Blogiartikkelit Juha-Pekka Hotanen Metsä

Rahkasammalet ovat ratkaisevassa asemassa pohjoisen havumetsävyöhykkeen soiden kehityksessä ja suoekosysteemien toiminnassa. Turvemaiden hyödyntäminen suostrategia­keskusteluineen on nostanut rahkasammalet mukaan myös ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Suomessa kasvaa 42 lajia maapallon noin 300 rahkasammallajista. Rahkasammalet ovat erityisesti karujen ja keskiravinteisten suokasvupaikkojen tunnuskasveja. Muutamat lajit, esimerkiksi kangasrahkasammal, ilmestyvät soistuville kankaille ja edistävät soistumista. Jotkut lajit taas, kuten kuljurahkasammal, kasvavat miltei silkassa vedessä.

rahkasammal-600-hotanen
Kuvassa vaalearahkasammalia (S. centrale), heterahkasammalia (S. warnstorfii) ja korpirahkasammalia (S. girgensohnii). Kuva J-P Hotanen

Rahkasammalet vaikuttavat kasvuympäristöönsä: happamuus lisääntyy turvekerroksen kasvaessa. Tämä johtaa meillä siihen, että alun perin ravinteinen suo kehittyy turvekerroksen paksuuntuessa yhä karummaksi.

Mitä pitemmällä kehityksessään suo on, sitä hallitsevampia rahkasammalet ovat kasvipeitteessä, turpeenmuodostuksessa ja muun muassa hiilensidonnassa.

Lisäksi rahkasammalissa elää metaania hapettavia bakteereita. Ne tarjoavat sammalelle hapetustuotetta eli hiilidioksidia. Samalla tämä osaksi säästää ilmakehää metaanilta, joka on 23 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Biodieselin ja bioetanolin raaka-aineena turve on lupaava.

Runsaasti hyödyntämismahdollisuuksia

Rahkasammalet ovat vallitseva komponentti yli 50 prosentissa Suomen turvevaroista. Saraturpeet ovat parempia polttoturpeina kuin rahkaturpeet, mutta maatunutta rahkaturvetta käytetään myös polttoturpeena. Maamme energiaturvetuotantoala on noin 60 000 hehtaaria. Suomen energian kokonaiskulutuksesta 2000-luvulla 5–7 prosenttia on tuotettu turpeella.

turve-250-nousiainen
Rahkaturvetta keidasrämeen (KeR) mättäästä ja kuljusta. Kuva Hannu Nousiainen.

Rahkaturpeella on mainioita fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia kasvuturpeeksi. Niinpä se on nykyään maailman eniten käytetty kasvualusta kasvihuonetuotannossa. Rahkaturpeiden käyttö maataloudessa, viherrakentamisessa ja varsinkin ympäristönsuojelussa on monipuolisesti kasvanut. Ympäristö- ja kasvuturvetuotannossa on 4 500 hehtaaria.

Terveyden- ja kauneudenhoidossa turvehoidot ovat yleistyneet. Turve on antibioottista.

Turpeiden jalostus muun muassa ammoniakiksi, metanoliksi ja hartseiksi on tunnettua. Biodieselin ja bioetanolin raaka-aineena turve on lupaava.

Turvetuotannon ja -teollisuuden parissa työskentelee noin 6500 henkilöä.

Valoisa tulevaisuus

Valtakunnan metsien inventointien (VMI) mukaan rahkasammalet ovat taantuneet (myös) 1950-luvulta lähtien. Tärkein syy siihen on ollut soiden metsäojitus, yli 5 miljoonaa hehtaaria. Lisäsyitä ovat olleet muun muassa vesirakentaminen ja muu rakentaminen sekä turvetuotanto. Suomessa on kaksi uhanlaista (rannikko- ja nummirahkasammal) ja kaksi silmällä pidettävää lajia (käyrälehti- ja luhtarahkasammal).

Rahkasammalten tulevaisuus on kuitenkin melko valoisa. Uudisojituksista on luovuttu, ja ojittamattomia soita on noin 4 milj. hehtaaria. Niistä suojeltuja on noin 1,3 milj. hehtaaria. Osa metsäojitusalueista jää kunnostusojittamatta ja siten ennallistumaan. Kun ojat alkavat tukkeutua, rahkasammalet runsastuvat nopeasti heti tupasvillan jälkeen.

Vuoteen 2020 mennessä turvetuotannosta on poistunut noin 40 000 hehtaaria, mutta uutta tuotantoalaa tarvittaneen vähintään saman verran. Turpeennostoaloja soistetaan uudelleen. Sen nopeuttamisessa voidaan käyttää rahkasammalten uusia viljelytekniikoita.

Aiheesta lisää:

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *