Blogiartikkelit Teuvo Niva Kala, Ruoka, Talous, Ympäristö

Eläinsuojelulain mukaan ”tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kiellettyä”. Pyydystä ja päästä -kalastusta pitää tarkastella eläinsuojelulaissa mainitun kivun ja tuskan tarpeellisuuden näkökulmasta. Onko kalan toistuva pyydystäminen ja vapauttaminen niin hyödyllistä, että sen aiheuttama kipu olisi hyväksyttävää?

Vapauttamisen hyödyksi on mainittu se, että suurin osa kaloista säilyy hengissä, jolloin niiden mahdollisuus päästä lisääntymään paranee. Pyydystä ja päästä -kalastukseen (Catch & Release, C&R) voidaan myös perustaa tuottavampaa liiketoimintaa kuin perinteisen tavan kalastukseen. Se sallii huomattavasti suuremman määrän asiakkaita, koska samoja kaloja voidaan pyydystää useaan kertaan.

Tällä perusteella pyydystä ja päästä -kalastus on todellakin tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamista.

Kalojen tehostunut lisääntyminen olisi hyvä peruste sallia C&R-kalastuksen aiheuttama kipu, mikäli ei olisi kivuttomampia tapoja parantaa lisääntymistä. Kalastamatta jättäminen on kuitenkin aina mahdollista, koska kalastus on vapaaehtoista toimintaa.

Kalastamatta jättäminen ei aiheuta kipua eikä stressiä lainkaan, joten tuloksena on varmasti tehokkaampi lisääntyminen kuin C&R-kalastuksessa, jossa kalat stressaantuvat toistuvasti, ja osa kuolee siihen. Tällä perusteella pyydystä ja päästä -kalastus on todellakin tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamista.

Ulkomailla tehotuotetun kalan korvaaminen ruokapöydässä kotimaisella, itse pyydetyllä luonnonkalalla on monille kalastajille eettinen kannanotto.

Kalastusmatkailun osalta on vaikea keksiä tuottavampaa konseptia kuin C&R-kalastus, joten sen taloudellinen hyöty on kiistaton. Eläinsuojelulain näkökulmasta kalojen hyväksikäyttö C&R-liiketoiminnassa on mielestäni tuomittavaa, koska se perustuu toistuvaan kipuun ja tuskaan.

Eettinen ja vastuullinen kuluttaminen ovat lisänneet suosiotaan, minkä takia yritykset ovat nostaneet samoja arvoja toiminnassaan. Lähellä ja eläinten oikeuksia kunnioittaen tuotetun ravinnon käyttö on yksi osa vastuullista kuluttamista. Ulkomailla tehotuotetun kalan korvaaminen ruokapöydässä kotimaisella, itse pyydetyllä luonnonkalalla on monille kalastajille eettinen kannanotto.

Pyydystä ja päästä -kalastuksen arvomaailmassa kulutetaan elämyksiä, joissa kalojen oikeudet ovat vähäisiä.

Kommentoi

  1. Kaloilla tietoisesti leikkimistä (C&R) on vaikea hyväksyä, mutta ei taida olla realistista sitä kieltääkään. Alamittaisten vapauttaminen on eri asia.
    Itse pyrin pyytämään lähinnä seisovilla pyydyksillä juuri sen mitä tarvitsen. Esim. pariksi tunniksi verkot järveen ja rannalle kahvin keittoon. Ei tartte paahtaa koko aikaa kalastuksesta nauttiakseen. Tuoreet elävät kalat sitten paluumatkalla mukaan.
    Hölmöintä on, kun kalastajat syyttävät toisten kalastusmuotojen harjoittajia tahraten siten koko toiminnan mainetta. Joka lajiin mahtuu kaikenlaista säheltäjää, mutta toivottavasti kehittyvät kokemuksen karttuessa.

  2. Kala ei ilmeisesti tunne kipua, mutta Catch and release vahingoittaa joka tapauksessa kalaa ja vaikeuttaa sen eloonjäämismahdollisuuksia. Catch and release on ihan hyvä periaate lasten leluonginnassa, ei elävien kalojen suhteen.

  3. Mielestäni ilman muuta pitäisi kieltää. Onhan se jo laissa kiellettykin kivun tuottaminen(pilkki kisoissa jo sääntönä,on tapettava välittömästi) siihen vain pitää luetella kaikki ne lajit joita se koskee. En hyväksy ”ruualla leikkimistä”. Kalastus lopetettava heti, kun on oma ruuantarve saatu kotitarvekalastus.

    1. Suurin kipu kalalle tulee väsytyksessä tulleista vammoista. Jos kala lopetetaan ei se kuole hitaasti ja julmasti verenhukkaan, tulehduksiin, tauteihin,maitohappoihin ym.

      1. Miksi c&r-paikoissa on sitten paremmat kalakannat ja miksi hauenkalastajat ovat saaneet saman kalan useamman kerran?

      2. Ja mennessäni taimenkoskelle kalaan minun on tapettava jokainen saaliiksi saamani ahven ja särki?

        1. Kovasti ilman perusteluja väittää hän paremmista kalakannoista ja hauista.
          CR-kiihkoilijat aina vähättelevät tekojaan ja vääristelevät asioita.
          Yleinen väite on esim. että alamittaiset ja rauhoitetut kalat tapetaan. Jokainen täysjärkinen tajuaa että säädöksiä pitää noudattaa.

          1. Itse asiassa Aarne Hulten itse väität kalojen kokevan suurinta kipua väsytyksen aiheuttamien vammojen seurauksena, perustelematta tätä väitettä mitenkään. Kalan stressaantuessa, lopettaa se syömisen. C&R-kalastuksessa samat kalat jatkavat kuitenkin syömistään pyynnin ja vapautuksen jälkeen. Välillä puhutaan tunneista, välillä päivistä. Miten ajattelit Uuden-Seelannin taimenkantojen olevan niin elinvoimaisia tuhansista kalastajista huolimatta? Kaloja riittää siksi ettei niitä tapeta ja koska ne eivät kuole perhokalastajien vapauttaessa kaloja. Kyse on sadoista miljoonista euroista, mitä kalastajat ympäri maailman tuovat kyseiseen maahan. Nämä rahat jäisivät saamatta, mikäli tuoltakin löytyisi samanlaisia, asiaa tuntemattomia vastarannan kiiskiä niin paljon kuin Suomesta. Ei kannata vastustaa kaikkea vain siksi ettei itse tiedä asiasta mitään. Suomessa on ollut pula-aikoja, mutta se ei enää riitä perusteluksi kestämättömään kalastukseen.

          2. Ei tarvitse paljon asias tutkia, niin todisteet noihin asioihin löytyvät. Jos kärsimystä pidetään cr:n esteenä, niin miten voidaan pian koko kalastusta puolustaa eettisesti? Luulen, että 34cm harri kärsii siinä kuten 35-senttinenkin. Ja kaikki palautetut kalat eivät tosiaankaan kuole.

          3. Eikä tarvitse olla cr-kiihkoilija, vaikka pitääkin hieman muita asioita kalakantojen uhkina.

  4. Kattokaas Kotkan edustalta somessa leviävät kuvat miten viimekesänä tonneittain kalaa mätäni meidän ammattikalastajien rysissä. Ja miten koko Kymijoen suut oli verkotetty ja rysillä ansoitettu. Sitten täällä valitetaan c&r kalastuksesta. Kunhan nyt ensin saataisi kiellettyä vaikka noi lohijokien edustojen verkotus ja rysäkalastus kokonaan. Samalla vaikka kiellettäisiin koko yksityinen verkkokalastus. Taannoin kuuntelin kun vanhat miehet kehu vetäneensä samasta kuhan talvehtimismontusta 800kg kuhaa viimetalven aikana. Omaan käyttöönkö? No ei takuulla. Kalatiskit ja pienet kalanjalostajat ostaa lisäkalaa pimeänä juurikin näiltä verkottajilta joilla ei ole myyntiin oikeuttavia lupia. Sama kun istutus auto parkkeeraa rantaan niin putkenpää ei ole veteen kastunu kun koko alueen edusta on verkotettu täysin umpeen ja moneen kertaan. Sitten muut kalastajat tuskailee kun kalaa ei ole. Valoja päälle ja tartutaan niihin asioihin joilla on oikeasti jotain vaikutusta kalakantoihin ja lopetetaan se turhien asioiden kanssa piipertäminen.

  5. Ehdottomasti hienoa että asiasta keskustellaan, maailma kääntyy joka päivä parempaan.
    En voi ymmärtää yrittäjää joka perustaa bisneksen eettisesti arveluttavaan tapaa kalastaa.
    Samalla heikennetää kaloja jotka tarvitsee kaiken tarmon kutemiseen.
    Myös kutupaikoilla kahlaillaan surutta jopa rauhoitusaikana.
    Aivan oiken saada lakiin muutos.

  6. Onko perusteltua jättää pyyntitavan aiheuttaman kärsimyksen tarpeellisuuden tarkastelu pois, mikäli pyynnin kohteet pyritään tappamaan? Vapaa-ajan verkkokalastuksen aiheuttaman kärsimyksen tarpeellisuudesta ei tulla tässä blogissa varmastikaan kirjoittamaan, miksi? Eikö hitaasti tukehduttamalla tappaminen ole tarpeetonta kärsimystä, mikäli toinen vaihtoehto olisi pyytää kala esimerkiksi katiskalla tai ostaa ammattikalastajan rysällä pyytämä kala? Haukikoukku lienee eettisesti kestävä pyyntimuoto, jos kala syödään, vaikka kalat repivät itseään tunteja, jopa päiviä narun päässä, koukku leuassaan. Miksi tappaminen tekisi vapaa-ajan kalastuksesta pyydyksestä riippumatta eettistä, eihän kenenkään tarvitse Suomessa pyytää kalaa elääkseen?

    1. Vapaa-ajan verkkokalastus tai verkkokalastus yleensä ei todella kestä päivänvaloa jos puhtaasti kalan kärsimystä mitataan. Kirjoittaja Teuvo Niva on aiemminkin kirjoittanut hyvinkin kriittisesti kotimaisesta verkkokalastuksesta otsikolla ”verkkokalastus suomalaisen kalastuksen syöpä” joten aiheesta saattaisi kyllä kuuluakin tässä blogissa?!?

  7. Pyydystä ja päästä -kalastus (Catch & Release, C&R) on aina kestävämpi kalastus verrattuna siihen että kala tapetaan. Jos C&R tehdään oikein kala selviää. Elikkä kalan kanssa ei saa taistella liian kauan, kalaa pidetään aina vedessä, käytetään aina yksi (max. 2 koukkua) ja ne pitää olla väkäsettömiä, kun kala päästetään takaisin vapauteen se ei saa tapahtua niin että käännetään kala alavirtaan (jos on virtaava paikka) ja kala ei saa vuota vertaa/ tai saanut muita vammoja taistelun aikana. Jos kaikki tää tehdään OIKEIN, niin C&R EI ole ongelma kalalle. Kala ei tunne sammanlaista kipua kun me ihmiset/ tai eläimet.

    Jos C&R kiellettäisiin niin kala kannat vähennetäisiin dramaattisesti, ei ehkä aivan heti ensimäisinä vuosina, mutta sen jälkeen kyllä. Suomen kalakannat eivät ole mitenkään hyvässä kunnossa tällä hetkelläkään, ilman C&R ne heikkenevät vielä enemmän.

  8. Tässä ei oteta ollenkaan kantaa ammattikalastuksen (ks. Verkko/rysäkalastuksen) aiheuttamaa kipua kalalle. Tekeekö kalan kalastaminen ruuaksi siitä oikeutetumpaa? Onko pystytty todistamaan, että kalat tuntevat kipua samassa merkityksessä kuin ihminen? Kalastusta ei noin vain lopeteta, se on Suomen suurin vapaa-ajan harrastus ja keskeinen osa kulttuuria. Valikoiva kalastus on ainoa menetelmä säästää kulttuuri ja luonnon monimuotoisuus.

    1. Tekeekö kalan kalastaminen ruuaksi kivusta oikeutetumpaa? Kyllä tekee. Ravinnon saaminen on ihmiselle ja kaikille eläimille välttämätöntä. Ravinnon hankkimiseen liittyy ja tulee aina liittymään kipua. Eläinsuojelulaissa määritellään mikä kipu on tarpeellista ravinnon tuotannossa. Ja mikä on tarpeetonta. Kalastuslaki ja –asetus määrittelevät kalastusoikeuden ja rajoitukset kalastukselle. Kun kalastuslaissa on pykälä, jonka noudattamiseen sisältyy kipua, se osaltaan määrittelee eläinsuojelulaissa olevan tarpeellisen kivun tuottamisen. Kun alamittainen kala päästetään takaisin veteen, pyynnissä on syntynyt kipua, mutta kun vapauttamisen tavoite on turvata kestävä kalastus, tulee kivusta tarpeellista. Olen toisessa blogissa kirjoittanut, että elävänä pyytävien pyydysten käyttö edistäisi huomattavasti uhanalaisten kantojen suojelua. Se olisi myös eläinsuojelun kannalta eduksi.

  9. Ei ole missään tieteellisesti ja kestävästi pystytty todistamaan kalan tuntevan kipua, siinä mielessä kuten ihminen kivun tuntee. Ongittaessa, koukun ollessa kiinni kalan suussa, todennäköisesti ei kipua synny. Kala kyllä tuntee vedon ja kiinnipitämisen, mutta kivun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jo ihan maalaisjärjelläkin kalan suussa ei ole kipureseptoreita – miten se sitten voisi käyttää ravinnokseen piikikkäitä ja teräviä saaliseläimiä?

    1. Kalojen tuntema kipu on kiistetty siksi, että on mahdotonta tietää, tunteeko kala kipua samassa mielessä kuten ihminen. Että kipua ei olisi sen takia, että kaloilta ei voi kysyä: ”Miltä nyt tuntuu?”. Kalat, ihminen ja kaikki eläimet ovat saman evoluutioprosessin tuloksia. Eläinten tuntemaa kipua kannattaa lähestyä kivun funktion kautta. Kivun tehtävänä on suojella yksilöä kudosvaurioilta, jotka voivat huonontaa yksilön kelpoisuutta, ja kuoleman tapauksessa nollata sen. Kivun avulla yksilö voi reagoida välittömästi uhkaan, mikä on kivun yksi tuntomerkki. Kuitenkin eläinten reagointikyvyssä on suuria eroja. Esimerkiksi kastemadon kyky reagoida nopeasti on vähäinen. Tämän takia kipua pidetään lähinnä selkärankaisten ominaisuutena, koska ne kykenevät varsin kehittyneen hermoston, hormonituotannon ja lihaksiston avulla reagoimaan uhkiin nopeasti. Toinen kivulle tyypillinen piirre on se, että eläimet oppivat välttämään kipukokemuksia. Tällä perusteella lienee selvää, että hauki tuntee vähemmän kipua kuin taimen, koska hauki saattaa tarttua uudestaan uistimeen heti kohta päästyään takaisin uimaan, mikä on taimenelle äärimmäisen harvinaista. Välitön ja nopea reagointi ja kivun välttämisen oppiminen todistavat, että kalat tuntevat kipua.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *