Blogiartikkelit Rainer Peltola Metsä

Varsinkin Suomen pohjoisosissa marjan- ja etenkin hillanpoiminta on salamyhkäistä puuhaa. Kun hillansuput alkavat punertua, hyvät hillasuot alkavat ainakin puheissa täyttyä karhuista. Käärmeet sihisevät mattoina jalkojen alla ja sääsket ovat niin suuria, että pienemmän hillanpoimijan ne sieppaavat mukaansa ja vievät pesäänsä poikasten ruoaksi.

Hillahulluuden valtaama poimija ei yllä kuvatuista vaaroista luonnollisestikaan piittaa. Mutta jos ”oma” marikko on jo tyhjennetty (joka on usein valtion mailla), harmistus ja turhautuminen on ankaraa. Siinä ei jakamistaloudet paljoa innosta.

Etelä-Suomessa marjanpoimijat päästävät itsensä helpommalla. Kun poimijoita on enemmän, tutut marjamättäät tyhjentyvät todennäköisemmin. Tällöin mattimyöhäisen on vain etsittävä uusi paikka tai sitten hän ostaa marjat torilta. Tästä huolimatta eteläisessäkin Suomessa mustikan ja puolukan biologisesta sadosta poimitaan vain hieman yli 10 prosenttia. Lapissa talteen otettujen mustikoiden ja puolukoiden osuus jää 1–2 prosenttiin. Metsäsienistä poimitaan vielä tätäkin pienempi osuus.

Itse asiassa marjanpoiminnan suosio on lisääntynyt 2000-luvulla, myös nuorison (15–24 -vuotiaat) keskuudessa.

Toki asutuksen lähellä oleville runsassatoisille alueille voi olla suurikin poimintapaine. Jos tällaisille alueille ilmestyy uusia poimijaryhmiä kuten maahan kutsuttuja tehopoimijoita, konfliktin vaara on ilmeinen.

Marjastaminen on kansallisharrastus, jonka suosio kasvaa

Niin tai näin, Suomen metsämarjaluonnonvaran haltuunotossa on paljon parantamisen varaa. Tämä siitä huolimatta, että noin kolme miljoonaa suomalaista poimii metsämarjoja vähintään kerran vuodessa, eikä marjainnostus osoita laantumisen merkkejä.

Itse asiassa marjanpoiminnan suosio on lisääntynyt 2000-luvulla, myös nuorison (15–24 -vuotiaat) keskuudessa. Ilmiön takana on todennäköisesti superfood-innostus sekä luonnollisen ja terveellisen ravinnon suosion lisääntyminen. Luonnonmarjat ja -sienet ovat varma valinta terveystietoiselle. Suomesta tuskin löytyy ravitsemuksen asiantuntijaa – kotikutoista tai erikseen kouluttautunutta – joka kiistäisi luonnonmarjojen terveellisyyden.

Marjahavainnot jalostuvat satotiedoksi

Luonnonvarakeskus ja yksi sen edeltäjäorganisaatioista, Metsäntutkimuslaitos, ovat tehneet luonnonmarjojen satoseurantaa 90–luvulta lähtien. Seurantojen ansiosta tiedämme paljon satoihin vaikuttavista kasvupaikkatekijöistä ja paikkatietotyökaluja hyödyntämällä tämä tieto on jalostettavissa marjakartoiksi. Karttoja on jo julkaistu Ruunaan ja Nuuksion ulkoilualueille.

Tavoitteena on antaa kaikille suomalaisille mahdollisuus marjahavaintojen tekoon vuoteen 2020 mennessä.

Marjakartat kertovat kuitenkin vain keskimääräisen marjapotentiaalin, eivätkä vuodet ole veljeksiä. Todella ajantasaisen marjasatotiedon tuottamiseksi tarvitaan vuosittaisia havaintoja kentältä, mitä enemmän sen parempi. Aikaisemmin havaintoja tekivät ensisijaisesti metsäntutkimuksen kenttätyöntekijät, mutta nyt kun valtiontaloudessa seitsemän laihaa lehmää ovat syöneet lihavat lehmät ja laihtuneet entisestään, tällaisen havaintoverkoston ylläpito ei enää ole mahdollista.

Marjahavaintojen teko voisi olla yhteinen asia

Tilanteeseen voisi tuoda avun kansalaisaktiivisuus. Marjahavaintojen teko on yksinkertaista, ja suurin osa kansalaisista kantaa mukanaan havaintojen tallennukseen soveltuvaa työkalua, nimittäin GPS:llä ja verkkoyhteydellä varustettua älykännykkää. Luonnonvarakeskus onkin aloittanut marjahavaintojen joukkoistamiseen liittyvän kehitystyön Suomen 4H -liiton kanssa.

Jos kolmesta miljoonasta suomalaisesta marjanpoimijasta yksi sadasta tekisi marjahavaintoja, havaintoverkostossa olisi 30 000 jäsentä!

Tavoitteena on antaa kaikille suomalaisille mahdollisuus marjahavaintojen tekoon vuoteen 2020 mennessä. Jos kolmesta miljoonasta suomalaisesta marjanpoimijasta yksi sadasta tekisi marjahavaintoja ja toimittaisi havaintonsa Luonnonvarakeskukselle, havaintoverkostossa olisi 30 000 jäsentä! Tällainen verkosto olisi aivan huikea marjatutkimuksen resurssi, joka tarjoaisi ajantasaista ja tarkkaa luonnonmarjojen satotietoa luonnonmarjoja rakastaville suomalaisille.

Periaatteessa konsepti olisi sovellettavissa myös metsäsieniin, mutta niiden sadonmuodostusta tunnetaan vielä huonosti ja sienihavaintojen tekeminen on luonnonmarjahavaintoja huomattavasti haasteellisempaa. Marjat kypsyvät laajoilla alueilla samanaikaisesti, mutta sienet ilmestyvät kuin – no, kuin sienet sateella, kun olosuhteet muuttuvat niille suotuisiksi.

Mainitsiko joku jo muotitermin ”jakamistalous”? Termillähän tarkoitetaan paitsi tavaroiden, myös palveluiden jakamista tai eri palveluihin yhdessä osallistumista. Kansalaishavaintoverkosto voisi luoda aivan uudenlaisen innostuksen luonnonmarjojen ja -sienten hyödyntämiseen tietoa ja osaamista jakamalla. Toki voi käydä niin, että se salainen, maailman paras marjastuspaikka on entistä useamman tiedossa, mutta onko tämä vahinko kovin suuri, jos vastineeksi saa tietoonsa kymmenen vähintään yhtä hyvää marikkoa?

Kirjoittaja laskee marjojen kukkia, raakileita ja kypsiä marjoja silloin kun ei pohdi miten luonnonmarjojen satoja saataisiin kasvatettua. Bloggaus on ”Täsmätietoa Lapin luonnontuotteista maakunnalle” -hankkeesta, jota rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisrahasto.

                

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *