Blogiartikkelit Teuvo Niva Kala

Uutta kalastuslakia ja -asetusta on valmisteltu jo vuosia. Maaseudulla asuvat kotitarvekalastajat väittävät, että heidän kalastustaan ja päätösoikeuksia kalavesiinsä rajoitetaan liikaa ja perusteetta. Virkistyskalastajat, jotka ovat nuoria kaupunkilaisia, vaativat voimakasta suojelua ja lisää mahdollisuuksia kalastaa vapavälineillä. Ammattikalastajat haluavat yksinkertaisesti kalastuslupia ammattinsa harjoittamiseen.

Suojelun lisäämistä vaativien argumenttina on usein se, että kalastus vaarantaa kalakantoja samalla tavalla kuin maailman merillä. Kotitarvekalastajien mielestä kalakannat kestävät hyvin nykyistä kalastusta. Mielestäni molemmat ovat väärässä, koska ei ymmärretä, että eri kalalajien lisääntymistehoissa on suuria eroja.

Vesissämme elää paljon kalakantoja, jotka kestävät varsin kovaa kalastusta, ja monin paikoin on alikalastettuja kantoja, mistä seuraa ei-toivottuja asioita, kuten kalojen loisittumista ja kääpiöitymistä. Viime kädessä tämä johtuu siitä, että osa kalalajeista lisääntyy tehokkaasti, koska ne tulevat sukukypsiksi nuorina ja kutevat useita kertoja elämänsä aikana. Suurin osa niin sanotuista talouskaloista kuuluu tähän ryhmään, siis siika, hauki, ahven, kuha, made mutta myös särkikalat. Muikku on ryhmän tehokkain lisääntyjä.

Toisen ryhmän muodostavat kalalajit, jotka tulevat sukukypsiksi vanhoina ja kutevat kerran elämässään. Niiden isokokoinen mäti tuottaa vähän jälkeläisiä, joilla on poikasvaiheessa reviirin tarve, mikä edelleen rajoittaa kannan kokoa. Ne tekevät myös syönnösvaelluksen, mikä puolestaan altistaa niitä pedoille. Nämä lajit siis lisääntyvät tehottomasti, minkä takia kalojen lukumäärä vesissä on paljon pienempi kuin ensin mainitun ryhmän lajien. Näitä enemmän tai vähemmän uhanalaisia lajeja ovat lohi, taimen, vaellussiika ja nieriä.

Kun samoissa vesissä elää kalalajeja ja -kantoja, joista toiset kestävät kalastusta ja toiset eivät, ongelma syntyy siitä, että kalastetaan tappavilla pyydyksillä. Mikään lainsäädäntö ei pysty estämään sitä, että siika- tai kuhaverkkoon kuolee taimen tai joku muu uhanalainen laji. Sillä kalastusponnistuksella, jonka ensin mainitun ryhmän kalat kestävät aivan hyvin, tapetaan suurin osa toisen ryhmän kaloista. Ongelman ainoa kestävä ratkaisu on se, että kaloja pyydetään ei-tappavilla pyydyksillä, jolloin suojelua vaativat kalat voidaan päästää takaisin veteen asianmukaisesti.

Tehokas kotitarve- ja ammattikalastus ja uhanalaisten kalalajien suojelu voidaan siis toteuttaa yhtä aikaa, mutta tähän meillä on pitkä matka, koska uudessa kalastuslaissa on pyrkimyksiä vähentää niin tappavien kuin ei-tappavienkin pyydysten käyttöä.

Kommentoi

  1. Kiitos palautteesta Juhani Niinimäki! Kotitarvekalastuksessa nuottausta ja rysäpyyntiä on rajoitettu monin tavoin sekä kalastuslaissa että paikallisin rajoituksin, mikä ei välttämättä ole ollut kovin kaukonäköistä. Suurin osa ammattikalastuksen saaliista saadaan ei-pappavilla pyydyksillä, eli troolilla, nuotalla, rysillä/loukuilla ja katiskoilla. Näiden pyydysten kehitystyö on ollut aktiivista, joten kyse ei suinkaan ole katoavasta kansanperinteestä. Aivan tuore innovaatio on trooliin lisätty vapautusikkuna uhanalaisille kalalajeille, josta on tehty myös erinomainen raina, eli http://futuremissions.fi/portfolio/selectivegrid/

  2. Hei,

    Nivalan kirjoituksessa on paljon perää. Toisaalta kalavetemme ovat alihyödynnettyjä, kuten kirjoittaja toteaakin. Ei tappavia pyydyksiä esimerkiksi kotitarve- ja ammattikalastukseen ovat erilaiset rysät ja katiskat. Niiden pyyntitekniikat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä.

    Vapaa-ajankalastuksessa voitaisiin käyttää vähäsettömiä koukkuja, jotta alamittaiset eivät vahingoitu tarpeettomasti. Kalasta ja pääsät pyynti on mielestäni hullun hommaa. Se vioittaa ja tressaa kaloja ja ruualla leikkimistä.

    1. Terve,

      Tunnen muutamia vanhan liiton miehiä jotka ovat kanssasi samaa mieltä että c&r-kalastus on hullua. Heiltä vaikuttaa menevän ohi kalastuksen hauskuus, eivät tunnu ymmärtävän että kalastus on paitsi mahdollinen elinkeino myös harrastus.
      Sanotaan että olen järvellä viisi tuntia ja vedän kymmenen haukea. Otetaan nyt yksi sopiva ruokakala, mutta kuka ne loput syö? Saati sitten perkaa ja kovalla työllä valmistaa? En minä ainakaan. Osa kaloista ehkä vioittuu ja kuolee, mutta jos niitä ei vapauta ne kuolevat kaikki ja aiheuttavat kalastajalle turhaa duunia. Ilman c&r-kalastusta pitäisi siis joko ottaa liikaa kalaa tai rajoittaa kalastusaikaa, toisesta jää huono omatunto ja toisesta huvi kärsii.
      Seisovilla pyydyksillä kalastamisessakin on oma jännityksensä, mutta se on harrastusmielessä liian passiivista. Kiksit jää vähiin. Toki jos syödä tahtoo ne ovat ylivertaisia, siksi kalastan itsekin verkoilla ja katiskalla. Ymmärrän kuitenkin myös mikä c&r-kalastuksessa viehättää; kalan löytäminen, houkuttaminen iskuun ja kiskominen veneeseen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *