Blogiartikkelit Antti Iho Ilmasto

IEA:n 11.2. julkaistun raportin mukaan energiantuotannon globaalit hiilidioksidipäästöt vastoin odotuksia laskivat. Talous kasvoi, päästöt laskivat. Onko ihmiskunta reagoimassa haasteeseen niin päättäväisesti, että katastrofi voidaan välttää?

Tuntuu helpottavalta, mutta tunnistanko oudon haikeuden: Mitä jos meitä ei kohtaakaan apokalyptinen loppu?

Profeetta Joona eli urbaanin maailman sykkeessä, Ninivessä, Assyrian pääkaupungissa. Arvioiden mukaan se oli jopa yli sadan tuhannen ihmisen keskus. Raamatun mukaan kaupungin ympäri käveleminen olisi ollut kolmen päivän reissu. Tässä täytyy kyllä olla ekstraa.

No, eräänä päivänä Herra puhuttelee Joonaa: kaupunki on syntinen ja rangaistukseksi hävitän sen. Alahan saarnata ihmisille, että tekisivät parannuksen!

Joona säikähtää. Hän ei koe että voisi käydä moiseen saarnatyöhön. Ehkä hän ei oikeasti usko ihmisten syntiin ja Herran hävityspäätöksen lopullisuuteen. Sen verran tosissaan hän ilmestyksen kuitenkin ottaa, että päättää paeta paikalta. Meren yli, mihin vaan.

Mitä jos jossain mieleni sopukoissa ajattelen, että ansaitsemme katastrofin, koska emme pysty tekemään parannusta?

Hän saa kyydin rahtilaivaan, mutta laiva joutuu yllättävään rajumyrskyyn. Laivan lastia kipataan mereen ja lopulta taikauskoiset merimiehet päättävät arpomalla uhrata jonkun jumalien tyynnyttämiseksi. Arpa lankeaa Joonalle. Joona myöntää, että oikein arpa osui, Herra näyttää hänelle, että pakoon et pääse.

Hepp vaan, ja Joona kipataan yli laidan. Meri tyyntyy heti ja laiva pääsee jatkamaan matkaa. Mutta Herra junailee suuren kalan nielaisemaan Joonan ja oksentamaan hänet myöhemmin luodolle, josta hän pelastuu.

”Point taken”, miettii Joona, palaa Niniveen ja alkaa vimmaisen saarnatyön. Ja tässä tapahtuu kummallinen käänne: kaupunkilaiset uskovat Joonaa! Hallitsijan käskystä pukeudutaan säkkiin, ripotellaan tuhkaa päälle ja ollaan hipihiljaa monta päivää. Ja Herra päättää säästää kaupungin.

Joona masentuu. Hän muuttaa kaupungin ulkopuolelle, erakoituu. Hänet petettiin. Ensin pakotettiin saarnaamaan tuhosta, joka tulee syntien tähden. Sitten tuho perutaan, kun kaupunkilaiset tekevät parannuksen. Jumala yrittää lohduttaa Joonaa vetoamalla sääliin ihmisiä kohtaan. Joonan tunnetilaksi jää kuitenkin masennus ja häpeä. Kun tuhoa ei tapahtunut, hänen messuamisensa näyttäytyy naurettavassa valossa. Sitä paitsi ainakin häneltä vietiin ilo urbaanissa sykkeessä riekkumiseen.

Saarnaan työkseni ympäristöasioista. Mitä jos jossain mieleni sopukoissa ajattelen, että ansaitsemme katastrofin, koska emme pysty tekemään parannusta? Mitä jos tästä ajatuksesta on tullut minulle niin tuttu, että olen kiintynyt siihen?

Mitä jos minulla tarjottaisiin painettavakseni jumalallinen nappi? Siitä maailma muuttuisi niin että vain pieni muutos tuotantotavoissamme riittäisi – kuten tuo kasvihuonekaasujen ja talouskasvun irtikytkentä. Jäätiköt lakkaisivat trendinomaisesti sulamasta, lämpötila nousemasta, lajikato edistymästä. Mutta kukaan ei tietäisi, että minä painoin tuota nappia. Ihmiset jatkaisivat kuten aina ennenkin, ilman uhkaavaa katastrofia. Painaisinko nappia?

Painaisitko sinä?

 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *