Blogiartikkelit Henrik Heräjärvi Ilmasto, Metsä, Talous

Julkisuudessa perataan puurakentamisen ilmastovaikutuksia tylsällä veitsellä, ajoittain hamarapuolella. Puuhun uskovat perustelevat vedenpitävästi puurakentamisen pelastavan maailman, kun taas betoni-intoilijoiden kiistattomat todisteet osoittavat puun ilmastoroolin herttaisen yhdentekeväksi. Mahtaako eripura laantua, kun paljastan tässä blogissa, että totuus sijaitsee täsmälleen näiden arvioiden välimaastossa: puuta on ilmaston kannalta perusteltua käyttää aina kun mahdollista.

Sen sijaan puheet siitä, että betonia korvattaisiin laajamittaisesti puulla tai, että puurakentaminen ”uhkaisi” betonirakentamista, ovat höperöitä ja kiistanaiheiksi absurdeja. Vaikka globaalit metsänhakkuumäärät tuplattaisiin, saataisiin puutuotteita tuotettua vain kymmenen prosenttia betonin vuotuisesta tuotantomäärästä.

Varastojen ja jalanjälkien laskeminen on tarpeellista, kun vertaillaan rakennuskohteen materiaalivalintojen ympäristövaikutuksia.

Ilmastokysymykset ja rakennuskohteen jalanjäljet ovat kaksi eri asiaa

Puurakentamisen edistämisessä, kuten myös puutuotteiden ilmastovaikutusten tutkimuksessa, puun eduiksi on mielletty rakennusten fyysiset hiilivarastot sekä puun käytöllä aikaansaadut korvausvaikutukset. Korvausvaikutus tarkoittaa sitä, että materiaalin käyttö syrjäyttää toista materiaalia, jonka valmistamisesta, käytöstä tai hävittämisestä aiheutuisivat suuremmat päästöt eli jalanjäljet. Varastojen ja jalanjälkien laskeminen on tarpeellista, kun vertaillaan rakennuskohteen materiaalivalintojen ympäristövaikutuksia, joita päästöjen lisäksi ovat muun muassa energian kulutus ja saastuminen.

Rakentamisen globaalit jäljet ovat valtavia sekä raaka-aineiden käytön että päästöjen ja jätteiden synnyn näkökulmista. Puun osuus kaiken maailman rakentamisesta on kuitenkin pieni: toisilla alueilla kohtuullinen, monilla olematon. Niinpä myös puurakennusten fyysiset hiilivarastot ja rakentamisen puutuotteiden korvausvaikutukset ovat ilmakehämittakaavassa vaatimattomia. Merkitystä niillä kuitenkin on, koska puu- tai muita viisaita ratkaisuja käyttämällä on mahdollista hivuttaa koko rakennussektorin jalanjälkiä pienemmiksi, mistä hyötyvät kaikki.

Puustopääoman kasvattamisen onnenkantamoisina syntyivät hiilivarasto ja -nielu, joilla oivallettiin olevan arvoa vasta ilmasto-ongelmien myötä.

Hiilikädenjäljen merkitys omilla hehtaareillaan

Vaikka puurakentamisen välittömät ilmastovaikutukset ovat pieniä, puurakentamiseen liittyy systeemitason vipumekanismi, eräänlainen hiilikädenjälki. Sen ilmastopoliittinen merkitys on muutamissa maissa, mukaan lukien Suomessa, puurakentamisen jalanjälkiin verrattuna omilla hehtaareillaan.

Tämän mekanismin palaset tunnetaan hyvin, mutta kokonaisuus on jäänyt julkisessa keskustelussa hämmästyttävän hämäräksi. Tilannetta voi havainnollistaa suhteuttamalla Suomen ihmistoiminnasta peräisin olevat hiilidioksidipäästöt (50–60 miljoonaa t/a) muutamiin hiilinieluihimme. Päästöistämme ”kompensoidaan” vuosittain noin prosentti pitkäaikaisvarastoimalla puutuotteita kotimaisiin rakennuksiin. Lisäksi puutuotteiden käytöllä korvataan hiilidioksidia runsaammin päästäviä materiaaleja vuosittain sen verran, että päästövähennys vastaa paria prosenttia päästöistämme (=korvausvaikutus). Nämä ovat vaatimattomia, joskaan eivät merkityksettömiä lukuja verrattuna metsiemme hiilinieluun, joka vastaa noin 50 prosenttia päästöistämme.

Valtakunnan metsien inventointitietojen mukaan Suomen metsävarat ovat kasvaneet miljardilla kuutiometrillä puolessa vuosisadassa. Metsätaloudessa on siis tehty jotain oikein, mutta voiko metsien hiilivaraston kasvua selittää puurakentamisella? Väitän, että voi.

Puuta on sekä ilmakehämme että kansallisen ilmastopolitiikkamme nimissä viisasta käyttää rakentamisessa aina, kun se on mahdollista.

Puurakentaja rahoittaa Suomen metsäihmettä

Yksityismetsänomistusvaltaisessa Suomessa puustopääoman huikean kehityksen kannustin on raha ja työkaluina järkevä metsänhoito ja sitä tukeva politiikka. Taloudellinen kannustin on metsävarojen kehityksen moottori kahdella tapaa: valtaosa yksityismetsänomistajista tavoittelee paitsi pääoman tuottoa myös saamansa perinnön jättämistä jälkipolville entistä arvokkaampana. Puustopääoman kasvattamisen onnenkantamoisina syntyivät hiilivarasto ja -nielu, joilla vasta ilmasto-ongelmien myötä oivallettiin olevan arvoa.

Koska raha on metsävarojen kehityksen tärkein motiivi, kehityksen takuumies löytyy jäljittämällä euroja. Kuitupuusta valmistettavien tuotteiden viennin arvo on Suomessa moninkertainen puutuotevientiin verrattuna. Toisaalta kuitupuulla on yksityismetsätaloudessa pikemminkin täydentävä kuin kannatteleva rooli.

Sen sijaan tukkipuusta saatavat myyntitulot, yli 70 prosenttia puukauppatuloista, kannustavat metsänomistajia puustopääoman (=hiilivaraston) pontevaan ja pitkäjänteiseen kasvattamiseen (=hiilinieluun). Pulleakukkaroinen rakentaja on puolestaan tukit ostavan puutuoteteollisuuden tärkein asiakas ja siten metsätalouden merkittävin yksittäinen mahdollistaja. Metsäklusterin arvoverkossa on tuhansia muitakin tärkeitä toimijoita, mutta kokonaistarkastelussa puurakentaja erottuu muita päätään pidempänä.

Nähdään metsä puilta

Muiden puupohjaisten tuotteiden ilmastovaikutuksia voi korostaa jättämällä huomiotta yllä esitetty vipuvaikutusmekanismi metsien puustopääoman kehitykseen. Puurakentamisen metsävaikutuksen matemaattinen tai taloudellinen kvantifiointi voi myös olla monimutkaisuutensa vuoksi mahdotonta. Monimutkaisuus ei kuitenkaan saa olla peruste asian unohtamiselle.

Puutuotealalle ja puuta käyttäville rakentajille – siis myös betonirakentajille – kuuluu tunnustus metsien hiilikakusta, jonka kasvattamisessa niillä on pääsponsorin rooli. Suomen metsien kehitys ilmastopolitiikan supersankariksi ei ole puurakentamisen taustalla sattumanvaraisesti edennyt tapahtumasarja, vaan rakentamisen puutuotteet ovat kehityksen mahdollistanut kryptoniitti.

Puuta on sekä ilmakehämme että kansallisen ilmastopolitiikkamme nimissä viisasta käyttää rakentamisessa aina kun se on mahdollista. Tämä takaa sen, että metsämme paikkaavat ilmasto-ongelmaa todella isolla laastarilla myös tulevaisuudessa.

Kommentoi

  1. Nasevasti ja erinomaisesti kirjoitettu Luke;n asiantuntija-artikkeli puurakentamisen ilmastovaikutusten laaja-alaisesta analysoinnista ja ekologisen puurakentamisen puolesta, josta hyötyvät kaikki suomalaisessa arvoketjussa mukana olevat; metsänomistajasta, jalostajaan, rakentajasta kansantalouteen ja ilmastoon.

    Puurakentamisen ilmastohyödyt saavat sille kuuluvan arvonsa ja toivottavasti myös enemmissä määrin myös isomman suhteellisen osuuden ja arvon tulevaisuuden kestävän kehityksen mukaisissa rakentamisratkaisuissa.

    Kyllä Suomessakin puuarkkitehtuuri lähtee nousu-uralle, kun asiakkaat vain osaavat vaatia rakennuttajilta, arkkitehdeiltä ja puun jalostajilta korkealaatuista suomalaista laatupuuta ja sen laadukasta kotimaista käyttöä rakentamisessa.

    Hyvää metsänhoitoa toivottavasti voivat ja jaksavat tehdä ja teettää metsänomistajat – ”suomalaiset ilmastosankarit”, sillä aina se on ollut viisaasta varautumista ja järkevää satsausta tuleville vuosikymmenille.

    Hyvä ”Henkka”, paljon on Joensuussa puurakentamisen saralla tapahtunut viime vuosina, myös referenssikohteiden perusteella.

  2. Hyvä artikkeli Henrik,
    puun käyttöä kaikessa rakentamisessa, ”…aina kun se on viisasta” puoltaa muutkin, kuin ilmastosyyt. Se on paikallinen, parhaimmillaan lähimateriaali ja sen käsittelystä/jalostamisesta tulee merkittävä alueellinen taloudellinen hyöty. Ja onhan puun terveysvaikutuksista jo arkitiedon lisäksi tutkimusnäyttöäkin. Suomi voisi myös olla huomattavasti näkyvämpi puuarkkitehtuurin suhteen. Nyt ollaan enempi peesaajia. Nämä muut hyödyt em. ilmastosyiden lisäksi tekee puusta parhaan rakennusmateriaalin…ehkä perustuksia lukuunottamatta.
    Onhan siinä perstuntumassa vissi ero istutko uimahallin kaakeloidussa saunassa vai mökin vanhassa hirsisaunassa 😉 Terveisin Jussi

    1. Terve Jussi,

      en ota kantaa kaakeleiden tai haapalauteiden subjektiiviseen p-tuntumaan: joku toinen voi pitää mökkisaunassakin 80-asteisesta kaakelipinnasta. Mutta olet oikeassa, puusta riittää iloa moneen tarpeeseen ja paljon on vielä älyämättäkin.

      Suomalaiset arkkitehdit tekevät kyllä halutessaan eteviä puupiirroksia, joskin opittavaakin riittää. Muutama esimerkki Itä-Suomesta:
      https://woodjoensuu.fi/wood-in-the-city/

      Hyvää kesää!
      Henrik

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *