Blogiartikkelit Heikki Lehtonen Ilmasto, Maatalous, Ympäristö

Millaiset tuotantojärjestelmät meillä Suomessa ja Euroopassa tulisi olla, että kotimaisella tuotannolla voitaisiin vastata kotimaiseen kysyntään ja tuottaa myös vientiin? Pohdin tässä blogissani ratkaisuja ruokajärjestelmän muutostarpeisiin Suomen ja Euroopan näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa tarkastelin asiaa kehittyvien maiden näkökulmasta.

Euroopan ja Suomen ruokajärjestelmän muutoksen suunta riippuu vahvasti paitsi kotimaisesta kysynnästä, jota kotimainen tuotanto on perinteisesti ja ensisijaisesti palvellut, myös siitä, mitä valintoja tehdään ruuantuotannon ja -kulutuksen kehittämiseksi muualla maailmassa. Etenkin kehittyvien maiden ratkaisuilla on suurin merkitys globaalissa ruokataloudessa.

Euroopan ulkopuoliset globaalit muutokset vaikuttavat kehitykseen Euroopassa ja Suomessa. Suomen maatalouden on toimittava globaalien ja eurooppalaisten hintasuhteiden ja kysynnän ehdoilla ja löydettävä kannattavia vientituotteita. Toisaalta on järkevää tuoda osa maataloustuotteista ulkomailta, etenkin jos niiden tuottamisen edellytykset Suomessa ovat heikot.

Kokonaisuuden kannalta ei ole poissuljettua, että runsaiden pelto- ja vesiresurssien maassa, kuten Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa, tuotettaisiin entistä kestävämmin tuotteita niihin kehittyviin maihin, joissa näistä resursseista ja niihin liittyvästä osaamisesta on pulaa. Esimerkiksi maito- ja lihatuotteita voisi tuottaa enemmän maissa, joissa niiden tuotanto voidaan osoittaa kestävän kehityksen mukaiseksi. Näiden tuotteiden kysyntä globaalisti edelleen kasvaa tulevina vuosikymmeninä riippumatta siitä, mitä me Suomessa asiasta ajattelemme. Tuotehintojen tulisi kuitenkin nousta selvästi, jotta viennin kasvu Suomen kaltaisissa korkeiden tuotantokustannusten maissa olisi markkinaehtoisesti kannattavaa.

Kestävään ruokajärjestelmään siirtyminen voi FABLE-raporttiin ja IPCC:n maankäyttöraporttiin pohjautuvan näkemykseni mukaan toteutua pääosin kahdella eri tavalla:

  1. Ruokavalioon enemmän kasviksia, myös proteiinin lähteiksi – Suomessa on kasviksia ja myös kalaa varaa lisätä ruokavaliossa jopa olennaisesti (Itämeren silakka ja sisävesikalat eri muodoissaan). Jotta siirtymä kohti kasvituotteita ja kalaa olisi houkutteleva kuluttajille, tarvitaan uusia ruokatuotteita markkinoille ja kotimaisia vaihtoehtoja eläintuotteille. Kasvisperäiset lihaa korvaavat tuotteet, myös ns. keinoliha ja bioreaktoreissa kasvatettavat soluviljelmät, voivat olla tarpeellinen lisä erityisesti suurkaupunkien ruokahuollossa ympäri maailmaa.
  2. Maataloustuotannon kehittäminen kestävämmäksi – ilmasto- ja vesistöystävällisemmäksi; ei enää ulkoisteta ruuantuotantoa lämpimiin kehitysmaihin, joilla monia haasteita kestävyyden kanssa. Suomessa tuotetaan vientiin kestäviä tuotteita, koska kasvispainotteisuus voi lisätä ruuan tuontia Suomeen. Suomessa on runsaasti peltomaata ja vettä käytettävissä maataloustuotannolle, jonka kestävyyttä voidaan parantaa. Voidaan hyödyntää enemmän luonnon omia prosesseja, kuten monilajiset nurmet, proteiinikasvit, monipuolisempi kasvintuotanto, sekä parantaa ja ylläpitää peltomaan laatua ja satoisuutta. Asteittain poispäin fossiilitaloudesta siirtyminen vähentää väkilannoitusta ja kasvinsuojeluaineita olennaisesti.

Tällaisten monialaisten siirtymien analyysit ovat haastavia, ja niissä talous- ja yhteiskuntatieteillä on annettavaa. Talousteorian mukaan – ja myös käytännön elämässä – markkinoiden muutoksessa olennaista on vastata ensi sijassa todelliseen kysyntään. Kestävän ruokajärjestelmän tapauksessa tärkeintä olisi se, että kuluttajakysyntä vaatisi terveellisiä ja kestävästi tuotettuja elintarvikkeita. Kuluttajien valveutuneisuutta sekä terveellisyyden ja kestävyyden korostamista tulisi ensin vahvistaa. Tällöin kauppa kuluttajan agenttina voisi hankkia terveellistä ja kestävää ruokaa tavoitteellisesti myös kotimaasta, jotta läpinäkyvät ja omissa käsissä olevat arvoketjut vahvistuisivat.

Kuluttajien aitoa kysyntää ei voi korvata esimerkiksi maataloustukien muutoksilla, joilla kannustettaisiin tietynlaisten tuotteiden tuotantoon. Jos kysyntää on olemassa, maataloustukien muutoksilla voidaan toki joissain tilanteissa rohkaista tarpeellisiin uusiin ja usein riskialttiisiin investointeihin. Vaarana on, että luodaan uusia tukiriippuvuuksia, jolloin syntyy epäreiluja asetelmia arvoketjujen ja toimijoiden välille, tehottomia toimintatapoja sekä mahdollisesti tuotteita, joille ei ole kysyntää. Yksittäisten tuotteiden tukeminen saa aikaan vääristymiä, ja silloin hinnat eivät vastaa kustannuksia ja viljelijöistä tulee taas kerran tukijärjestelmän vankeja.

Nykyinen maatalouspolitiikka on tässä suhteessa varsin neutraalia, eikä ohjaa suoraan sen enempää kasvi- kuin kotieläintuotteidenkaan tuottamiseen. Kokonaisuutena maataloutta ohjaa kysyntä kotimaassa ja vientimarkkinoilla. Pääosa maataloustuista maksetaan peltoalan perusteella tuotantokasvista tai tuotteesta riippumatta. Nykyinen peltotukien suuri osuus viljelijöiden tulonmuodostuksessa on itsessään ongelma, koska se heikentää pellon markkinoille tuloa ja on merkittävä syy uusien peltojen raivaukseen Suomessa.

Tuotehinnat eivät kuitenkaan riipu tuista vaan määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan globaaleilla ja EU-markkinoilla. Kansalliset tuet kotieläintaloudelle, kuten naudoille ja maidontuotannolle, pitävät kyllä osaltaan yllä kotimaista kysyntää vastaavaa maidontuotantoa, mutta eivät ole johtaneet tuotannon kasvuun kotimaista kulutusta suuremmaksi. Naudanlihasta yli 20 prosenttia tuodaan ulkomailta ja juustoista noin puolet.

Kestävämpään ruokajärjestelmään päästään myös niin, että tuotannonalat vastaavat haasteeseen ja osoittavat olennaista edistymistä. Esimerkiksi kasvihuonetuotanto on jo näin tehnyt kertomalla hiilijalanjäljen puolittumisesta bioenergian käyttöönoton avulla, mikä lisää kasvisten houkuttelevuutta ainakin niiden silmissä, joille ruuantuotannon ilmastovaikutukset ovat tärkeitä. Kotieläintalous voi myös osoittaa vähentäneensä kasvihuonekaasupäästöjään ja muita epäedullisia ympäristövaikutuksia. Voidaan siis odottaa vähitellen voimistuvaa ruokajärjestelmän muutosta kestävämpään suuntaan.  Järjestelmätason muutoksia ajaessa on syytä säilyttää maltti, luoda houkuttelevia ja toimivia vaihtoehtoja ja korostaa niiden erilaisia hyviä seurauksia, joita kohden kuluttajin kannattaa oman etunsakin vuoksi pyrkiä.

Kuluttajaa voi kohtuudella tuuppia kasvipainotteiseen ruokavalioon. Jos liikaa tuupitaan, seuraa vastareaktioita. Vahva informaatio-ohjaus ja kasvatus vaikuttavat kyllä – vaikkakin viiveellä. Tapoja ja tottumuksia ei muuteta hetkessä. Tarvitaan reseptikirjastoja ja helppoja ja toimivia esimerkkejä siitä, miten kasvisraaka-aineista käytännössä ja omassa keittiössä tehdään helposti monipuolista ja maistuvaa ja erilaisiin ravitsemustarpeisiin vastaavaa ruokaa. Veromuutoksilla voi ehkä olla pieni vaikutus, samoin esillepanolla kaupassa.  Kauppias ottaa aina riskin uusien tuotteiden kanssa; jos tavara ei mene kaupaksi, sen tilaaminen on lopetettava. Muuten kauppias on pian entinen kauppias. Samassa asemassa on ruokateollisuus ja viljelijä. Uusien tuotteiden kehittämiseen ja riskinottoon voidaan toki kannustaa esimerkiksi tutkimusta ja tuotekehitystä tukemalla ja investointituin. Ilman aitoa kysyntää nämä tuet ovat kuitenkin hukkaan heitettyä rahaa. Siksi aidon kysynnän luominen terveelliselle ja ilmastoystävälliselle ruualle on avainasia, jonka eteen tarvitaan paljon työtä laajalla rintamalla.

Kysyntää uusille ilmastoystävällisille ja kestävästi tuotetuille elintarvikkeille epäilemättä on ja kasvavassa määrin. Iso muutos vaatii aikaa ja sitkeää työtä muutoksen puolesta. Tässä on tarpeen ottaa huomioon myös huoltovarmuus- ja oikeudenmukaisuuskysymykset, jotka ovat tärkeitä muutoksen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle. Muutos on jo alkanut, sen osoittavat konkreettisesti yhä useammat kauppoihin tulleet kasviperäiset tuotteet, jotka kilpailevat selkeästi kotieläintuotteiden kanssa kuluttajien suosiosta. Jos ne lyövät itsensä läpi, muutokset kulutuksessa tuotannossa ja koko ruokamarkkinoilla voivat olla muutamassa jo muutamassa vuodessa merkittäviä. Kuluttaja voi olla ruokamarkkinoilla jatkossa aiempaa vahvempi kuningas.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *