Blogiartikkelit Antti Miettinen Maatalous, Talous, Ympäristö

Ravinnetaseisiin perustuva ympäristöohjaus voi olla sekä viljelijän että ympäristön kannalta hyödyllisempää kuin enimmäislannoitusmääriin perustuva ohjaus. Kannustavan ja oikeudenmukaisen ohjausjärjestelmän kehittäminen on kuitenkin vaativaa.

Peltokasvien typpilannoitusta säännellään nitraattiasetuksella ja maatalouden ympäristökorvauksella. Nitraattiasetuksen enimmäislannoitusrajat koskevat kaikkia, ympäristökorvauksen vain siihen sitoutuneita viljelijöitä.

Typpihuuhtoumaa voidaan pienentää myös ravinnetaseiden avulla. Ravinnetase huomioi lannoituksen lisäksi myös sen, mitä lannoituksella saadaan aikaan. Juuri tässä piilee ravinnetaselaskennan teoreettinen etu lannoitusrajoitteisiin nähden. Huuhtoutumisriski pienenee ja tilan taloudellinen tulos paranee, jos viljelijä kiinnittää huomiota sekä lannoitusmääriin että satojen mukana poistuviin ravinnemääriin ja tehostaa ravinteiden käyttöä.

Ravinnetase huomioi lannoituksen lisäksi myös sen, mitä lannoituksella saadaan aikaan.

Ravinnetaselaskentaan pohjautuva ympäristöohjausjärjestelmä voi perustua joko hallinnolliseen tai taloudelliseen ohjaukseen. Hallinnollisella ohjauksella voidaan säätää, että ravinnetase tai useamman vuoden keskiarvo ei saa ylittää viitearvoa.

Taloudellisessa ohjauksessa viljelijälle luodaan ravinnetaseiden viitearvoihin perustuva kannustinjärjestelmä. Tällöin hänen on taloudellisesti kannattavaa toimia ympäristöä hyödyttävällä tavalla.

Julkisen vallan tulisi pystyä asettamaan ravinnetaseille tarkoituksenmukaiset viitearvot. Ne pitäisi eriyttää viljelykasvi- ja maalajikohtaisesti, ja niissä tulisi huomioida myös ilmastovaikutukset.

Lisäksi viitearvojen tulisi vaihdella alueellisten ympäristöriskien mukaan, jotta järjestelmä olisi tehokas.

Ravinteiden käytön tehostaminen edellyttää, että viljelijät tuntevat tarkasti kaikkien peltojensa satovasteet. Sadonmuodostukseen vaikuttaa myös viljelijän toiminnasta riippumaton sattuma.

Tällöin on mahdollista, että ravinnetaseohjaukseen perustuva järjestelmä kannustaa etenkin niitä viljelijöitä, joiden lannoitusta ympäristökorvauksen enimmäislannoitusmäärä aiemmin rajoitti, lisäämään lannoitusta.

Hyvänä kasvukautena tästä ei aiheudu ongelmia, mutta huonona kasvukautena riski realisoituu aiempaa suurempina ravinnehuuhtoumina.

Lannoitteiden käytön lisäämisen sijaan ravinnetaselaskentaan pohjautuvan ympäristöohjausjärjestelmän tulisikin kannustaa lannoituksen tarkentamiseen sekä pellon kasvukuntoa ja viljelykasvien satovasteita parantaviin toimenpiteisiin.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 6.3.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös