Blogiartikkelit Ruoka

Ihmisen pitää saada ravinnosta osa proteiinien rakenneyksiköistä eli välttämättömät ravintohapot. Aikuisen minimitarve on 0,66 g/proteiinia painokiloa kohti. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa aikuisille suositellaan 1–1,2 g proteiinia painokiloa kohti eli 10–20 prosenttia kokonaisenergiasta. Reilulla saantisuosituksella varmistetaan, että välttämättömiä aminohappoja tulee ravinnosta riittävästi, vaikka kaikkien ruoka-aineiden aminohappokoostumus ei olisikaan täydellinen. Suosituksen varmuusvara kattaa myös ruoanvalmistuksesta aiheutuvat tappiot.

Tavallisesta suomalaisesta ruokavaliosta saa helposti proteiinia suosituksen mukaisen määrän ja jopa reilusti enemmän. Tällä hetkellä aikuiset saavat keskimäärin 17–18 prosenttia kokonaisenergiasta proteiineista. Runsaan proteiininsaannin on joissain tutkimuksissa todettu edistävän kylläisyydentunnetta ja painonhallintaa ja sopivan siten laihduttajille. Pitkäaikaisissa tutkimuksissa erot ovat kuitenkin olleet pieniä. Samaan painonpudotukseen pääsee tavanomaisella proteiinimäärälläkin. Kylläisyyden tunnetta parantaa myös runsas kuidun saanti.

Ei liikaa eikä liian vähän

Runsaasti proteiinia sisältävän ruokavalion terveysvaikutuksista on ristiriitaista tutkimustietoa. Pitkäaikaisia (vuosikymmeniä, eliniän tai useita sukupolvia kestäviä) tutkimuksia ei vielä ole. Lähinnä runsas punaisen lihan syöminen on osassa tutkimuksia näyttänyt lisäävän esim. paksusuolen syövän, tyypin 2 diabeteksen ja aivohalvauksen riskiä. Lapsilla runsas eläinproteiinin saanti on lisännyt lihomisriskiä.

Runsas proteiininsaanti vaikuttaa esimerkiksi suoliston mikrobistoon ja ylimääräisestä suoleen erittyvästä typestä (proteiinin hajoamistuotteet) suolistomikrobit voivat tuottaa terveydelle haitallisia yhdisteitä. Kaikissa tutkimuksissa lisääntynyttä sairastumisriskiä ei ole todettu. Todennäköistä onkin, että ruokavalion kokonaisuus ratkaisee – ihminen sietää kohtuullisen määrän lihaa, jos hän syö runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä täysjyväviljaa.

Runsas eläinproteiinin syöminen on kuitenkin turhaa ja kuormittaa ympäristöä. Lihantuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat 2–10 kertaa suuremmat verrattuna vastaavan proteiinimäärän tuottamiseen viljana. Myös lihan vesijalanjälki on suuri. Naudan ympäristövaikutus ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen, vaan nautakarjan pito edistää luonnon monimuotoisuutta. Nauta myös jalostaa tehokkaasti proteiinia nurmesta eli sopii hyvin pohjoiseen elintarviketuotantoon – ja osaltaan edistää ruokaturvaa eli riittävää ruuantuotantoa myös poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Proteiinia tasapainoisesti lihasta ja palkokasveista

Pieni määrä lihaa ruokavaliossa takaa, että ihmisen saa helposti riittävästi myös rautaa, sinkkiä ja B12-vitamiinia. Ravitsemussuosituksen mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita tulisi syödä enintään 500 g viikossa. Punaista lihaa ovat nauta, sika ja lammas. Syöpäjärjestöt suosittelevat vain 50 g punaista lihaa päivää kohti ja prosessoitujen lihavalmisteiden välttämistä.

Ravitsemussuosituksessa suositellaan palkokasvien käytön lisäämistä. Sopivana kerta-annoksena pidetään noin 1 dl kypsiä papuja tai herneitä useita kertoja viikossa. Nyt palkokasvien vuonna kannattaa tutustua näihin monipuolisiin elintarvikeraaka-aineisiin. Palkokasvien käyttöön kannattaa totutella vähitellen aloittaen pienillä annoksilla, jotta välttyy vatsavaivoilta. Palkokasveissa on runsaasti esimerkiksi foolihappoa ja ravintokuitua, joita keskimääräisestä ruokavaliosta saadaan niukasti suositukseen verrattuna.

Palkokasvien käytöllä voimme hillitä ilmastonmuutosta, koska niiden viljelyssä ei tarvita teollisia typpilannoitteita, vaan niiden viljelyn jälkeen maaperään jää typpeä jopa seuraavaa satokasvia varten. Maaperä myös pidättää paremmin ravinteita eli rehevöityminen vähenee.

Kommentoi

  1. Suurin osa kasvienkin aminohapoista on proteiineissa.
    Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositus on ilmoitettu nimenomaan proteiinina, ei aminohappoina.
    Erityisesti palkokasveissa ja viljoissa on runsaasti proteiineja. Vain harvoissa kasviproteiineissa aminohappokoostumus on ihmisen kannalta optimaalinen. Yhdistämällä esim. palkokasveja ja viljoja voidaan saada kaikki välttämättömät aminohapot. Samoin yhdistämällä kasviproteiineihin pieni määrä eläinproteiineja saadaan helposti kaikki välttämättömät aminohapot.

  2. Ihminen tarvitsee aminohappoja, eikä proteiineja. Ja niitä on paljon myös kasvisruoissa. Ja elimistön on helpompi niitä käsitellä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *