Blogiartikkelit Jari Viitanen Metsä

Kaikenkarvaisia asiantuntijoita ja päivystäviä dosentteja haastateltaessa he usein aloittavat lausuntonsa toteamalla, että tapahtunutta ei voida pitää yllätyksenä. Vaikka Luonnonvarakeskuksessa (Luke) seuraamme aktiivisesti metsäsektorin markkinoita ja investointisuunnitelmia, alkuviikon uutispommi Kuopioon suunnitteilla olevasta uudesta sellutehtaasta tuli täysin puskan takaa niin minulle kuin monelle muullekin. Toki huhuja jonkinlaisista investoinneista Kuopion suunnalla on liikkunut jo aiemminkin, mutta ne on liitetty enemmän alueella jo toimivaan yritykseen.

Voiko hanketta kuitenkaan pitää toteutuskelpoisena varsinkin, kun samaan aikaan Metsä Fibren suunnitelmat vielä suuremman biotuotetehtaan rakentamisesta Äänekoskelle ovat jo pitkällä? Eikä Haapajärven sellutehtaan rakennussuunnitelmiakaan ole kaiketi vielä täysin haudattu.

Investointeihin liittyy aina paljon epävarmuustekijöitä lopputuotteen tulevasta hintakehityksestä aina rahoituksen hankintaan. Suurin pullonkaula investoinnille tulee kuitenkin liittymään puun hankintaan ja saatavuuteen. Yhteensä Äänekosken ja Kuopion tehtaat lisäisivät havukuitupuun käyttöä yli 10 miljoonaa mottia nykyisestä. Kun vielä huomioidaan, että tehtaiden puunhankinta-alueet osuvat osaksi päällekkäin, investoinnit väistämättä tulisivat syömään toistensa kannattavuutta.

Puuta Suomessa kasvaa ennätystahtia ja paperilla sitä kyllä riittää. Puun saaminen tehtaan portille kustannustehokkaasti onkin sitten aivan toinen asia. Jos puunhankintaa halutaan oikeasti lisätä, katse eksyy kartalla nopeasti Lapin ja Venäjän suuntaan. Vaikea tosin on kuvitella, että vuosikymmeniä jatkuvaa ja keskeytymätöntä puuhuoltoa ryhdyttäisiin kuitenkaan rakentamaan venäläisen tuontipuun varaan.

Myös sahateollisuuden sivutuotteiden, purun ja hakkeen, merkitys tulisi olemaan suuri. Sahateollisuudessa suhdannevaihtelut ovat kuitenkin suuria ja äkillisiä, joten sahausmäärät sivutuotteineen voivat vähentyä nopeastikin. Tällöin energiantuotannosta tuttua lauhdetuotannon käsitettä pitäisi nopeasti pystyä soveltamaan myös raakapuumarkkinoille.

Metsänomistajien hykertelyn sen sijaan voi jo kuulla. Myös Vieremän ja Joensuun metsäkonevalmistajat kuulemma hierovat käsiään. Hakkuiden kasvu nostaisi kotimaan raakapuun hintoja ja lisäisi metsäkoneiden tarvetta. Tehtaiden toiminnan alkutaipaleella puun saatavuus voisi tosin heikentyä metsänomistajien pantatessa myyntejään odotellessaan kilpailuasetelman selkiytymistä ja puun hinnan nousua. Äänekosken tehtaan suunnittelun yhteydessä on kannettu huolta ammattitaitoisen työvoiman ja kuljetuskaluston riittävyydestä. Kuopion tehtaan suunnitelmat kaksinkertaistavat nämä huolet samalla, kun mahdollisesti pitäisi toteuttaa kokonaan uusi puunhankintaorganisaatio.

Kallavesi ennättää jäätyä vielä moneen kertaan ja kaikenlaista konsulttia tulee pyörimään jaloissa tekemässä laskelmia ja roknooseja, ennen kuin ensimmäinen selluerä on valmis – mikäli se sitten koskaan valmistuukaan.

Maailmaan mahtuu paljon suunnitelmia ja hyvä niin. Joskus joku suunnitelma voi toteutuakin, niin metsäteollisuudessa kuin arkielämässä.  Itsekin olen suunnitellut kaikenlaista tulevien lottovoittojen varalle. Pitäisi vain alkaa lottoamaan.

Kommentoi

  1. Suurin ongelma metsätaloudessa on synnytetty omistajarakenteen vääristymällä myyntiveron suorastaan houkuteltua joko jakamaan perintömetsiä tai pitämään ne vanhenevien omistajien näpeissä viimeiseen tappiin, koska ne tuntuvat rankempaa päätöstä eli tilan jatkajan valintaa ja sisarosuuksien lunastamista helpommilta ratkaisuilta. Eläkeläiset ja muualle paikkakunnilta muuttaneet omistavat nimittäin valtaosan yksityismetsiä entistä pirstoutuneempina pikkupalstoina. Näiden hoitoa sitten harrastellaan ostelemalla mönkijöitä ym. vähennyskelpoisia apuneuvoja, rakennetaan vähennyskelpoisia työkaluvarastoja metsäpalstoille ja mökkejä niiden läheisyyteen, koska mökkimatkojakin voi naamioida metsänhoitomatkoiksi? Itse raakaan metsätyöhön ryhtyminen onkin jo sitten huonokuntoisille vanhuksille tai naisille toiveajattelua, vaikka sitäkin joku teräsvanhus yrittää MT-lehden mukaan tehdä ilta-/viikonloppurupeamina otsalampun valossa. Ei Suomen metsätalous näillä konsteilla tule kehittymään ”metsätalousyrittäjyyden” tai suurtalouden suuntaan, ei valtakunnallista kiinteistörakennetta parantamaan luotu Maanmittauslaitoskaan asialle mitään mahda, vaikka yhteismetsähankkeita yrittää edistää. Muutama metsätilojen ostelija toki pääsee metsävähennysten ja aktiivisten hakkuutoimien kautta kartuttamaan metsäpinta-alojaan, mutta ei sekään metsätalouden kannattavuutta tule kohottamaan ellei sitä nosteta jalostusastetta parantamalla eikä puuta polttamalla.

    Lopputulemana tästä projektista tulee olemaan ”suuri hämmennys” kun vihdoin joitakin uusinvestointeja metsäteollisuuden ”biosellu-puuelementti- ym. tehdashankkeista” on saatu harjaan, että meillä ei olekaan enää toimivaa puuhuoltoa, ei toivottua ”metsätasetta” eli ei tarvittavaa laatupuuta tai soveltuvaa puutavaraa sopivalla hollilla, vaikka jokainen ääniä kalasteleva poliitikkokin tietää kertoa metsän kasvun olevan Suomessa poistumaa suurempi! Sitä ennen ovat erilaiset metsärahastot tai ulkomaiset omistajaryhmittymät ryhtyneet hankkimaan metsätiloja, mutta näillä ei sitten enää riitäkään paukkuja suurten tehdaskompinaattien aikaansaamiseen eli on pakko palata vanhan kaavan kautta rakentamaan uutta metsätalous-metsäteollisuus-konsensusta, jos vaikka vanhat kantohinta-kartellikiistatkin olisivat jo jääneet taka-alalle ja ryhtyä harjoittamaan sitä ylisukupolvista kestävää metsätaloutta?

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *