Blogiartikkelit Mikko Kurttila Ilmasto, Metsä, Monimuotoisuus, Ympäristö

Osa metsänomistajista haluaisi vapaaehtoisesti lisätä säästöpuiden ja lahopuun määrää metsässään. Pitäisikö näitä erityistoiveita kuunnella tarkemmalla korvalla vaikkapa puukauppojen suunnittelun yhteydessä? Entä sopisivatko tulosorientoituneet suojeluinstrumentit käytettäväksi metsissämme?

Kesän metsäkeskustelussa ovat korostuneet monimuotoisuuden turvaamisen keinot talousmetsissä, erityisesti hakkuissa jätettävän säästöpuun ja metsien kuolleen puun määrä ja järeys. Aihe on ajankohtainen niin EU:n metsiin liittyvien strategioiden toimeenpanon suunnittelussa kuin myös PEFC-metsäsertifiointijärjestelmän kriteerien uudistamistyössä.

Lisäksi vastikään julkaistun ja keskustelua herättäneen tutkimuksen mukaan Suomessa metsiin jätettävien säästöpuiden ja metsien lahopuun määrät ovat muihin boreaalisen vyöhykkeen maihin verrattuna vähäisempiä.

Järeiden säästöpuiden sekä järeän lahopuun lisäämisen hyödyt monimuotoisuuden turvaamisen kannalta lienevät kiistattomia. Hyviä keinojakin on olemassa. Selvää on myös, että elävien puiden säästämisestä hakkuissa aiheutuu tulonmenetyksiä metsänomistajille.

Tulonmenetyksiä voidaan korvata ainakin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin, ne voidaan korvata valtion toimesta metsänomistajille. Toinen tapa on, että puunostajat ja lopulta kuluttajat maksavat korkeamman hinnan kestävämmin tuotetusta puutavarasta. Kolmanneksi, metsänomistajat ottavat tulonmenetykset kantaakseen.

Parannetaan metsänomistajien mahdollisuutta vapaaehtoiseen säästöpuiden lisäämiseen

Osa suomalaisista yksityismetsänomistajista korostaa metsiensä hoidossa puukauppatulojen lisäksi ympäristö-, virkistys- ja maisema-arvoja, ja voisi siksi vapaaehtoisesti olla valmis lisäämään säästöpuiden ja kuolleiden puiden määrää metsissään. Tilanne on tiedossa niin tutkijoilla kuin käytännön toimijoillakin, mutta metsänomistajien toiveiden huomioon ottamisessa voitaisiin petrata.

Miten metsänomistajien erityistoiveet ja painotukset hakkuiden toteutusmalleista saataisiin paremmin selville ja miten ne välittyisivät toimenpiteiden toteuttajille? Olisiko mahdollista, että puukauppojen suunnittelun yhteydessä metsänomistajilta kysyttäisiin aina erityistoiveet säästöpuiden määrästä ja laadusta? Voisiko tiedon myös rekisteröidä, vaikkapa metsänkäyttöilmoitukseen?

Sertifioinnin hintalisä kattaa tulonmenetyksiä

Puunostajille ja kuluttajille sertifikaatti on takuu siitä, että puu on peräisin sovittujen periaatteiden mukaisesti hoidetusta metsästä.

Metsälehden artikkelin mukaan ainakin isommilla ostajilla on yleistymässä kolmiportainen hinnoittelumalli, jossa tiukempien FSC-kriteerien mukaisesti hoidetuista metsistä hakattavasta puusta maksetaan omistajille korkeampi hinta kuin PEFC-sertifioidusta tai sertifioimattomasta metsästä hakattavasta puusta.

Kehitetään instrumentti lahopuun määrän tavoitteelliseen lisäämiseen

Suomessa on käytössä suojeluinstrumentteja, joiden rahoitus tulee pääosin valtion kassasta. METSO-ohjelman myötä vapaaehtoinen suojelu on yleistynyt ja suojelun hyväksyttävyys on parantunut. Instrumenttien korvausmekanismit ovat kuitenkin varsin perinteisiä: omistajille maksetaan korvaus pääosin kohteen puuston arvon mukaisesti riippumatta kohteen luontoarvoista tai omistajan tavoitteista.

Maatalouden ympäristöarvojen suojelussa ja muiden ekosysteemipalveluiden tuottamisen lisäämisessä ovat nousussa ns. tulosperusteiset tai -orientoituneet suojeluinstrumentit, joissa omistajille ei makseta pelkästään pinta-alojen tai menetettyjen tuotantomäärien mukaan, vaan korvaus määritetään joko kokonaan tai osittain lisääntyneiden ympäristöarvojen (esim. todennettu kasvi- tai perhoslajien määrän lisääntyminen) perusteella.

Sopisiko tuo malli käytettäväksi myös suomalaisissa metsissä? Tällöin ryhdyttäisiin tekemään metsänomistajien kanssa sopimuksia vaikkapa järeän lahopuun määrän kasvattamisesta heidän metsissään tietyn jakson aikana. Toki on huomattava, että aidosti tulosperusteisessa mallissa korvaus maksettaisiin vasta kun kohteena olevista metsistä löydettäisiin uusia lajeja, joiden elinympäristöä lahopuut ovat. Tällöin voidaan kuitenkin törmätä ongelmiin sopimusten ajallisesta kestosta, lajien tunnistamisesta tai laji-inventointien aiheuttamista kustannuksista.

Uudenlaisessa instrumentissa olisi mahdollista huomioida omistajien tavoitteet tarjousmenettelyn kautta. Keinot lisätä lahopuuta olisivat vapaasti valittavissa tilannekohtaisesti. Tämä antaisi mahdollisuuden soveltaa tilanteeseen parhaiten sopivia keinoja, joita voisivat olla esimerkiksi myrskypuiden korjaamatta jättäminen tai tekopökkelöt.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *