Blogiartikkelit Anne Tolvanen Metsä, Ympäristö

Ihminen on mestari muokkaamaan ympäristöään, kun tavoitteena on hyvä elämä ja parempi toimeentulo. Joet valjastetaan energiaksi, suot kuivataan metsäksi ja metsien tilalle rakennetaan kaupunkeja. Kun paljastuu, että rapatessa roiskui ja luonnossa moni asia muuttui, alkaa touhukas ennallistaminen, purojen vesittäminen, metsien poltto ja soiden soistaminen. Mutta miksi kaikki tämä työ?

Mihin hävisivät puroista taimenet, soilta linnut ja metsistä käävät? Ainakin niitä on vähemmän kuin ennen tai eri lajeja kuin ennen. Koska luonnonsuojelun on todettu olevan liian hidas toimenpide pysäyttämään lajien uhanalaistuminen, sen rinnalle on otettu toimenpiteeksi elinympäristöjen ennallistaminen tai kunnostus. Ennallistaminen ja kunnostus ovat aktiivisia, henkilötyövoimaa ja usein isoja koneita vaativia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on palauttaa elinympäristöjen tila kohti luontaisen kaltaisia ympäristöjä.

Tekemisen meininki on kova, ja samat kaivinkoneet jotka joskus ojittivat soita, tukkivat nyt suo-ojia takaisin umpeen. Ennallistajan ajatuskuplassa näkyy hopeisen evän häivähdys purossa, aamu-usvaisen suon linnunlaulu taikka kääpien painosta notkuvat lahopuut.

Auttaako ennallistaminen palauttamaan elinympäristöjä luonnontilaisemmiksi? Vai onko se vain uusi ympäristöhäiriö, jonka ihminen jälleen kerran laittaa liikkeelle? Tutkimukset osoittavat, että ennallistaminen yleensä toimii. Ja miksi ei toimisi, kun taustalla on vahva ekologinen tietous lajien elinympäristövaatimuksista. Taimen nousee puroihin, soiden linnuston ja kasvillisuuden palautuminen käynnistyy ja metsien poltto lisää lahopuusta riippuvaisten kääpien ja hyönteisten määrää.

Virheiltä ei kuitenkaan vältytä, tietenkään. Teorioista huolimatta käytännön toimet ovat edenneet yritys-erehdys-polkua pitkin ja uusia yllätyksiä tulee esiin jatkuvasti. Esimerkiksi soiden ennallistamisen aiheuttama vesistökuormitus voi paikoin kasvaa. Samoin voi käydä kasvihuonekaasupäästöjen kanssa: sitomisen sijasta niitä voikin vapautua ilmakehään yhä enemmän. Aina ei lajistokaan lähde palautumaan niin nopeasti kuin toivottiin. Tärkeää on tunnistaa syyt ongelmiin, jotta virheistä voidaan oppia ja ennallistamista voidaan kehittää.

Tärkeää on tunnistaa syyt ongelmiin, jotta virheistä voidaan oppia ja ennallistamista voidaan kehittää.

Vai pitääkö ennallistamista edes kehittää? Mitä ajattelee ennallistamisesta tavallinen kansalainen? Onko se verorahojen tuhlausta, vihervouhotusta, johon menevät resurssit pitäisi käyttää johonkin järkevämpään? Haittaako ennallistaminen ihmisten toimeentuloa ja elämistä erityisesti maaseudulla, jossa toimenpiteet pääasiassa tehdään? Pitäisikö koko touhu lopettaa turhana ja kalliina ja antaa luonnon korjata vaurionsa itse?

Vai onko niin, että ennallistaminen parantaa mahdollisuuksia kalastukseen, metsästykseen ja marjastukseen? Lisääntyykö matkailu, jos alueella tehdään ennallistamista? Onko mahdollista, että ennallistamisen hyödyt nousevat niin suuriksi, että ne voisivat kattaa toimenpiteiden kustannukset?

Kartoitamme parhaillaan kansalaisten mielipiteitä soiden ennallistamisesta ja pienvesien kunnostuksesta. Kysely on osa laajempaa tutkimusta, joka liittyy EU:n rahoittamaan ja Metsähallituksen koordinoimaan Hydrologia Life-hankkeeseen. Luonnonvarakeskuksen tehtävä hankkeessa on selvittää soiden ennallistamisen ja pienvesien kunnostuksen sosioekonomiset vaikutukset Suomessa. Tiedotamme tuloksista eri foorumeilla, kuten tiedotteissa, lehtikirjoituksissa ja blogeissa.

Toivomme aktiivista osallistumista kyselyyn

Kommentoi

  1. Kaikki luonnon ennallistaminen on äärimmäisen tärkeää. Niin voidaan palauttaa edes pieni osa Suomen ja muunkin maailman tuhotusta luonnon monimuotoisuudesta, josta myös me ihmiset olemme riippuvaisempia kuin tiedämmekään.

    Virtavesien – purojen ja jokien – ennallistamisessa ollaan jo päästy hyvään alkuun. Ojitettujen soiden ennallistamiseksi tarvittaisiin ehdottomasti ohjelma ja rahoitus noin 1-2 miljoonan ojitetun suohehtaarin ennallistamiseksi, siitä surkeimmin epäonnistuneesta päästä.

    Miksi soiden ennallistamisen kuluja pitäisi nyt kavahtaa, kuin aikoinaan täysin kannattamattomiin suo-ojituksiin (liian karut suot) tungettiin surutta satoja miljoonia, ellei enemmänkin. Eikä näissä summissa ole edes Suomen vesistöille ojituksen myötä aiheutuneita kustannuksia, siis kalastolle ja vesien puhtaudelle.

    Itse olen nähnyt kymmeniä esimerkkejä kunnostetuista ja kunnostettavista soista eri puolilta Suomea. Kunnostukset ovat pääosin onnistuneet erinomaisesti. Esimerkiksi hilla ja riekot ovat monin paikoin palanneet nopeasti entisille asuinalueilleen. Myös muut metsäkanalinnut ja kahlaajat kiittävät Puhumattakaan niistä harvinaisemmista eliölajeista.

    Suot ovat myös metsäluonnon vesitalouden säätelijöitä ja puhdistajia ja niitä tarvittaisiin ehdottomasti takaisin entisille sijoilleen. Tästä hyötyisi myös ihmisten virkistyskäyttö ja riistatalous.

    Itse asiassa 1960-80 -luvun ojitukset voitaisiin katsoa suurelta osin ympäristörikoksiksi. Monet suot ja vedet menettivät luonnontilansa, vaikka jo ojitettaessa tiedettiin, että suuri osa ojituksista on rahojen kaivamista kirjaimellisesti suohon. Mutta kun määrärahoja oli, luonnonsuojelijoita ja monia elinympäristönsä menettäneitä paikallisia ihmisiä lukuun ottamatta ”kukaan” ei välittänyt.

    Esimerkiksi professoreiden Seppo Eurolan ja Rauho Ruuhijärven mukaan väärin perusteiden mukaisesti ojitettuja soita on kustannuslaskelmista riippuen 1-2 miljoonaa hehtaaria, siis jopa kolmannes kaikista ojituksista.

    Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan ojitettujen soiden vesistövalunnat lisäksi yhä vain lisääntyvät – eivätkä vähene – aikojen myötä. Nykyisellään ojitetut suot ylittävät ravinnepäästöissä (Seppo Knuuttila Syke) jopa asutuskeskusten, teollisuuden ja kalankasvatuksen yhteiset ravinnepäästöt.

    Vaikea ymmärtää, kuka nykytilanteessa voi jopa tukea kunnostusojituksia, mutta vastustaa samalla soiden ennallistamista.

  2. Kaikki luonnon ennallistaminen on äärimmäisen tärkeää. Niin voidaan palauttaa edes pieni osa Suomen ja muunkin maailman tuhotusta luonnon monimuotoisuudesta, josta myös me ihmiset olemme riipuvaisempia kuin tiedämmekään.

    Virtavesien – purojen ja jokien – ennallistamisessa ollaan jo päästy hyvään alkuun. Ojitettujen soiden ennallistamiseksi tarvittaisiin ehdottomasti ohjelma ja ja rahoitus noin 1-2 miljoonan ojitetun suohehtaarin ennallistamiseksi, siitä surkeimmin epäonnistuneesta päästä.

    Miksi soiden ennallistamisen kuluja pitäisi nyt kavahtaa, kuin aikoinaan täysin kannattamattomiin suo-ojituksiin (liian karut suot) tungettiin surutta satoja miljoonia, ellei enemmänkin. Eikä näissä summissa ole edes Suomen vesistöille ojituksen myötä aiheutuneita kustannuksi, siis kalastolle ja vesien puhtaudelle.

    Itse olen nähnyt kymmeniä esimerkkejä kunnostetuista ja kunnostettavista soista eri puolilta Suomea. Kunnostukset ovat pääosin onnistuneet erinomaisesti. Esimerkiksi hilla ja riekot ovat monin paikoin palanneet nopeasti entisille asuinalueilleen. Myös muut metsäkanalinnut ja kahlaajat kiittävät Puhumattakaan niistä harvinaisemmista eliölajeista.

    Suot ovat myös metsäluonnon vesitalouden säätelijöitä ja puhdistajia ja niitä tarvittaisiin ehdottomasti takaisin ensisille sijoilleen. Tästä hyötyisi myös ihmisten virkityskäyttö ja riistatalous.

    Itse asiassa 1960-80 -luvun ojitukset voitaisiin katsoa suurelta osin ympäristörikoksiksi. Monet suot ja vedet menettivät luonnontilansa, vaikka jo ojitettaessa tiedettiin, että suuri osa ojituksista on rahojen kaivamista kirjaimellisesti suohon. Mutta kun määrärahoja oli, luonnonsuojelijoita ja monia elinympäristönsä menetteitä paikallisia ihmisiä lukuun ottamatta ”kukaan” ei välittänyt.

    Esimerkiksi professoreiden Seppo Eurolan ja Rauho Ruuhijärven mukaan väärin perusteiden mukisesti ojitettuja soita on kustannuslaskelmista riippuen 1-2 miljoonaa hehtaaria, siis jopa kolmannes kaikista ojituksista.

    Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan ojitetettujen soiden vesistövalunnat lisäksi yhä vain lisääntyvät – eivätkä vähene – aikojen myötä. Nykyisellään ojitetut suot ylittävät ravinnepäästöissä (Seppo Knuuttila Syke) jopa asutuskeskusten, teollisuuden ja kalankasvatuksen yhteiset ravinnepäästöt.

    Vaikea ymmärtää, kuka nykytilanteessa voi jop tukea kunnostusojituksia, mutta vastustaa samalla soiden ennallistamista.

  3. Aika hoitaa ojitettujen soiden ennallistamisen. Pula-aikana kaivetut ojat tukkeutuivat 35 vuodessa. Aina, kun suolle mennään suurilla kaivinkoneilla, päästöt lisääntyvät.
    Näkemäni ennallistetut suot ovat tulleet hieskoivutiheiköksi Ne ovat hyviä luutametsiä. Luudille voi tulla kovakin kysyntä, kun muoviharjaksiset katuharjat kielletään.

  4. Soiden ennallistaminen on hölmöläisten hommaa. Jos joku sellaista haluaa omilla kiinteistöillään sellaista tehdä, niin siitä vain, mutta ilman, että me veronmaksajat kustannamme sellaista hölmöyttä maksamillamme veroilla. Kun ojitetun suon jättää vain olemaan, luonto ennallistaa sen aivan varmasti muutamaan vuosikymmenien kuluessa.

    Ainoalla suometsäpalstallani huomasin tämän asian konkreettisesti ennen suorituttamaani kunnostusojitusta, jossa avattiin useampi kilometri ojia. Suon ojituksesta oli ennen kunnostusojitusta kulunut muutama vuosikymmen ja palstan ojat olivat kasvaneet aivan umpeen. Otin niistä valokuvat ennen kunnostusojitusta, josta silloinen tilanne näkyy hyvin.

    Kunnostusojituksen jälkeen suopalstan vesitalous korjaantui, ja päällä järeytyy rämemännikkö tukeiksi. Puuston keskiläpimitta on sellainen, että käytännössä kaikki vuotuinen lisäkasvu on hienosti onnistuneen kunnostusojituksen jälkeen nyt tukkia.

    Minun puolestani kaikki soiden ennallistamista haluavat voivat omilla rahoillaan ostaa ne suot ja ennallistuttaa ne omalla kustannuksellaan. Nykyään metsälaki on vapaamielinen (mikä on minusta hyvä asia), joten ihmiset saavat tehdä kaikenlaista hölmöä omistamissaan suometsissäkin. Se ei ole suinkaan minulta pois, kunhan hölmöilyyn käytetään vain ennallistajan omia, ei meidän veronmaksajien rahoja.

    1. Kiitos kommentista. Käythän vastaamassa myös kyselyyn, että saamme mielipiteesi talteen sitäkin kautta.

  5. Suomessa tehdään niin vähän luonnon ennallistamistöitä ja niiden vaikutuspiirissä on niin vähän ihmisiä, ettei rajoittamattomalle yleisölle suunnatusta kyselystä voida saada kovinkaan hyödyllistä tulosta. Paitsi ehkä poliitikoille.

    1. Tämä on hankkeen ensimmäinen kysely, joka toistetaan hankkeen lopussa eli noin kuuden vuoden päästä. Toistamalla kysely saadaan tietoa siitä, miten tähän hankkeeseen ja yleisesti ennallistamiseen liittyvä tietoisuus, mielipiteet ja osallistumisaktiivisuus ovat hankkeen aikana muuttuneet. Tulemme tekemään myös kohdennettuja kyselyitä kunnissa, joissa toteutetaan runsaasti ennallistamista, ja haastattelututkimuksia koskien ennallistamisen vaikutuksia virkistykseen ja matkailuun. Lisäksi selvitämme ennallistamisen aluetaloudellisia vaikutuksia. Eli tämä on vain ensiaskel ennallistamisen yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimuksessa, ja jatkoa seuraa tulevien vuosien aikana. Käythän vastaamassa tähän kyselyyn ja toivottavasti vastaat myös, jos saat ’arpajaisvoiton’, eli valikoidut mukaan tarkemman kyselyn satunnaisotantaan hankkeen myöhemmässä vaiheessa. 🙂

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös