Blogiartikkelit Annika Kangas Metsä

Ajantasainen metsävaratieto on ollut metsäalan toimijoiden tavoitteena jo pitkään. Päätöksiä tehtäessä tiedon ajantasaisuus on tärkeää, mutta mikä sitten on ajantasaista tietoa? Vaikka metsävaratiedot olisivat nimellisesti ajantasaisia, ovatko ne myös laadukkaita?

Suuraluetasolla metsiä koskevat päätökset perustuvat Valtakunnan metsien Inventoinnin (VMI) tietoihin. VMI:ssä mitataan joka vuosi koealoja koko maasta, joten sikäli VMI tuottaa joka vuosi täysin ajantasaista tietoa. Koko inventointikierto kestää viisi vuotta, joten kun inventoinnin tulokset julkaistaan, ne ovat keskimäärin noin kolme vuotta vanhoja.

VMI:n inventointien pohjalta tuotetaan myös metsävarakartta, joka kuvaa tilannetta tiettynä vuonna. Tällä hetkellä uusin kartta kuvaa tilannetta vuonna 2013. Suuraluetason päätöksentekoon tämä tieto on riittävän ajantasaista, koska muutokset ovat hitaita.

Metsikkö- ja tilatasolla päätöksentekoon käytetään laserkeilauksen avulla tuotettua metsävarakarttatietoa. Sitä tuotetaan alueellisesti vuosittain, ja heti keilauksen jälkeen tiedot ovat tietenkin ajantasaisia. Koko Suomi saadaan keilattua arviolta vuonna 2020. Tällöin vanhimmat laserkeilaukseen perustuvat metsävaratiedot ovat yli kymmenen vuotta vanhoja.

Kun ilmasto lämpiää, tai metsien käsittelymenetelmät muuttuvat, nykymallien ennusteissa on kaikkialla systemaattista virhettä.

Laskennallinen ajantasaistus tuottaa tuntematonta laatua

Laskennallinen ajantasaistus on yksi mahdollisuus pitää tiedot ajan tasalla. Se tehdään lisäämällä mitattuihin puustotietoihin vuosittain mallien ennustama kasvu, ja merkitsemällä metsävaratietoihin kaikki tiedossa olevat toimenpiteet. Periaatteessa laskennallisesti päivitetyt tiedot ovat täysin ajantasaisia. Jos kasvu- ja toimenpidepäivitykset olisivat virheettömät, yksi inventointikierros riittäisi, ja sen jälkeen tietoja vain päivitettäisiin vuosittain. Toisaalta kaikkia toimenpiteitä ei ehkä koskaan saada merkittyä järjestelmiin.

Myöskään kasvumallit eivät ole virheettömiä, vaan kasvujen päivityksissä yksittäisissä metsiköissä on systemaattista virhettä. Kun ilmasto lämpiää, tai metsien käsittelymenetelmät muuttuvat, nykymallien ennusteissa on kaikkialla systemaattista virhettä.

Vaikka kasvujen ja toimenpiteiden laskennallisia päivityksiä voidaan jatkaa jopa kymmeniä vuosia, tiedon laatu heikkenee jokaisessa päivityksessä. Kun päivitystä jatketaan riittävän kauan, päivitysten aiheuttamat virheet ovat jo suurempi virhelähde kuin alkuperäiset inventoinnin virheet.

Ongelmallista on, että päivitetyn tiedon laatua ei tunneta. Se voi olla merkittävästikin kuviteltua heikompaa. Päivitetyt tiedot ovat myös tarkimmillaan silloin, kun päätökset on jo tehty – eli kun tiedot päivitetään toimenpiteet jälkeen – ja huonoimmillaan silloin, kun seuraava päätös tulee ajankohtaiseksi.

Paras tapa pitää metsävaratiedot ajan tasalla olisi tuottaa vuosittain uusi metsävarakartta hyödyntämällä kaukokartoitusta.

Mikä neuvoksi?

Paras tapa pitää metsävaratiedot ajan tasalla olisi tuottaa vuosittain uusi metsävarakartta hyödyntämällä kaukokartoitusta. Tällöin myös tiedon laatu pysyisi tasaisena. Tämä edellyttäisi, että kaukokartoitusmateriaalia saataisiin koko maasta joka vuosi. Pilvettömien satelliittikuvien saaminen kaikkialta joka vuosi on kuitenkin hankalaa. Jatkossa kuvien saatavuus paranee, kun uusia satelliitteja otetaan käyttöön ja kuvia otetaan entistä tiheämmin.

Koko maan vuosittain kattavat laserkeilaukset tai ilmakuvaukset ovat toistaiseksi mahdottomat saavuttaa: lentokone- keilain- ja tiedon prosessointikapasiteetti ei siihen vielä riitä. Toisaalta emme tiedä, onko näin ajantasainen tieto tarpeenkaan.

Ilman laadukasta kaukokartoitusmateriaalia ajantasaistus on siis tehtävä laskennallisesti. Tällöin on tärkeää, että ajantasaistuksen aiheuttamat virheet huomioidaan tiedon luotettavuusarvioissa. Mikäli päivitetyissä metsävaratiedoissa olisi mukana tieto päivitetyn tiedon laadusta, olisi mahdollista tuottaa uudet metsävaratiedot maastomittauksia ja kaukokartoitusta käyttäen silloin, kun siihen on aihetta.

Päivitysten laadusta riippuen uuden metsävarakartan tuottaminen viiden vuoden välein voi olla joko rahan haaskausta tai järkevä investointi. Uusintainventoinnilla voidaan nimenomaan päästä eroon päivitysten aiheuttamista virheistä, mutta elleivät mittausmenetelmät parane, inventointivirheet eivät uusinnassa vähene.

Kommentoi

  1. Annika ohittaa hiukan kysymykseni ytimen vastaamalla, mihin tarvitaan pohjapinta-alaa? Tuo oli vain esimerkki.

    Selkeyttääkseni kysymystä. Onko nyt kerättävät tunnukset niitä, joita
    a) tarvitaan?
    b) joiden kartoitus nykymenetelmin olisi luotettavinta?

    Ettei vain olisi käymässä niin, että olemme kehityksen vankeja ja pyrimme sopeuttamaan uusia mahdollisuuksia vanhoihin tarpeisiin…

    Lähtökohtani ei ole metsäpolitiikan teko ja kestävyyden ennakointi, vaan yksityisen metsänomistajan tarpeet ja metsänomistajalle tarjottavan metsävaratiedon olemus. Eli minkälaista tulisi olla kattava metsävaratieto yksityismetsistä? Toinen asia on, mitä tarvitaan ’kansallisia’ tarpeita varten.

    Niin ikään ystävällisesti
    Ismo Minkkinen

  2. Olennaisempi kysymys kuin tiedon ajantasaisuus ja laadukkuus on se, onko tieto oikeaa? Onko parisataa vuotisen historian kehityksen tuloksena syntynyt metsiä kuvaava tieto nykyajan päätöksenteon kannalta relevanttia? Kuka tarvitsee pohjapinta-alaa?

    Avain ajantasaiseen ja laadukkaaseen tietoon on pohtia uudelleen, mitä tietoa toimijat tarvitsevat? Miten se ajantasaisimmin ja laadukkaimmin tuotetaan? Yksinkertaistetusti ja pelkistetysti esim. viranomaisasiointiin tarvitaan kuvion rajat – aiotun toimenpiteen todelliset rajat.

    Mitä kuviorajojen lisäksi tarvitaan metsähoitotoimenpiteen määrittämiseen (Kemera-hakemus)? Metsänhoitotarve eli kehitysvaihetta ja metsänhoidollista tilaa kuvaavia tunnuksia. Millä tunnuksilla tämä hoidettaisiin Annikan kuuluttamalla tavalla ajantasaisesti ja laadukkaasti?
    Mitä Kuviorajan lisäksi tarvitaan puukauppaan? Miettiköön kuka paremmin tietää.

    Pitäisikö luopua kattavasta kehitys- ja kasvumalleja palvelevan tiedon keräämisestä, kun kartoitusmenetelmät ovat kehittyneet?

    1. Oikeastaan metsävaratieto on äärimmäisen harvoin oikeaa tai väärää – korkeintaan lähempänä tai kauempana oikeasta sellaisten tunnusten kuin tilavuuden tai pituuden suhteen. Periaatteessa sellaiset tunnukset kuin metsätyyppi voivat olla oikein tai väärin, mutta suurilla kuvioilla metsätyyppikin voi olla oikea osalla kuviota ja osalla aivan väärä. Esimerkiksi eräässä kandintutkimuksessa Metsähallituksen luokittajat ja VMIn luokittajat olivat kasvupaikasta yhtä mieltä alle puolessa kohteista. Ajantasaisuus ja laadukkuus molemmat osaltaan tarkoittavat sitä, että ollaan lähellä oikeaa.

      Se, mikä on relevanttia, eli mitä toimijat tarvitsevat, onkin itse asiassa erittäin mielenkiintoinen kysymys. Olisi tosiaankin hyvä miettiä, mitkä ovat ne maastossa oikeasti tarpeellisimmat tiedot mihinkin päätöstilanteeseen, ja miten hyvin nykyiset tunnukset päätöksentekoa palvelevat. Ismo kysyy kuka tarvitsee pohjapinta-alaa, mutta yhtä hyvin voi kysyä kuka tarvitsee tilavuutta tai edes sitä kuvion rajaa.

      Pohjapinta-ala on edelleen tärkeä tunnus, kun halutaan ennustaa puuston tulevaa kasvua. Se ei kuitenkaan ole laskettavissa kaukokartoitusaineistosta yhtä luotettavasti kuin vaikkapa puuston pituus. Kasvumallien päivittäminen kaukokartoitukseen perustuvien tunnusten (esimerkiksi puuston pituus tai latvuksen koko) olisi ajankohtaista, mutta ei aivan yksinkertaista – jotta tilavuuden kasvuennusteet pidemmälle aikajaksolle ovat mahdollisia, täytyy voida ennustaa myös ennusteen pohjana olevien kaukokartoitukseen perustuvien tunnusten kehitys.

      Ystävällisesti Annika Kangas

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *