Blogiartikkelit Janne Artell Metsä, Ympäristö

Viime viikolla alkanut keskustelu Bioenergia ry:n Turveinfo-kampanjasta on herättänyt voimakkaita tunteita sosiaalisessa mediassa. Juupas-eipäs-saapas -heittelyssä nousevat helposti ääripäät esille. Kerrankin minulla on tutkijana heti annettavaa keskusteluun: ne helposti unohtuvat muiden mielipiteet.

Kampanjan suunnitelleen Hasan & Partnersin Ami Hasan pitää turveinfo-kampanjaa onnistuneena (Markkinointi&Mainonta -lehti 24.2.2017) sen nostaman kohun myötä. ”Jossakin on pieni, ärhäkkä aktivistiryhmä, joiden mielestä soita pitäisi suojella”, hän toteaa.

Tartun tähän heittoon tuoreella tutkimustiedolla ennen kuin se jää elämään faktana. Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus teettivät syksyllä 2016 kansalaisten soihin liittyviä arvoja luotaavan kyselyn Taloustutkimuksen paneelissa noin kahdelle tuhannelle suomalaiselle.

Suojelua kannattaa lähes 80 prosenttia kansalaisista, näistä yli puolet voimakkaasti.

Kyselyn tulosten mukaan soiden suojelua kannatetaan laajasti ympäri Suomen. Suojelua kannattaa lähes 80 prosenttia kansalaisista*, näistä yli puolet voimakkaasti. Alueellisia eroja kuitenkin on: Etelä- ja Länsi-Suomessa soidensuojelua kannatetaan kaikkein eniten. Soidensuojelun tason kasvattamista nykyisestä kannattaa yli puolet kansalaisista, myös Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kaupunkilaiset, nuoret ja naiset ovat yleisesti ottaen muita jonkin verran enemmän suojelun kannalla.

Turpeenkäytön kannatuksessa on alueellisia eroja

Eivät suomalaiset myöskään ole arvokkaan turvekasan päällä istuvia köyhtymistään ihmetteleviä hölmöjä. Turpeen lisäksi soiden tuottamia hyötyjä – myös taloudellisia – on muitakin, ja kansalaiset joutuvat sovittamaan niitä yhteen muodostaessaan mielipidettä soiden käytöstä.

Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa soidensuojelu ja soiden taloudellinen hyödyntäminen katsotaan yhtä tärkeiksi, ja soidensuojelussa tulisi ottaa energiantuotannon tarpeet huomioon. Pohjois- ja Itä-Suomessa vain viisi prosenttia kansalaisista on vahvasti turpeen energiakäyttöä vastaan.

Eivät suomalaiset myöskään ole arvokkaan turvekasan päällä istuvia köyhtymistään ihmetteleviä hölmöjä.

Muualla Suomessa turpeen energiakäytön kannatus laskee. Helsingissä ja Uudellamaalla 27 prosenttia ja Länsi-Suomessa 37 prosenttia asukkaista kannattaa energiakäyttöä.

Etelä- ja Länsi-Suomessa vahvasti turpeen energiakäyttöä vastaan on 10–14 prosenttia eli yli 400 000 kansalaista, lienevätkö nämä ärhäköitä? Mielenkiintoista on, että tarpeet soidensuojelun jatkokehittämisessä ja soidensuojelun kannatus kohdistuvat pääosin Etelä-Suomeen.

Varauksin energiaomavaraisuutta ja suojelun vapaaehtoisuutta

Kansalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että turpeenotto vaarantaa lähiympäristön luonnontilan. Turpeen käytön perustelu energiaomavaraisuudella ei saa varauksetonta hyväksyntää, vaikka energiaomavaraisuudesta huolehtiminen on tärkeää 80 prosenttia vastaajista.

Neutraalille tiedolle on tilausta.

Kansalaiset kautta Suomen eivät myöskään tunne suurta varmuutta soidensuojelun onnistumisesta pääosin vapaaehtoisilla toimilla. Pakkotoimien sijaan he uskovat, että soidensuojelua voitaisiin toteuttaa perustamalla yksityisiä suojelualueita. Tämä edellyttäisi kyselyn mukaan, että yksityiset maanomistajat olisivat aloitteellisia ja maiden suojelusta maksettaisiin korvauksia.

Soita hyödyntävän teollisuuden taloudellinen osallistuminen soidensuojeluun saa laajaa kannatusta koko maassa.

Tutkimus on vielä kesken ja kansalaisten näkemyksistä soidensuojeluun kuullaan vielä vuoden kuluessa lisää. Kyselyn perusteella voidaan jo nyt kuitenkin sanoa, että tilausta neutraalille tiedolle on.

* Painotettuna väestörakenteen mukaisesti (Taloustutkimus Oy), ilman painotuksia soiden suojeluhalukkuus olisi hieman korkeampi kautta linjan.

Kommentoi

  1. 30-luvulla valtaosa saksalaisistakin kannatti Hitleriä ja natsismia – olivatko he siis oikeassa — miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, p…a on hyvää 😉 Mielipidetiedustelut voivat vääristää empiriaa ja sen sfäärejä!

    Turpeen määrittely fossiiliseksi viittaa samaan mielivaltaan, painiihan se ikänsä puolesta aivan eri potenssiluokassa kuin kivihiili ja öljy – 10^3 vs. 10^8 vuotta.

    1. Turve toki uusiutuu todella paljon kivihiiltä ja öljyä nopeammin. Mutta uusiutuminen parhaimmillaan ”jo” tuhannessa vuodessa tekee turpeesta ilmaston kannalta ihan yhtä haitallisen kuin kivihiilestä ja öljystä kaikissa inhimillisesti katsoen tolkullisissa aikaskaaloissa.

      Jos olemme sitä mieltä, että kivihiilen ja öljyn poltosta pitää luopua, koska niiden poltto lämmittää ilmastoa seuraavat 10 miljoonaa vuotta, niin tuskinpa sitten haluamme polttaa turvettakaan, vaikka se lämmittää ilmastoa vain tuhat vuotta? Vai onko meille ihan ok kärsiä ilmastonmuutoksesta seuraavat 1000 vuotta, kunhan ei kärsitä 10 000 000 vuotta?

      Niinpä turve on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kannalta fossiilinen polttoaine, vaikka se geologin silmin toki on 10 000 kertaa nopeammin uusiutuva kun kivihiili ja öljy.

  2. Turpeen poltto lopetetaan lähivuosikymmeninä ilmastosyistä

    Turpeennostolla, kuten kaikella ihmistoiminnalla, on vaikutuksia ympäristöön (päästöt vesistöihin) ja luontoon (biodiversiteetti). Näihin voidaan vaikuttaa ohjaamalle tuotanto luontoarvoltaan vähäisille soille ja panostamalla vesien käsittelyyn. Näissä asioissa onkin menty parempaan suuntaan, joten Bioenergia Ry:llä on syytä mainostaa (vaikka argumentointi uhkakuvia maalailemalla ja eri mieltä olevia mollaamalla onkin täysin ala-arvoista, onko turvetuottajilla varaa tällaiseen oman julkisuuskuvan lokaamiseen?!).

    Turpeen poltto kuitenkin vapauttaa ilmakehään hiildioksidia, joka voidaan osin nykyiselläkin soiden käytöllä tai ainakin soiden käyttöä kehittämällä pitää tallessa turpeessa. TURVE ON FOSSIILINEN POLTTOAINE kivihiilen, öljyn ja kaasun tapaan. Tähän ei auta yhteen se mukava tosiasia, että Suomessa on vielä suuri ala luonnontilaistakin suota sitomassa hiilidioksidia ilmakehästä. Ne sitovat hiiltä ihan riippumatta siitä poltammeko turvetta. Turpeen polttaminen lämmittää ilmastoa pysyvästi ihan samalla tapaa kuin muiden fossiilisten polttoaineiden polttaminen.

    Turpeen poltolla on varmasti vielä tulevaisuutta joitain vuosia/vuosikymmeniä, mutta ilmastonmuutoksen edetessä ja korvaavien energianlähteiden kehittyessä kansalliset ja kansainväliset vaatimukset fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisesta kasvavat ja niiden käytön taloudellinen kannattavuus huononee. Onkohan esim. autoteollisuus tajunnut jotain, mikä on turvelobbareilta jäänyt huomaamatta, kun satsaavat merkittävästi sähköautoihin?

    Poltetaan turvetta toki sen verran ja sen aikaa, kun pakko on. Mutta pistetään paukut vähäpäästöisten energiantuotantotapojen edistämiseen. Niillä on tulevaisuutta, fossiilisilla tuskin on!

    Terveisin
    Paavo Ojanen
    tutkija, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitos

  3. Martikainen spekuloi soiden luontoarvoluokittelulla ja ilmoittaa että luontoarvonsa menettäneitä soita riittää kuokittavaksi. Totean että ”luontoarvonsa menettäneet suot” menettävät kaiken luontoarvonsa vasta kun Vapon koneet ilmestyvät niille ojia kaivelemaan. Sen jälkeen alkaa alapuolisten vesistöjen luontoarvon raiskaaminen. Toiseksi: turve on monihaitallinen energialähde. Sen polttaminen on Pariisin ilmastosopimuksen hengen vastaista. Kolmanneksi toimialan ympärille syntynyt hallintokulttuuri aiheuttaa oikeusvaltio-ongelman: Valtion yhtiötä luvittavat ja valvovat valtion elimet ja alan kiistat ratkaistaan valtion oikeusasteissa. Vahingonkärsijät ovat käytännössä ilman oikeusturvaa . Jos kyseessä olisi olisi itärajan takana tapahtuva elämänmeno, täällä paheksuttaisiin ankarasti moista rakenteellista korruptiota.
    Turvemafian lonkerot ulottuvat syvälle valtion tutkimus- ja oppilaitoksiin. Lukelta ja Sykeltä voisi kysyä miksei kumpikaan taho ole saanut aikaan perusteellista selvitystä turvetuotannon ympäristöhaitoista, vaikka menetettyjä ovat jo Pihlajaveden, Jämsän ja Saarijärven reitit, noin esimerkiksi. Taso-projetissahan näitä tuloksia piti saada, mutta hanke ajettiin tukevasti umpikujaan. Katsokaa tästä http://yle.fi/uutiset/3-7223938
    Tähän Martikainen oletettavasti haluaa nostaa esiin vankimmalta yhteistyökumppaniltaan GTK:lta tilaamansa sedimenttitutkimuksen, johon mukaan houkutelut nuoret tutkijat ovat ottaneet jo pesäeroa: http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Tutkimus-ei-antanut-puhtaita-papereita/934088 Kyseisen tutkimuksen ohjausryhmään kuuluneena voin kertoa, että hankkeen ainoa tarkoitus oli Vapon kilven kiillotus.

  4. Omavarainen energia on hyvä asia ja turvetuotanto, koska on verrattivissa jo barentsin meren öljyvarantoon.
    Se on valitettavaa että ne päästöt ja kuivatus menee sitten laskuojia pitkin vesistöön ja sitä kuormittaa saman aikaisesti kuin metsäteollisuuden ojitukset ja peltojen päästöt, ei enää alajärvellä ole päässyt uimaan pitkään aikaan ja kun aikoinaan nostettiin veden pintaa metrill niin se korteikko joka tavallaan söi sitä päästöenergiaa niin loppui ja osa järveä ruopattiin, mutten sen jälkeen kehittyi happamuus ja hapettommuus ja ravut kuoli jos oli padon yläpuoella alapuolella ne selvityi. sen veden noston jälkeen rupesi tulemaan sinilevää ja voimakkaasti ja padon edustalta otettuna tosi sydävltä on vihreää että olisi voinu maalata vaikka seinät, kuitenkin padon alapuolella ei ollut yhtään sinilevää eli olettamus oli että happikato jo edisti sinilevän muodostumista, kuten tapahtuu itämerellä että happikato aiheuttaa sinilevälauttoja. kaikki humuspitoiset ja lannoitteet ja muut tekee sen että kotijärvi on menetetty, ei enää mennä vesisuksilla ja kalatkin kuolee hapen puutteeseen, jos pitää vielä turvetuotannon päästöt kestää niin saman tien voisi järvet laittaa tukkoon tai istuttaa uudelleen niitä kortteita ja laskea veden pintaa koska se saastuttaa jo lappajärvenkin. niin kaunis järvi kuin se onkin.

  5. Hyvä Blogi,
    Teimme Vapossa vuonna 2011 mediaseuraantaan ja haastattelututkimuksiin perustuvan analyysin siitä, mitkä aiheet huolestuttavat mediaa ja kansalaisia turvetuotannossa. Tuolloin noin 20 % eli erittäin suuri osuus huolista koski sitä, että turvetuotanto uhkaa luonnontilaisia soita. Riippumatta siitä, onko soita paljon tai vähän, niin tuo huoli oli mitattu ja aivan varmasti oikea.

    Tästä syystä yhtiömme teki jo silloin päätöksen, että se veti pois kaikki lupahakemuksesa noilta luonnontilaisimmilta alueilta eli luokkien 4 ja 5 soilta. Samaan aikaan aloitimme neuvottelut Ympäristöministeriön kanssa luonnontilaltaan arvokkaimpien suoalueiden myymisestä suojelutarkoitukseen. Tähän päivään mennessä Vapon soita on siirtynyt suojeluun tällä proseduurilla yli 2500 hehtaaria ja neuvottelut jatkuvat.

    Suomessa riittää aivan riittävästi luontoarvonsa menettäneitä soita, jotka soveltuvat turvetuotantoon, joten tältä osin huoli siitä, että turvetuotanto uhkaisi luonnontilaisia soita on aiheeton. Tuon 2011 jälkeen on lisäksi lainsäädäntöä uusittu, mikä sekin varmistaa turvetuotannon sijoittumisen ojitetuille turvemaille.

    Soiden lisäsuojelu ja vastuullisen turvetuotannon harjoittaminen luontoarvonsa menettäneille alueilla eivät ole suorikkaassa Suomessa ristiriidassa toistensa kanssa. Meillä riittää soita sekä suojeluun että turvetuotantoon. Tällä hetkellä suojeltuja suoalueita on Suomessa runsaat 1,2 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa on 60 000 hehtaaria ja lisäksi turvetuotannosta jo poistuneita alueita on noin 40 000 hehtaaria. Turvetuotannosta poistuneista alueista noin puolet kasvaa nyt metsää ja vajaat puolet on peltoina. Loppuosa on soistettu uudelleen tai niistä on tehty lintukosteikkoja. Hyvä esimerkki luonnon kierrosta on Rautalammin Rastunsuo. Turvetuotanto päättyi alueella 1990-luvun alussa ja aikaisempi tuotanto-alue muuttettiin lintukosteikoksi. Nykyään se on jo suojelualue.

    Ahti Martikainen
    Vapo Oy

    1. Kiitos kommentistanne. Lukessa tehdään monentyyppistä soihin liittyvää tutkimustyötä ja tarjoamme mieluusti tuloksiamme yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon tueksi.

    2. Turvetuotannon kohdistaminen luonnontilaluokan 3 soille voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Monet pitävät näitä soita luonnontilaisina, eikä ihme, sillä valtaosa näiden soiden alasta on ojittamatonta, eikä niiden luonnontila ei ole merkittävästi muuttunut. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti näille soille ensisijaiseksi vaihtoehdoksi on ehdotettu luonnonarvojen turvaaminen. Löytyisikö luokan 0-2 soista riittävästi valinnanvaraa turvetuotannolle?

      Luken koordinoimassa LIFEPeatLandUse-hankkeessa on kehitetty monitavoitetyökalu, jota käytettiin onnistuneesti Pohjois-Pohjanmaalla Vaalan kunnan turvetuotantoalueiden valinnassa. Työkalun avulla voidaan visualisoida laskelmat esimerkiksi kunkin suon turvetuotantoalasta, turpeen energiapitoisuudesta, soiden luonnontilaluokasta, kasvihuonekaasu- ja vesistövaikutuksista ja puuston arvosta. Palaute on ollut hyvin positiivista ja työkalun käytöstä myös toisessa maakunnassa on jo alustavasti sovittu.

    3. Turvetuotannon ja suoluonnon suojelun keskinäinen suhde näyttäytyy kovin mustavalkoisena: joko suojellaan totaalisesti tai sitten hyödynnetään isosti, ja luontoarvot menetetään.
      Onko mitenkään mahdollista turvata monimuotoisuutta ja nostaa turvetta samanaikaisesti, vai pitääkö luonnon odottaa turvetuotannon jälkeistä aikaa?
      Talousmetsien luonnonhoitoahan on toteutettu ja siitä on keskusteltu luontevasti jo vuosikymmeniä. Mitä taloussoiden luonnonhoito voisi tarkoittaa, ja olisiko sen tiimoilta löydettävissä rakentava keskusteluyhteys eri osapuolten (teollisuus, tutkijat, paikalliset asukkaat jne.) välille? Vuorovaikutuksen luomisen näkökulmasta Turveinfo-mainoskampanja teki minut lähinnä surulliseksi; keskustelua soisi käytävän tavalla, joka lähentää eikä loitonna siihen osallistujia. (Viestintävinkkelistä olen käsitellyt kampanjaa viestintätoimisto Klangan blogissa, http://www.klanga.fi/valoa-ja-propagandaa/.)

      Pekka Karppinen, viestintäyrittäjä
      Klanga Oy

  6. Mutta eikö nimenomaan tutkijoiden viesti ole, että mielipidetiedusteluita ei tulisi käyttää näin, että kun tiedusteluista saadaan jakauma, väitetään sen vastaavan todellisuutta. Eikö nimenomaan tutkijoiden viesti ole, että jakaumat sinällään ovat suuntaa-antavia ja paljon tärkeämpiä ovat tiedot jakaumien muutoksista. Joskin myönnetään: 80 prosenttia on sen verran paljon että kyllä kelvannee vastaperusteluksi tuolle Hasanin väitteelle pienestä aktivistiryhmästä.

    1. Ei. Mielipidetiedusteluissa kansasta otetaan mahdollisimman edustava otos, jonka jollakin todennäköisyydellä (yleensä 90 % tai 95 %) oletaan edustavan tutkittavan joukon näkemyksiä tietyllä luottamusvälillä.

      Otoksesta saadut jakaumat siis edustavat varsin korkealla todennäköisyydellä tutkittavaa joukkoa.

      Ehkä pikemminkin päinvastoin, pieniä muutoksia seurataan aivan liikaa, kun sekä aiempi että myöhempi otantatutkimus sisältävät epävarmuuksia.

  7. Ihmisen perusluonto on sellainen, että mieluiten suojellaan toisten omaisuutta, metsiä ja soita. Mutta vakavasti ottaen energiantuotannolla on tietyt ympäristövaikutukset/-haitat ja hiilen poltto aiheuttaa ympäristöongelmia siellä missä sitä kaivetaan.

    Ihan ensimmäisenä toivon, että Suomi pääsi hiilen poltosta irti. Seuraavaksi toivon tasapainoista ja pitkäjänteistä energiapolitiikaa, tempoilu on pahaksi bioenergiayrittäjille. Ja kolmanneksi olen iloinen neutraalista tiedosta: loppujen lopuksi soiden käyttö/suojelukaan ei ole mustaa tai valkoista vaan itseasiassa -harmaata.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös