Blogiartikkelit Heikki Lehtonen Ilmasto, Maatalous, Ruoka, Ympäristö

IPCC Land Report nosti maatalouden ja kasvavan ruoantuotannon keskeiseksi syyksi sille, miksi maankäyttö on maailmassa, erityisesti lämpimissä kehittyvissä maissa, kehittynyt ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta aivan väärään suuntaan. Suuria metsä- ja muita maa-alueita on raivattu pelloksi erityisesti tropiikissa. Väestö kasvaa ja ympäristöä kuormittavat kotieläintuotteet saavat enemmän osuutta ruokavalioissa. Eri maiden tulee löytää itselleen sopivat ratkaisut.

Tässä blogini ensimmäisessä osassa pohdin ruokajärjestelmän muutoksia kehittyvien maiden näkökulmasta. Toisessa osassa keskityn ruokajärjestelmän muutostarpeisiin Suomen ja Euroopan näkökulmasta.

Maailman ruuantuotanto on kasvanut valtavasti viime vuosikymmeninä. Ruuan saatavuus keskimäärin per asukas on maailmassa parantunut vaikka maailman väkiluku on kaksinkertaistunut 1950-luvulta. Edelleenkin osa maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta (jopa 800 milj. ihmistä eri asteisesti), mutta hyvin ruokittujen määrä on kasvanut siinä missä maailman väkilukukin. Kasvavaan kysyntään on pystytty vastaamaan siinä määrin, että maataloustuotteiden reaalihinnat ovat vuosikymmenien yli katsottuna jatkaneet hidasta laskuaan aina 2000-luvulle. Syynä tähän kasvavasta kysynnästä huolimatta on ensisijaisesti tuottavuuden kasvu. Keskimäärin kasvien sadot ja eläinten tuotokset ovat kasvaneet reilusti. Tuotantopanosten, kuten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja koneiden käyttöä on reippaasti lisätty, uutta viljelysmaata ja uutta työtä säästävää teknologiaa on otettu käyttöön.

Onko tämä kestävää? Riippuu siitä, miten tuotantoa on lisätty ja mille markkinoille se on myyty. Talousmekanismit toimivat siten, että korkeimman maksukyvyn ja lisäarvon markkinoita palvellaan ensin. Esimerkiksi valtavasti kasvaneen Aasian lihankulutuksen tyydyttämiseksi on lisätty kotieläinten ja niiden tarvitseman rehun määrää merkittävästi paitsi Aasiassa, myös Australiassa ja Uudessa Seelannissa ja etenkin latinalaisessa Amerikassa. Nämä tuotantoalueet ovat aiemmin lisänneet vientiään myös teollistuneiden maiden maksukykyisille markkinoille.

Teollistuneissa maissa kotieläintuotteiden kulutus on kasvanut viime vuosikymmenelle saakka ja osoittaa vasta nyt tasaantumisen merkkejä. 2000-luvun alussa Euroopassa puhuttiin, että Euroopan maataloustuotannon siirtäminen kehitysmaihin olisi kehitysmaita auttava ja Euroopan maataloudesta aiheutuvaa ympäristökuormaa vähentävä hyvä teko. Tuotantopanosten voimakkaasti kasvaneeseen käyttöön perustuva maataloustuotannon kasvu ei kuitenkaan ole läheskään aina auttanut maaseutualueiden köyhien asiaa, joilla ei yleensä ole kallistuneisiin tuotantopanoksiin varaa. Muutto kaupunkeihin jatkuu voimakkaana monissa maissa samaan aikaan kun ruuantuotanto on kasvanut ennestään suurissa vientimaissa.

FABLE-koalitio hakee 18 eri maan tutkimusryhmien yhteistyönä uusia kestävämpiä uria ruokajärjestelmälle ja siihen liittyvään maankäyttöön. FABLE-raportti listaa IPCC Land Report -julkaisua laajemmin monet vakavat ongelmat, joita ruuantuotannon kasvusta on syntynyt:

  1. Ympäristökriisi: Veden ja maan monenlainen saastuminen ja laadun heikkeneminen, veden niukkuus. Kasvihuonekaasupäästöt ja biodiversiteetin nopeutunut heikkeneminen
  2. Terveyskriisi: Huono ravitsemus ja yleistyvä ylipaino maailmanlaajuisesti
  3. Maaseutualueiden köyhyys
  4. Maakohtaisten ruokajärjestelmien kasvanut haavoittuvuus ilmastonmuutokselle

Nämä kriisit ovat pahasti päällä jo monissa maissa. Kaikenlainen palautumiskyky on monin paikoin heikentynyt. Vaikka tilastoitu ruuan tuotannon kasvu näyttää hyvältä, se kätkee sisäänsä kokonaan toisen todellisuuden. Tulevaisuus näyttää uhkaavalta, ei vähiten ilmastonmuutoksen vuoksi.

FABLE-raportin maakohtaisista analyyseistä ja kehitysurista vuoteen 2050 selviää, että etenkin kotieläintuotteiden kysyntä voi kasvaa merkittävästi, jos lähtötaso on alhainen. Etenkin Aasian maiden kehitysurissa ennakoidaan kotieläintuotteiden kulutuksen per henkilö kasvavan aina vuoteen 2050 asti. Sen sijaan eräiden teollisuusmaiden kehitysurissa ennakoitiin merkittäviäkin vähennyksiä kotieläintuotteiden kulutukseen henkilöä kohden. Vastaavasti kalan, proteiinipitoisten kasvisten (palkokasvit, pähkinät) ja vihannesten kulutuksen ennakoitiin kasvavan laajalti, myös kehittyvissä maissa, jos esim. pohjoismaisia ravitsemussuosituksia vastaava parempi ravitsemus toteutuu eikä länsimainen liha-, sokeri- ja tärkkelyspainotteisen ruokavalio valtaa alaa.

Keskeisin keino kestävämpään ruokatalouteen näyttää maakohtaisten kehitysurien mukaan olevan maatalouden tuottavuuden kasvu. Useiden maiden kehitysurissa ennakoidaan kymmenien prosenttien kasvua satotasoissa ja eläinten tuotoksissa. Eräissä maissa odotetaan satotasojen kasvavan jopa yli kaksinkertaiseksi. Tämä toki voi olla mahdollista, jos lähtötaso on alhainen. Koulutus ja tutkimus auttavat löytämään ratkaisuja tuottavuuden kasvattamiseksi. Tällöin viljelysmaan raivausta voidaan välttää, osa huonosta viljelysmaasta voidaan metsittää tai palauttaa muuhun ilmastoystävälliseen käyttöön, mikä on myös tuottavuuskasvun tavoittelun taustalla.

FABLE-raportin maakohtaiset kehitysurat osoittavat, että kestävämpää ruokataloutta kohden eteneminen on mahdollista seuraavin keinoin:

  1. Tuottavuuskasvun olennainen vauhdittaminen – vähemmästä enemmän
  2. Ruokavaliot kohti kasvispainotteisuutta ja kotieläintuotteiden vähentäminen;
  3. Väkiluvun kasvun hidastaminen;
  4. Ruokahävikin vähentäminen;
  5. Pelloilla viljeltävien non-food-tuotteiden, ml. bioenergia, kysynnän vakiinnuttaminen ja kasvun katkaiseminen globaalitasolla;
  6. Laidun- ja viljelysmaan tarpeen väheneminen globaalilla tasolla

Nämä keinot ja siirtymät auttavat olennaisesti biodiversiteetin ylläpidossa ja hiilen sidonnassa. Olennaista on, että eri maat hakevat ja löytävät näihin omat keinonsa omissa olosuhteissaan ja asetelmissaan, kansainvälisen kaupan ja yhteistyön puitteissa. Keskeistä on kasvavan väestön hyvän ravitsemuksen edistäminen. Erityisesti niillä alueilla, missä edelleen on aliravitsemusta, on edelleen lisättävä ruuantuotantoa ja sen tuottavuutta kotieläintalous mukaan lukien.  Tärkeää on rakentaa tutkimuskapasiteettia ja pohtia maakohtaisia syviä analyysejä siitä, mitä eri maissa kannattaa tehdä ja mikä on niiden rooli kansainvälisessä työnjaossa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *