Blogiartikkelit Mila Sell Juha-Matti Katajajuuri Ruoka

Ruoka yhdistää ja ruoka erottaa. Yhteistä kaikille maailman asukkaille on perustarve saada ravintoa. Ruoka ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti sen tarvitsijoiden kesken: osalla sitä ei ole tarpeeksi, osalla sitä on liikaakin, jopa poisheitettäväksi. Osa ongelmista on yhteisiä maantieteestä ja taloudesta riippumatta. Kehittyvien maiden ratkaisuja voidaan soveltaa kehittyneisiin maihin ja päinvastoin.

Tänään 16.10. vietetään maailman ruokapäivää. Me tutkijat, tarkemmin sanottuna afrikkalaisia ruokajärjestelmiä tutkiva Mila ja Suomen ja Euroopan ruokajärjestelmään ja ruokahävikkiasioihin perehtynyt Juhis, keskustelimme, miltä ruoka ja ruokajärjestelmät näyttävät kehittyneissä ja kehittyvissä yhteiskunnissa. Kuinka saisimme ruokajärjestelmät eri puolilla maailmaa viritettyä niin, että ruokaa ei heitettäisi pois ja ravitsevaa ruokaa riittäisi kaikille?

Mila: Me ihmiset, maasta ja alueesta riippumatta, olemme osa globaalia järjestelmää, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Paikalliset ruokajärjestelmät ovat osa globaalia ruokajärjestelmää ja siksi niitä täytyy kehittää yhteistyössä ja kokonaisuus mielessä pitäen. Monet haasteet ovat jaettuja alueesta riippumatta.

Kehittyneissä maissa ruokahävikkiä syntyy usein ketjun loppupäässä, kehittyvissä maissa taas ketjun alkupäässä, sanoo Juha-Matti Katajajuuri. Kuva: Kirsi Silvennoinen (Luke)

Juhis: Isossa kuvassa selkeä ero kehittyvien ja kehittyneiden maiden ruokaketjuissa on kuitenkin esimerkiksi se, että ruokahävikki aiheutuu kehittyneissä maissa eniten ketjun loppupäässä kun taas kehittyvissä maissa ruokaa ja raaka-aineita päätyy hävikkiin eniten jo ketjun alkuvaiheissa eli suurimmat  hävikit aiheutuvat maataloudessa ja korjuun jälkeisissä vaiheissa. Kehittyvissä maissa haasteet johtuvat logistiikkahaasteista, laatuvaatimuksista, säilyvyydestä, kylmäketjusta ja pakkaamisesta. 

Mila: On osittain myytti, että kehittyvissä maissa hävikki tapahtuu vain alkupuolella ketjua. Ihmisten eriarvoisuus korostuu esimerkiksi afrikkalaisissa ruokajärjestelmissä ja rikkaampi väestö kyllä heittää ruokaa pois ihan kuten länsimaissakin. Erona kehittyneisiin maihin on, että joku sen ruuan kuitenkin syö. Keskustelua ruoan arvostamisesta pitää käydä sielläkin. Tosin, suurempi ongelma on kyllä tuotannon tehottomuus ja sadon käsittely.

Juhis: Kehittyvissä maissa on keskenään kovin erilaisia alueita. Jossain on suoranaista nälänhätää ja toisaalla on taas tarve saada esimerkiksi terveellisempää ruokaa.

Mila: Kyllä, tasoja on monia. Kehittyvissä maissa on paljon piilonälkää, eli saadaan kaloreita, mutta ei ravinteita. Kaupungeissa suositaan jenkkikulttuuria ja syödään roskaruokaa, ihan kuten länsimaissakin. Eriarvoisuus näkyy vahvasti ruokajärjestelmissä ympäri maailman ja piilonälkä on tosi suuri ongelma. Esimerkiksi juureksia saa Suomessa halvalla, mutta niiden valmistaminen vaatii enemmän vaivaa. Huono ruoka on usein halpaa ja helppoa.

Juhis: Totta, länsimaissakin on aliravitsemusta ja puutetta ruoasta. Nyt kun Suomessa kaupat myyvät alennuksella hävikkiin meneviä tuotteita, monipuolinen tarjonta on saattanut vähentyä ruoka-avussa ja sen piirissä olevien ruokavalio uhkaa yksipuolistua. Sosiaalihuoltoa ei toisaalta voi rakentaa ruoka-avun varaan, vaan sen pitää hoitua toisella tavalla. Mutta kehittyvän ja kehittyneen yhteiskunnan sisältä löytyy ääripäitä – ja ne ovat itse asiassa hyvin lähellä toisiaan.

Kehittyvissä maissa kuluttajat ovat tärkeässä roolissa, ja heidän pitää vaatia tuottajilta terveellistä ja monipuolista ruokaa, sanoo Mila Sell. Kuva: Mila Sell

Mila: Kuinka näitä monitasoisia haasteita pitäisi sitten ratkoa? Mielestäni kehittyvissä maissa paremman ruokajärjestelmän avainasia on tietoisuudenvahvistaminen: se, että ihmiset ymmärtävät, mikä on hyvä tapa toimia ja millä tavalla terveellinen ruoka vaikuttaa esimerkiksi terveyteen. Kuluttajat ovat tärkeässä roolissa, ja heidän pitää vaatia tuottajilta terveellistä ja monipuolista ruokaa. Viljelijät voisivat ottaa kehittyvissä maissa askeleen pidemmälle ja kehittää uusia ravitsevia tuotteita. Markkinoille pääsy, pakkaukset ja säilyvyys pitää saada kuntoon. Tarvitaan myös poliittista tahtoa ja päätöksentekoa, kuten hintapolitiikkaa. Tarvitaan sekä yleisiä että hyvin paikallisia ratkaisuja.

Juhis: Kehittyneissä maissa kulutuksen poliittinen ohjaus on ruoan osalta hieman tabu. Esimerkiksi paljon puhuttu sokerivero on osoittautunut hankalaksi. EU:n muutoin hyvässä From farm to fork -strategiassa kulutuksen osuus jää aika pieneksi. Kestävämmän ja terveellisemmän ruoan suosiminen julkisissa hankinnoissa voisi olla yksi ratkaisu. Ruokaketjun loppupäässä syntyvä ruokahävikki on erityisesti länsimainen ongelma: ihmiset eivät arvosta ruokaa, ja siksi sitä heitetään pois. Vaikka ruokahävikistä on alettu viimeisten 10 vuoden aikana puhua enemmän Suomessa ja Euroopassa, ei ole todisteita, että ruokahävikki olisi lähtenyt laskuun. Voisikohan ruoan arvostus nousta, jos se maksaisi enemmän? Vai mikä muu keino voisi auttaa?

Mila: Paljon voidaan myös oppia toisiltamme. Me täällä Suomessa ja Euroopassa voisimme ottaa oppia siitä, että Afrikassa syödään, kuten meillä ennen vanhaan. Syödään terveellistä perusruokaa ja silloin tällöin luksusta, kuten lihaa. Tämä tosin saattaa johtua myös olosuhteiden pakosta. Ruokavalio on Afrikassakin muuttumassa, kun idealisoidaan länsimaista elämäntapaa. Afrikassa kasvaa monia alkuperäisviljoja ja -kasveja, joita hyödyntämällä voisi saada suurimman osan tarpeellisista ravintoaineista. Pitäisi palata perinteisiin ja paikallisiin raaka-aineisiin – tai ainakin käyttää niitä osana nykyruokavaliota.

Juhis: Jäähän Suomessakin villeistä marjoista ja sienistä 90 prosenttia hyödyntämättöminä metsään. Hyvää täällä meillä on, että ruokavalioiden terveellisyys ja ravitsemus on mennyt keskimäärin parempaan suuntaan. Tämä johtuu varmasti sekä asenteista että rahasta. Edelleen on kyllä meilläkin puutteita ruokavalioissamme ravitsemussuosituksiin verrattuna. Jo sillä että söisimme nykyisten ravitsemussuositusten mukaisesti ilmastopäästöt laskisivat ja ravitsevuus lisääntyisi. Uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia ollaan kehittämässä ja kestävyyselementit tulisi saada entistä vahvemmin ja monipuolisemmin niihin mukaan.

Kommentoi

  1. En tiedä olenko aiheen vieressä, mutta tuli mieleen. Katsoin joskus ohjelman, jossa esim peruna kasvoi ilman multaa (olivat roikkumassa pimeässä laatikossa kasvihuoneessa)Ajatellen maita joissa hyvää ravinteikasta maaperää ei välttämättä ole eli ajatuksena on että aurinkoenergiaa hyväksikäyttämällä näissä maissa voisi onnistua ? Itse koittaisin löytää myös muita kasveja (porkkana?) .Alkupääoma voisi kytkeytyä kehitysmaa apuun. Eikä jäisi jonnekin välille. Konkreettista apua.

    1. Kyllä tosiaan nykyään jo teknisesti ja periaatteellisesti on monenlaisia vaihtoehtoja ruoantuotantoon noin yleisesti, ns ilmaperuna yksi niistä. Sitten on näitä ilmasta ja ravinteista tehtävää ruokaa, keinolihaa/proteiinia, vertikaaliviljelyä jne…. lista on vaikka kuinka pitkä. Mutta en sitten oikein tiedä, tarjoaako näistä mikään erityisesti vaihtoehtoja esim. kehittyviin maihin ja onko kuitenkin niin että isossa kuvassa, kaikesta hienosta kehityksestä huolimatta, mikään ison mittakaavan ratkaisu, vai säilyykö kuitenkin ruoantuotanto osin aika perinteisenä, joskin toivottavasti kestävästi tehostuen koko ajan.

      Mutta ilmaperunoita pääsee tai ainakin pääsi ennen korona-aikaa näkemään ihan vaikka Helsingissä Alenin Henrin ravintololassa Etelärannassa.

      Mitä vaatimuksia kullakin uudella tuotannolla sitten aina onkaan?

      1. Se on totta, että on vain pisara meressä.Ajattelin myös viljelypinta-alaa, voisiko kasvaa kerroksissa. En ole asiantuntija,mutta varret voisi kompostoida ja siitä saisi taas multaa, jota voisi käyttää peltoviljelyn. Vesi on varmaan ongelma, mutta joskus senkin näin siten että mustaa muovia käytettiin, johon vesi tiivistyi. Tietenkin kaivo/porakaivo. Tuossahan satoa saa pitkällä aikavälillä .Tämä on vain tällainen mielessä oleva kierrätys. Jotenkin pitäisi saada rattaat pyörimään välillä niin päin, että yhdestä maasta ei tulisi suurtuottaja ,vaan joka maalla olisi jotain omaa.Sitä lähiruokaa.

  2. Terve Ville (taas)
    Kiitos – ja hyvää pohdintaa sinultakin! Kaikenlaisia uusia avauksia tässä varmasti tarvittaisiin, sinun ehdotuksesi mukaan joukonjatkoksi. Varmaan nykyiset mobiiliratkaisut voisi jo mahdollistaa ainakin täällä meillä tuon ensimmäisen. Riskinä että viestejä saattaisi tippua älylaitteelle aika paljon. Sosiaalituen osalta totean lähinnä mitä tuossa jutussakin oli, että ei sosiaalihuoltoa voi ja tule rakentaa tosiaan ruoka-avun varaan, koska siellä on juuri niitä ruoka-aineita, joita sinne juuri ennen hävikiksi päätymistä saapuu. Woltti voisi olla ehdottamallasi tavalla aika kallis ratkaisu yhteiskunnallisesti, mutta siitä olen samaa mieltä että jotenkin huonommin toimeentuleville tulisi varmistaa terveellinen, monipuolinen ja ravitseva ruoka. Taitaa olla sosiaali- ja terveyspolitiikkaan liittyviä suuria kysymyksiä.

    1. Kiitos vastauksesta!

      Unohdin painottaa, että vastaanottajalle myös rahanarvoiset muistutukset olisivat luonnollisesti vapaaehtoisia. Ja voisi kuvitella että ne olisivat jo verensokerin kantilta tärkeämpiä käyttäjälleen kuin someviestit, mutta se pitää vielä testata käyttäjillä.

      Jos ruokahävikkiä aiotaan ehkäistä ja ruoka-apu vaarantuu, niin eikö laadukkaan ruoan toimitus voisi olla pitkällä tähtäimellä edullista, masennuksen kokonaiskustannukse jo nyt arvoiden mukaan yli 10 miljardia vuodessa. Vaikka kotiintoimitus olisi yksittäisenä kallis, ei se investointina sitä välttämättä siis olisi. Tämäkin olisi aika helppo testata/tutkia, ihan suoliston mikrobien ja olotilaa seuraamalla, plasebovaikute kotiintoimituksilla tuskin iso.

  3. Hyvää ja monipuolista keskustelua!

    Mitä jos tuottaja/pakkaaja/kauppa velvoitettaisiin EU:ssa tai maailmanlaajuisesti lähettämään halukkaalle kuluttajalle muistutus helposti pilaantuvan elintarvikkeen käyttöpäivämäärän lähestyessä?

    Myös sosiaalituki voisi perustua enemmän hyvälaatuiseen ruokaan, koska aivoterveys liittyy voimakkaasti suolen bakteeritasapainoon. Kotimaisella ruokaa kotiintoimitettuna vaikka Woltin kautta masentuneille muutama krt viikossa?

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *