Blogiartikkelit Ari A Rajala Maatalous, Metsä, Monimuotoisuus, Ruoka

Tätä blogia kirjoittaessa koronavirus uhkaa ja piinaa ihmisiä maailman kaikilla kolkilla. Myös maatalouteen liittyy erinäköisiä uhkakuvia ympäristön tilasta ja eliölajien monimuotoisuudesta, lintujen ja pölyttäjien vähenemisestä ja viljelykasvien satotason romahtamisesta.

Edellä mainitut ovat olleet useasti esillä mediassa. Maailmalla pölyttäjien vähenemisestä on merkkejä ja Suomessakin asiasta ollaan huolissaan. Huolta kannetaan myös metsässä asustavien pölyttäjien kadosta ja siitä johtuvasta mustikka- ja puolukkasadon vaarantumisesta. Aloin pohtimaan, mitkä maataloustuotantoon liittyvät tekijät vaikuttavat pölyttäjiin, ja voiko suomalainen ruuantuotanto vaarantua, jos pölyttäjät vähenevät. Entä kantautuvatko peltoviljelyn toimenpiteiden vaikutukset mahdollisesti jopa metsään saakka?

Viidellä prosentilla Suomen peltoalasta käytetään insektisidejä

En ole hyönteisekologi, joten lähestyn asiaa peltoviljelykasvien tuotantoalojen ja viljelykäytänteiden kautta. Suomessa on viljelyksessä noin kaksi miljoonaa hehtaaria peltoa. Öljykasveille (rypsi, rapsi), herneelle, kuminalle ja sokerijuurikkaalle vahingollisia hyönteisiä torjutaan insektisideillä (ruiskutukset ja öljykasveilla aikaisemmin myös siemenpeittaus neonikotinoideilla). Näiden viljelyalat vaihtelevat varsin paljon vuodesta toiseen, mutta karkeasti näitä viljellään yhteensä noin 100 000 hehtaarin alalla. Tämä on viisi prosenttia viljelyksessä olevasta peltoalasta. Tuhohyönteisten torjuntaruiskutukset tehdään ilta- ja yöaikaan, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät lennä. Näin pyritään minimoimaan torjuntaruiskutuisten haitalliset vaikutukset pölyttäviin hyönteisiin.

Voivatko hyönteisten torjuntaan käytetyt aineet olla pääasiallinen riski pölyttäjille ja voiko niiden käyttö johtaa pölyttäjien vähenemiseen myös Suomessa? Tarkasteltaessa viljelyaloja ja ruiskutusten varotoimenpiteitä, riski on oletettavasti kohtuullisen pieni. Suhteellisen pienet käyttöalat antavat perusteita etsiä muita, painavampia uhkia pölyttäjille.

Peltoympäristö on muuttunut vuosikymmenten saatossa

Yksi tällainen uhka on ojan pientareiden väheneminen siirryttäessä avo-ojista salaojiin sekä suurempiin peltolohkoihin, jolloin pientareiden tuomaa suojaa ja ravintoa on huomattavasti vähemmän tarjolla niin hyönteisille kuin muillekin eliölajeille. Toinen uhka liittyy rikkakasvien torjuntaruiskutuksiin. Tavanomaisessa kasvintuotannossa rikkakasvit torjutaan lähes säännönmukaisesti kaikilta viljelykasveilta. Rikkakasvien torjunta-aineiden ei pitäisi ole suoraan toksisia pölyttäjille, mutta torjunta vähentää merkittävästi pellolla esiintyvien kukkivien rikkakasvien määriä. Kolmas merkittävä muutos maataloudessa liittyy karjatalouteen. Nautakarjatilat ovat nykyisin melko harvinaisia eteläisessä Suomessa. Kesäaikainen karjan laiduntaminen on myös vähentynyt voimakkaasti. On vaikea arvioida kuinka suuri vaikutus tällä on juuri pölyttäviin hyönteisiin, mutta monet muut hyönteiset kyllä kaipaavat laitumien lantaläjiä.

Mikä on pölyttäjien nykytilanne?

Edellä kuvatut kasvinsuojelutoimenpiteet ja muutokset peltoympäristön rakenteessa ja käytössä ovat alkaneet jo vuosikymmeniä sitten. Heijastuvatko negatiiviset vaikutukset pölyttäjiin vasta vuosikymmenten viiveellä? Vai onko laskua mahdollisesti tapahtunut jo 1970-luvulta lähtien? Mikä on pölyttäjien tilanne nykyisin? Valitettavasti meillä ei taida olla tutkittua tietoa mahdollisista pölyttäjäpopulaatioiden muutoksista.

Iso kysymysmerkki liittyy myös ilmastonmuutokseen. Uhkaako muuttuva ilmasto erityisesti pölyttäjiä, vai kenties suosii niitä? Jotkut lajit todennäköisesti hyötyvät ja jotkin toiset saattavat kärsiä ilmastonmuutoksesta. Tätä voi olla kuitenkin vaikea ennustaa. Kaiken kaikkiaan tarvitaan lisää pölyttäjiin liittyviä tutkimuksia.

Valtaosa suomalaisesta peltokasvituotannosta itsepölytteisillä kasveilla

Kuinka Suomen ruuantuotannon käy? Uhkaako romahdus, jos pölyttäjien määrä vähenee? Suuri osa Suomessa viljeltävistä kasvilajeista ei tarvitse hyönteispölytystä. Äärimmäisenä poikkeuksena tästä on kuitenkin esimerkiksi puna-apila, jonka siementuotannon onnistuminen on täysin riippuvainen pölyttäjistä. Puutarhakasveista omena ja viinimarjat tarvitsevat myös kipeästi pölyttäjiä ja mansikkakin hyötyy pölyttäjistä. Peltokasveista rypsi, rapsi, tattari ja kumina suosivat hyönteispölytystä. Näillä kasveilla sato ei kuitenkaan romahda täysin hyönteispölytyksen estyttyä. Kotimaisissa tutkimuksissa pudotus sadossa näillä lajeilla on ollut tyypillisesti 10–30 prosentin luokkaa, kun hyönteispölytys on estetty.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että pölyttäjät olisivat yhdentekeviä suomalaisessa maataloudessa – päinvastoin! Tilannetta on seurattava, ja on yritettävä kohentaa pölyttäjien elinehtoja maatalousympäristössä. Tällaisia ovat esimerkiksi suojakaistojen ja pientareiden perustaminen sekä pitkäkestoiset maiseman ylläpitoon ja monimuotoisuuteen tähtäävät toimenpiteet. Nämä ovat mukana maatalouden ympäristökorvausehdoissa. Toivotaan, että ne osaltaan tuovat helpotusta pölyttäjien tilanteeseen.

Metsän kimalaiset eivät juuri pelloilla vieraile

Ja entäs ne metsän mustikat ja puolukat? Kuinka niiden käy? Metsässä tärkeimmät luonnonpölyttäjät ovat kimalaisia. Kimalaiset lentävät pesästään ravinnonhakuun muutamista sadoista metreistä ehkä kilometrin etäisyydelle. Metsää Suomessa on reilu 20 miljoonaa hehtaaria, kymmenkertainen määrä peltoon verrattuna. Metsälohkot ovat usein niin laajoja, että valtaosa metsän kimalaisista ei koskaan jaksa lentää yhdellekään pellolle saakka, jossa ne mahdollisesti altistuisivat peltoviljelyssä käytetyille kasvinsuojeluaineille. Siltä osin ne ovat ainakin turvassa. Jos metsässä asustavien pölyttäjien määrät hupenevat, niin sitten syytä on nähdäkseni etsittävä jostain muualta kuin maataloudesta. Toivon täydestä sydämestä, että metsän kimalaiset ja muut pörriäiset voivat edelleen hyvin ja meillä ei tule olemaan ensinnäkään mitään tarvetta lähteä etsimään syitä niiden mahdolliseen vähenemiseen.

 

 

Kommentoi

  1. Heips, olen harrastanut hyönteishotelleja muutaman vuoden ja kyllä asukkaita tulee Keski-Suomessa hyvin. Lajilleen en tunnista, kuvia on. Olisin kovin kiinnostunut hotellien hoito-ohjeista, toimivan kimalaispesän rakenteesta ym. Olen valmis jakamaan kuvia ja kokemuksia joita on kertynny Tikkakoskelta ok alueelta ja Luhangasta haja-asutus alueelta mökiltä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *