Blogiartikkelit Tapio Keskinen Kala

Metsästäjät keräävät talkootyönä monenlaista tietoa, josta on hyötyä metsästyksen suunnittelulle. Kalastajien keskuudessa yhtä vahvaa perinnettä tiedon tuottamiseen ei ole. Kannattaisiko kalastajien ottaa mallia metsästäjien parhaista käytännöistä?

Metsästäjien määrä tiedetään tarkasti: metsästyskortin lunastaneita on reilut kolmesataatuhatta. Kalastajien määrän arvioiminen on vaikeampaa, koska kalastukseen ei välttämättä tarvita lupia.

Kalastuskortin eli kalastuksenhoitomaksun koko vuodeksi maksaneita oli viime vuonna noin kaksisataatuhatta kappaletta. Luvusta puuttuvat alle 18- ja yli 65-vuotiaat sekä pelkästään onkimista tai pilkkimistä harrastaneet henkilöt. Lisäksi on arvioitu, että puolet niistä joiden pitäisi ostaa kalastus kortti, jättää sen ostamatta. Otantatutkimuksiin perustuen on arvioitu, että vähintään kerran vuodessa kalastaneita henkilöitä on noin 1,5 miljoonaa. Kalastaneita henkilöitä on siis noin viisinkertaisesti metsästäjiin verrattuna.

Riistakolmiot metsästäjien merkittävin ponnistus

Metsästäjät keräävät monensorttista tietoa tutkimukselle ja hallinnolle. Tunnetuimpia lienevät riistakolmiolaskennat, joista saadaan indeksejä kanalintujen ja riistanisäkkäiden runsaudesta lähes tuhannelta kolmiolta. Laskennat ovat melkoinen ponnistus, sillä loppukesän kolmiolaskennoissa metsästäjät kävelevät maastossa lähes 40 000 kilometriä, kun yhden kolmion sivujen pituus on 12 kilometriä ja laskijoita kolmen henkilön rintama.

Hirvestäjät kirjaavat kaadetut ja karkuun päässeet sarvipäät. Petoyhdyshenkilöt naputtelevat järjestelmään suurpetojen tassunraapaisut. Metsästäjien tutkimusta avustavan vapaaehtoistyön määräksi on arvioitu 90 henkilötyövuotta. Lopputulemana metsästäjät tuottavat tärkeimmistä riistalajeista vähintään indeksiluonteista runsaustietoa.

Metsästäjien keräämä tieto luo erinomaisen pohjan sekä metsästyksen suunnittelulle että tutkimukselle. Ja tämä kaikki tapahtuu talkootyönä. Saalis arvioidaan osalle metsästäjistä lähetetyllä tiedustelulla, jonka perusteella pystytään arvioimaan kokonaissaalis, koska metsästäjien määrä tiedetään.

Kalastajien tiedonkeruu auttaisi tutkimusta ja hallintoa

Kalastuksen puolella vastaavaa kulttuuria ei ole. Kalastajien rekisteröimättömyys vaikeuttaa merkittävästi jo pelkän kalastaneiden lukumääränkin selvittämistä.

Kalakantojen runsautta on hankalaa arvioida suoraan kolmiolaskennoilla, joten runsauden arvioinnissa joudutaan usein käyttämään epäsuoria menetelmiä. Yksikkösaaliilla kuvataan vakioidulla pyyntiponnistuksella saatua saalista, esim. montako kg tai kappaletta muikkuja yksi verkkoyö tuottaa. Tämän yksikkösaaliin oletetaan sitten olevan riippuvainen kalakannan runsaudesta. Yksikkösaalis saadaan laskettua kirjanpitokalastajien tuottamasta aineistosta. Valitettavasti tällaista vapaaehtoisuuteen perustuvaa tutkimuksen avustamista ei kalamiesten/naisten keskuudessa juurikaan harrasteta.

Kirjanpitokalastajia kyllä on, mutta yleensä he pitävät kirjaa korvausta vastaan. Joissain harvoissa tapauksissa kalojen lukumäärän tai biomassan arviointi ilman pyydystämistä on mahdollista kaikuluotaamalla, mutta tämä on kallista tutkijoiden tekemää todellisuuden arviointia.

Toki myös vapaa-ajankalastajat keräävät vapaaehtoisesti monenlaista tietoa. Tämä aineisto on kuitenkin usein hajallaan ja hajanaista. Jos vapaa-ajan kalastajat saataisiin metsästäjiä vastaavalla intensiteetillä tekemään talkootöitä kalakantojen seuraamiseksi, saataisiin kasaan melkoinen määrä tietoa. Menetelmien ja tiedon rakenteen pitäisi tietysti olla tarkkaan mietitty ja laatu varmistettu.

Yksinkertaisimmillaan jo pyyntiponnistuksen ja saaliin kirjaaminen tuottaisi runsausindeksin. Kalahenkilöiden talkoohengen löytymisen lisäksi tällainen tiedonkeruu luonnollisesti vaatisi valtakunnallisen organisoinnin ja sähköisen järjestelmän sekä analysoinnin tuottamaan tietoa keskusteluun ja päätöksentekoon.

Kommentoi

  1. Leinosen luomaa Suomi-kalastaa systeemiä olisi pitänyt jatkaa. Aiemmasta kalastuslaista poistettiin, sen oltua voimassa muutaman vuoden, kohta jossa kalastusalueita määrättiin perimään kalastusaluemaksua se alueella kalastusta harjoittavilta. Tämän munauksen sai aikaan Markku Aro. Tuosta maksusta olisi saatu kalastuksen määrää kuvaavia tietoja. Nyt niitä ei ole – eikä tule. Kirjoitus nostaa esille vapaa-ajankalatalouden erään suurimmista heikkouksista. Tietoa kalakantojen määrästä ja tilasta sekä kalastuksesta ei ole olemassa riittävästi.

  2. Hej.
    Söker info om retur av märke på laxöring som fångats i Piteå skärgård Sverige.
    Vad att göra?
    Mvh
    Lasse Piteå

  3. Kyll, toitta puhut Tapio !

    Kalastuksen määrästä, laadusta ja saaliista ei todellakaan ole riittävästi kattavaa ja vertailukelpoista tietoa. Hyvät kattavat ja vakioiduilla menetelmillä saadut saalis ym. tiedot puuttuvat. Kalastustiedusteluilla saadut tiedot ovat enempi ”arvailuja ja epäluotettavia arvioita”.

    Nykyisillä kalastusalueilla on kyllä olemassa mm. ok:lta kerättyjä pyydys/pyyntimäärien tietoja, mutta niitä ei ole juurikaan missään hyödynnetty. Omalta neuvoja ajaltanikin ko. tiedot jäivät – ovat jääneet pölyttymään KKL:n jäsenjärjestöjen mappeihin käyttämättöminä, vaikka tietoja on paikoin kerätty koko entisen KL:n (1982-2015) ajan ?

    T,Ex. neuvoja

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *