Blogiartikkelit Luken porotutkijat Metsä, Ruoka, Ympäristö

Ajoittain julkisuudessa keskustellaan kiivaasti siitä, miten poronhoito vaikuttaa ympäristöön. Samalla kiistellään siitä, ovatko porojen laitumet loppuun kaluttuja ja tulisiko poroja hoitaa samoilla menetelmillä kuin sata vuotta sitten? Entä pystyykö porotalous antamaan poromiehelle riittävän toimeentulon?

Porojen talvilaitumet ovat vähentyneet ja pirstoutuneet, ja jäkäliköiden kunto on lähes koko poronhoitoalueella heikentynyt. Porojen laidunnus on vähentänyt jäkälää erityisesti paliskunnissa, joissa poromäärät ovat olleet pitkään suuret ja selvä vuotuinen laidunkierto on puuttunut.

Samaan aikaa myös metsien hakkuut sekä metsien ikärakenteen muutos ovat vähentäneet sekä luppo- että maajäkäliköitä. Myös rakentaminen ja luonnonvarojen käyttö ovat pirstoneet ja kuluttaneet laitumia erityisesti poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa. Muu maankäyttö ja metsätalous ovat joillakin alueilla myös pakottaneet luopumaan porojen perinteisestä laidunkierrosta. Näillä alueilla porot tallaavat jäkäläkankaita myös kesäisin. Myös paikalliset sää- ja ilmasto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat jäkälän uudistumiseen ja tuottavuuteen.

Luonnonvarakeskuksessa on parhaillaan menossa koko poronhoitoalueen kattava laiduninventointi, joissa selvitetään porolaidunten tilaa ja sen muutoksia. Hankkeesta saadaan vuoden 2018 loppuun mennessä tietoa muun muassa tärkeimpien talvilaidunten muutoksista, laidunten tuottokyvystä sekä muista laidunten laatuun ja käytettävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Laiduntieto on käytettävissä muun muassa MMM:n johdolla kerran vuosikymmenessä tehtävässä paliskuntien suurimpien sallittujen porolukujen tarkistuksessa.

Poronhoitotavat jatkuvassa muutoksessa

Poronhoito ei ole museoitunut, vaikka perinteinen elinkeino onkin. Porotaloudessa on otettu ennakkoluulottomasti käyttöön uusia teknologioita alkaen moottorikelkoista päätyen porojen satelliittipaikantamiseen. Uudistukset ovat parantaneet porokarjan kuntoa, lisänneet lihantuotantoa, helpottaneet työtä ja kohentaneet toimeentuloa.

Vuosittain teurastetuista poroista yli 70 prosenttia on vasoja. Ne syntyvät toukokuussa ja kasvavat syystalven erotuksiin laiduntamalla luonnonlaitumilla ruoho- ja heinäkasveja, puiden lehtiä ja sieniä.

Viimeisten vuosikymmenien aikana talven yli elävien porojen, eli eloporojen, ruokinta on yleistynyt. Silti monissa paliskunnissa jäkälä ja puissa kasvava luppo ovat tärkeää porojen talviravintoa. Ruokinnasta koituu kustannuksia, mutta se parantaa porokarjan tuottavuutta ja terveyttä, mahdollistaa eläinten seurannan, vähentää petovahinkoja ja säästää talvilaitumia.

Poromies saa poronlihasta nykyään lähes kymmenen euroa kilolta. Tuotantokustannusten kohoaminen näyttää viime vuosina hidastuneen. Vaikka petovahingot ovat vähentäneet poronlihan tuotantomäärää, kannattavuus on Luken kannattavuuskirjanpitotulosten mukaan kääntymässä nousuun. Poronlihantuotannon lisäksi poromiehet saavat tuloja matkailusta, poronlihan jatkojalostuksesta ja käsitöistä mutta myös maa- ja metsätaloudesta sekä palkkatyöstä.

Luonnonvarakeskuksessa monipuolista porotutkimusta

Luken porotutkimus on järjestymässä uudella tavalla. Pyrimme jatkossa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä porotalouden harjoittajien ja eri sidosryhmien kanssa sekä tuottamaan paremmin käytäntöön sovellettavaa tietoa ja ratkaisuja.

Laidun- ja taloustutkimuksen ohella Lukessa tutkitaan poronhoidon ekologisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Luke on myös mukana kokeellisessa porontutkimuksessa Paliskuntain yhdistyksen Kutuharjun koeporotarhalla, jossa tutkitaan mm. porojen lisääntymistä ja tuottavuutta, porojen käyttäytymistä, genetiikkaa ja evoluutioekologiaa. Lukessa tutkitaan myös petoeläinten vaikutuksia poronhoitoon.

Blogin kirjoittajat: Kumpula Jouko, Tauriainen Jukka, Muuttoranta Kirsi, Alenius Virpi, Hannukkala Antti, Saarni Kaija 

Kommentoi

  1. Hei,

    Porojen aiheuttamat viljely- ja liikennevahingot ovat verrattain suuri ongelma ja haaste poronhoidon harjoittamisessa. Poronhoito perustuu edelleen suurelta osin kuitenkin siihen, että poro kykenee hankkimaan ravintonsa luonnonlaitumilta, vaikka poroja ruokitaan ja hoidetaan myös kotitarhoissa talviaikana. Varhaiskeväästä syksyyn porojen on kuitenkin kerättävä luonnosta hyvin monenlaista ja monipuolista ravintoa, jolla ne kuntoutuvat ja kasvavat. Tätä luonnonravintoa on hyvin vaikea korvata kesäaikana tarhaolosuhteissa, sillä poro on edelleen sopeutunut parhaiten käyttämään luonnonravintoa. Tämän lisäksi kesäaikaisen ruokinnan kustannukset nousevat niin suuriksi, ettei poronhoito ole millään tavalla enää kannattavaa.

    Vapaana ja hajallaan laiduntavat porot hakeutuvat kuitenkin monesti myös pelloille, puutarhoihin ja teiden pientareille, koska myös sieltä löytyy sopivaa ravintoa poroille. Tämä aiheuttaa monia ongelmia ja vahinkoja, joita on pyritty torjumaan paliskunnissa aitaamalla mm. peltoja ja puutarhoja tai ajamalla poroja pois niiltä. Myös liikenteeseen on hiljattain kehitetty Paliskuntain yhdistyksen vetämänä älypuhelinten ja navigaattorien kautta toimivaa porovaroitusjärjestelmää (porokello). Myös muita menetelmiä, joilla edellä mainittuja vahinkoja ja ongelmia voitaisiin vähentää tulee edistää ja kehittää.

    Porojen vapaan laidunnuksen kieltäminen tai voimakas rajoittaminen merkitsisi käytännössä poronhoidon loppumista nykyisessä muodossaan. Siten kyseiset ratkaisut olisivat hyvin merkittäviä myös poronhoidon jatkuvuuden kannalta. Poronhoito on satoja vuosia vanha elinkeino nykyisellä toiminta-alueellaan, joten suotavinta olisi pyrkiä etsimään sellaisia ratkaisuja, joilla porojen aiheuttamia vahinkoja voitaisiin edelleen vähentää, mutta samalla mahdollistaa riittävien laidunalueiden käyttö myös poronhoidossa.

  2. Poronhoidossa pitää muistaa myös kiinnittää huomiota porojen aiheuttamiin vahinkoihin yksityisille ihmisille, liikenteelle jne.
    Poroille järjestetään lisäruokintaa talviaikaan tarhassa.
    Aitojen rakentaminen sinne tänne puutarhojen ja talojen ympärille aiheuttavat lisä harmia, kun nälkäiset porot hakevat ravintoa.

    Mielestäni kannatta tutkia porolaidunten laajempaa aitausta. Aidataan siis porot, eikä niinkuin nyt, et aidataan ihmiset.
    Riittävän laaja aitaus/tarha (koko neliökilometreissä) antaa poroille riittävät liikkumistilat, porot ovat helpompi hoitaa ja peto vahingot poroja kohtaan on helpompi hallita. Poro sais elää poromaista elämää.
    Poromiehet omistaisivat tai vuokraisivat laidun maat, jolloin esimerkiksi liikenneonnettomuudet vähenisivät porojen ollessa pois tieltä.
    Periaatteessa porot olisi maantiellä vain laidunten vaihdon aikana, kun niitä kuljetetaan eri laidunalueille.
    Tällä pystytään vähentämään porojen oman ruoan eli jäkälän tallaamista. Porot eivät myöskään olisi ”maantiesuolattuja” eikä liikenteen aiheuttaman saastuttamisen armoilla.

    Tässä teille tutkijoille muutamia näkemyksiä porotalouden kehittämisestä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *