Blogiartikkelit Ilpo Kojola Riista, Yleinen

Susi levittäytyy nopeasti. Se vaeltaa muutamassa viikossa satoja kilometrejä, pariutuu, tekee pentuja ja aikaansaa lauman.

Susien elinalue Euroopassa on yli kolminkertaistunut 1960-luvun jälkeen. Susi on palannut Ruotsiin, Norjaan, Saksaan, Ranskaan ja Itävaltaan. Se palasi Etelä-Suomeen.

Susiko erämaaeläin? Kanadassa, Alaskassa ja Siperiassa kyllä, mutta ei Brandenburgissa, Toscanassa tai Köyliössä. Kun lähimetsässä tai pellolla liikkuu syötävää, susi viihtyy myös ihmisen tuntumassa.

Mutta kyllä susi myös valikoi. Suomen susilaumat muodostavat kaarisillan, joka alkaa Pohjois-Karjalasta ja päättyy Kainuun, Ylä-Savon ja Keskipohjanmaan kautta Varsinais-Suomeen. Siellä pilarin tyvi on venynyt itään, Uudenmaan puolelle ja Kanta-Hämeeseen.

Järvisuomen ydin jää sillan alle, se ei ole susialuetta. Synnyinlaumastaan vastikään itsenäistyneet nuoret sudet voivat siellä aikansa rantoja kierrellä, mutta päätyvät yleensä valtaamaan oman reviirinsä muualta.

Susien sopiva määrä on näkökulmakysymys.

Skandinavian susikanta saa harvoin täydennystä, mutta ei kuitenkaan ole ihan eristäytynyt. Yhteensä ainakin 35 sutta on vaeltanut Suomen puolelta viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana.

Viisi niistä on omin jaloin jolkottanut etelään ja onnistunut tulemaan kantaan pentuja tuottavaksi aikuiseksi. Yksi pariskunta siirrettiin Tornionjoen varresta Norrbottenista ja sai pentunsa susille sallitulla seudulla Ruotsissa. Muut Suomesta menneet ovat kuolleet skandinaaviselle poronhoitoalueelle.

Onko suden värillä väliä? Englanninkielinen lajinimi on harmaasusi. Suomessa väritys vaihtelee tummanharmaasta hiekankeltaiseen, Venäjällä harmaa on pääväri pohjoisessa, hiekanväri on yleinen etelässä.

Sudelle itselleen värillä ei näytä olevan kovin suurta väliä. Pohjoisamerikkalaisissa laumoissa olevat mustat sudet, joiden väri juontunee tuhansia vuosia sitten tapahtuneesta risteytymisestä intiaaneilla olleiden koirien kanssa, pärjäävät luonnossa yhtä hyvin kuin vaaleammat lajitoverinsa.

Silloin tällöin susi pariutuu koiran kanssa. Oulun ja Turun yliopistossa tehtyjen satoja susia koskevien geneettisten analyysien perusteella risteymät ovat Suomessa kuitenkin äärimmäisen harvinaisia.

Parin osapuolina ovat tavallisesti naarassusi ja uroskoira, mikä vaatii yhdessäolotuokiota suden kiima-aikana kevättalvella. Meillä tilaisuuksia vähentää huolellinen koiranpitokulttuuri. Latviassa ja etenkään Italiassa suden ja koiran pariutuminen ei ole poikkeuksellista.

Sutta pelättiin, susi tappoi poroja, koiria ja lampaita myös sata vuotta sitten.

Eturistiriidan osapuolet olivat susi ja ihminen, nyt vallitsee konflikti myös eri näkemysten välillä.

Susien sopiva määrä on näkökulmakysymys, mutta laskelma olemassa olevien määrästä ei saa sitä olla. Kanta-arvion on pohjauduttava luotettaviin menetelmiin.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.3.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Kommentoi

  1. Suomessa on 5 500 000 ihmistä, 300 000 metsästäjää ja 200 sutta…

  2. Voiko suden luokitella uhanalaiseksi jos kanta on alhainen suomessa, naapurissahan niitä on pilvin pimein.

Vastaa käyttäjälle Reijo Sutela Peruuta vastaus

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös