Blogiartikkelit Meri Kallasvuo Kala

Suomi on Itämeren suurin kalastusvaltio, mutta haaskaamme valtaosan saaliista turkiseläinten rehuksi. Syömämme kala taas on pääosin ulkomaista. Meribiologi Meri Kallasvuo listaa neljä syytä, miksi kotimaisen kalan syönti kannattaa.

1 Saat lautasellesi tuoretta lähiruokaa

Meillä on sekä merialueella että sisävesissä tuottoisat kalakannat, jotka kestävät kalastusta ja joissa on hyödyntämätöntä potentiaalia. Esimerkiksi merialueen tärkein ammattikalastuksen saalislaji on silakka, jonka saaliit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet. Vuonna 2015 silakkasaalis oli 131 miljoonaa kiloa, mutta siitä vain muutama häpeällinen prosentti päätyy kuluttajan lautaselle.

Järkevintä olisi, että valtaosa silakkasaaliista, puhumattakaan särkikaloista, käytettäisiin ihmisravinnoksi. Lähellä pyydetyllä kalalla korvataan ruokavaliossamme lihaa, jonka tuottaminen rasittaa ympäristöä moninkertaisesti enemmän sekä ravinteiden että kasvihuonekaasujen osalta.

Vesiekosysteemin hyvä tila on elinehto kestäville kalakannoille.

2 Teet ympäristöteon

Vesiekosysteemin hyvä tila on elinehto kestäville kalakannoille. Oikein ohjattuna myös kalastuksella voidaan hoitaa kalakantoja, poistaa ravinteita vesiekosysteemistä ja tukea vesiluonnon hyvää tilaa. Nykyisellä kalansyöntibuumilla pelkkä kalastuksen lisääminen ei riitä tyydyttämään nälkäisiä kuluttajia, sillä luonnonkalakantojen kestävällä hyödyntämisellä on rajansa. Tarvitaan kestävästi kasvatettua kalaa.

Tällä hetkellä Suomi ei tuota kalaa omiin tarpeisiinsa. Suunta muuttuu, sillä kansallisen vesiviljelystrategian mukaisesti kalankasvatustuotanto kaksinkertaistetaan vesiluonnon hyvää tilaa vaarantamatta. Tämä onnistuu, kun kalankasvatus siirretään avomerelle tai kiertovesilaitoksiin ja ravinteita kierrätetään syöttämällä lohille Itämeren kalasta tehtyä rehua.

Oikein sijoitettuna ja toteutettuna kalanviljelyn ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi. Kalanviljelyn ympäristökuormitus on vähentynyt roimasti ja muodostaa Itämerellä vain prosentin Itämeren kokonaiskuormituksesta. Tämän seurauksena kotimainen kasvatettu kirjolohi löytyy WWF:n kalaoppaan vihreältä listalta.

3 Muutat ruokavaliosi terveellisemmäksi

Luulitko, että kotimaiset kalat on marinoitu ympäristömyrkyissä? Harhaluulo. Virallisten syöntisuositusten mukaan kotimainen kala on erittäin suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulee lisätä. Dioksiinien ja ympäristömyrkkyjen pitoisuuksista revitellään otsikoita, mutta todellisuudessa kaloista saatavat terveyshyödyt voittavat moninkertaisesti.

Pitkällä tähtäimellä kasvu voi perustua kotimaan markkinoiden lisäksi myös vientiin.

Vähitellen kalataloussektori on herännyt, että aktiivista tuotteistamista tarvitaan mielikuvien muutokseen. Tästä hyvä esimerkki on taiten rakennettu tuote Benella-kirjolohi. Sen markkinoinnissa on onnistuttu yhdistämään vähäiset ympäristövaikutukset, kalaan siirtyvät terveelliset ominaisuudet, valtamerien kalavarojen säästäminen sekä lähiruoka ja tuoreus.

4 Tuet Suomen taloutta

Suomen kauppatase kalatuotteiden osalta on yli 350 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tämän korjaamiseksi tuontikalasta suurin osa on pystyttävä korvaamaan kotimaisella kalalla. Lisäarvoa on mahdollista saada jalostamalla kalasta hinnakkaampia tuotteita, joko ruoaksi tai kosmetiikka- ja lääketeollisuuden materiaaleiksi. Pitkällä tähtäimellä kasvu voi perustua kotimaan markkinoiden lisäksi myös vientiin.

Kommentoi

  1. Kirjoitat oikeaa asiaa. Kotimaista kalaa söisi mielellään, mutta sitä tarjotaan harmillisen harvoin. Varsinkin suurten kauppaliikkeiden kalatiskeiltä (sikäli, kun sellainen yleensä on) ei juuri kotimaista kalaa löydy. Meillähän on kaloissa samanlaisia sesonkeja kuin marjoissa ja hedelmissäkin. Se ei vain näy vaan tilalle tarjotaan pangasiusta, norjalaista kassilohta ja seitä, puna-ahventa ja joskus kampelaa, joka on kalastettu Pohjanmerestä.

    Kampelaa sai vielä 80-luvulla yleisesti, mutta itäiseltä Suomenlahdelta se on lähes kokonaan kadonnut. Onkin hullua, että lohesta (joka suurimmaksi osaksi ainakin Suomenlahdella on istutettua) kannetaan huolta, mutta kampela, joka alkaa olla hävinnyt kala maamme vesistä, ei ole edes listattu vaarantuneeksi. Yritin joskus kysyä aiheesta ministeri Tiilikaiselta, mutta hänellä on varmaan kiire nimitysasioiden kanssa eikä ehdi vastata.

    Yksi suuri kysymys on merialueiden hylje- ja merimetsokannat. Ns suomukala kuten ahven, siika ja kuha käyvät vähiin, kun merimetsot verottavat kantoja jopa tuhansien lintujen parvissa. Päättäjiltä ei kuitenkaan heru minkäänlaista huomiota tälle varsinkin ammattikalastajia piinaavalle ongelmalle. Hylkeitä on jo vuosia ollut aivan liikaa eikä sillekään asialle ole mitään tehty. Siksi muuten ansiokas blogisi tuntuu hiukan tekopyhältä. Juuri ammattikalastajat toisivat suomalaisten pöytiin kotimaista kalaa. Toivottavasti puutut jatkossa myöskin tähän asiaan!

    1. Harry, kiitos palautteesta.

      Kampela on mielenkiintoinen laji. Meidän rannikollamme se elää aivan levinneisyysalueensa rajoilla. Suolapitoisuuden lasku ja rehevöityminen pohjoisella Itämerellä on heikentänyt sen lisääntymismenestystä, joka näkyy nykyään myös olemattomina saaliina. Etelämpänä Itämerellä korkeammissa suolapitoisuuksissa kampelaa kuitenkin esiintyy, paikoin melko runsaanakin. Kuvaavaa on, että eräässä kansainvälisessä tutkimusprojektissa tehdessämme samanaikaisesti kampelanpoikasnuottauksia eri Itämeren maissa, oli Suomi ainoa maa jonka kampelanpoikassaalis jäi nollaksi useimmissa nuotanvedoissa. Jos Itämerelle tulevat suolapulssit runsastuvat, on toiveita että kampelatkin runsastuvat taas rannikollamme. Jos suolapitoisuuden lasku taas jatkuu, on kampela entistä ahtaammalla. Toisaalta jos lisääntyminen ei onnistu, ei kannan kasvattamiseksi valitettavasti ole paljoa tehtävissä.

      Kalastuksen haittalajeiksikin kutsutut hylkeet ja merimetsot ovat oma lukunsa. Ymmärrän että ne aiheuttavat ahdistusta ja heikentävät jo valmiiksi ahtaalla olevien ammattikalastajien elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia. Toisaalta Suomea kuitenkin sitovat kansainväliset sopimukset ja EU-direktiivit, joten kantojen rajoittamista ei voida tehdä yksipuolisilla päätöksillä. Asiaa kuitenkin tutkitaan myös Luonnonvarakeskuksessa, joten toivottavasti jatkossa löydetään parempia kompromissiratkaisuja yhteiseloon. Muun muassa rahoitusta haetaan tällä hetkellä EU:n Meri ja- kalatalousrahastosta hylkeiden ja merimetson kalastukselle aiheuttamien haittojen ehkäisyyn.

  2. Kotimaisen kalan saatavuuden ja kysynnän edistäminen on hyvä asia. Kotimaisen kalan syömiseen on hyvin monia eri syitä. Hyvin tärkeä asia on myös kunnostaa uhanalaisten kalojen elinympäristöjä. Kriittistä olisi myös pyrkiä välttämään ei-toivottua sivusaalista. Se, että sivusaalista tulee liian paljon, on yksi kalojen uhanalaisuuden syy. Joskus uhanalaisia pyydetään jopa tarkoituksella.

    Jos haluaa yksinkertaistaa, niin maamme kalakannat voi karkeasti jakaa A) ylikalastettuihin, ja toisaalta alikalastettuihin. Tarvitaan toisaalta kalastuksen monipuolistamista ja tarkoituksenmukaista valikoivaa pyyntiä. Siten saadaan kestävyyttä ja tuottavuutta turvattua. Silakan käytön monipuolistaminen ja lisäarvon hakeminen on tietenkin todella tärkeä asia. Silakasta tulee isoin osa suomalaisen kotimaisen kalan volyymistä. Jos puhutaan kalastuksen ja hoidon kehittämisen sosiaalisesta ja ekologisesta ulottuvuudesta, niin puhutaan pikemminkin rannikkovesistä, joki- ja järvialueen asioista, kaloista ja kalastuksesta.

    Realismia lienee se, että suomalaisten kalaharrastajien sekä kotitarvekalastajien ensisijainen kosketuspinta ja kiinnostus taitaa valitettavasti olla jossain muualla kuin silakassa. Toki monien muidenkin kotimaisten ja runsaslukuisten kalojen käytön lisäämisessä on mahdollisuuksia. Kyse on arvostuksesta ja kulutusvalinnoista ja tavoista. Kalaa olisi hyvä oppia monipuolisesti arvostamaan paremmin, ja ymmärtämään siihen liittyvä mahdollisuudet! Ehkä sitä kautta voisimme vielä joku päivä paremmin sisäistää kestävän kalastuksen tai kestävän kalatalouden sisällön.

    Kalastukseen ja kalakantojen elvyttämiseen liittyy myös monia ongelmia. Vesistöjen kunnostusmäärärahoja ollaan viime vuosina ajettu rajusti alas, vesistön on pääosin yhä kaikkea muuta kuin vesipuitedirektiivin mukaisessa hyvässä tilassa. Alamittoja on nostettu, ja muuta astetta kosmeettisempaa. Silti verkkokalastus jatkuu maassamme aika lailla vastaavalla tavalla kuin tähän asti. Kalastuslaki on ehdottomasti hyvä työkalu oikeaan suuntaan. Maaliin pääsemiseksi tarvitaan paljon muutakin, mm. paikallista aktiivisuutta, tietotaitoa, osaamista ja sitoutumista kala-asioiden vastuulliseen kehittämiseen.

    Vaikka ihan kaikki kalastus ei saalistusmielessä aina täytä kalastajien saalisodotuksia, tai ettei pyynti täytä kestävän kalastuksen kriteereitä, niin kalavesillä ja luonnossa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti ihmisten hyvinvointiin. Kalastusharrastuksen edistäminen onkin merkittävä terveyttä ja hyvinvointia edistävä asia. Viettäkää enemmän aikaa kalavesillä, ja suosikaa kotimaista kalaa – vaikka sitten verkoilla. Mielummin kuitenkin vastuullisesti pyytäen. Kaikki vesillä vietetty aika on osa ns ”sinistä biotaloutta”.

    https://www.youtube.com/watch?v=Lago7vl4JGU

  3. Yhdyn Sepon ja Jarin kommentteihin. Arvelen kuitenkin, että nykyinen rehukäyttö jää välivaiheeksi. Aikaa myöten uskon siihen, että hyvälaatuisen eläinvalkuaisen arvostus kasvaa ja silakka- ja kilohailisaalis menee lähtökohtaisesti kokonaan ihmisravinnoksi ja vain perkuu- ja lajittelujäte käytetään rehuksi tai muun teollisuuden raaka-aineeksi. Voi tosin olla, että minä en sitä näe!

    1. Teemu, tähän suuntaan minäkin toivoisin tilanteen kehittyvän. Sivuvirtojen hyödynnyksessä rehutalous (ja tulevaisuudessa toivottavasti enenevässä määrin myös lisäarvotuotteet) on olennainen. Mutta hyvälaatuisen, kuluttajan lautaselle kelpaavan kalan arvostuksen näkisin mielelläni nousevan reippaasti.

  4. Eilen meillä syötiin eilen silakkapihvejä, aiettä oli hyviä. Syökää kotimaista kalaa ainakin kaks kertaa viikossa.

  5. Kiitos palautteesta. Hauska huomata että blogia luetaan ja se herättää ajatuksia.

    Seppo, tämä oli yritys kantaa korteni kekoon ”brändäystalkoissa” kehottamalla lukijoita lisäämään kotimaisen kalan syöntiä perustelemalla miten siitä hyödytään. Tavoitteenani oli yrittää kehottaa kuluttajia valitsemaan kalatiskillä mieluummin kotimaista kalaa esimerkiksi norjalaisen kasvatetun lohen sijaan. Aikomukseni ei ollut kaventaa ammattikalastajien elinkeinoa. Markkinoiden moninaisuus on ehdoton etu kokonaisuuden kannalta. En siis yritä kieltää silakan rehukäyttöä vaan kannustaa myös muiden käyttömuotojen lisäämiseen. Rehukäyttö, niin turkiseläinten kuin kasvatetun kalan rehuna, varmasti säilyy silti ehdottomasti suurimpana käyttömuotona. Mutta näkisin, että pitkällä tähtäimellä olisi varmasti myös kalastajien etu, jos he pyytäisivät silakka ja kilohailia, joka menisi pääasiassa ihmisravinnoksi paremmalla hinnalla. Toivottavasti kalastajakohtaisiin kiintiöihin siirtyminen tukee tätä.

    Silakka kasvatetun kirjolohen rehuna on Itämeren kokonaisuormituksen kannalta ympäristöystävällisempi vaihtoehto verrattuna siihen, että kirjolohille syötettäisiin Itämeren ulkopuolelta tuotettua kalarehua.

    Mielestäni markkinoiden monipuolisuutta vaarantamatta meillä olisi varaa kasvattaa kotimaisen kalan kulutusta reippaasti, sekä kuluttajien lautasella että jatkossa toivottavasti myös lisäarvotuotteiden muodossa. Kotimainen kala on terveellistä lähiruokaa, jonka mieluusti näkisin käytettävän paljon nykyistä suuremmassa määrin suomalaisissa ruokapöydissä.

    1. Hyvä Meri, nostit esiin monta tärkeää pointtia kotimaisen kalan käytön eduista. Seppo nosti kuitenkin esille tärkeän asian: Jostain syystä turkistalouden merkitystä aika yleisesti aliarvioidaan, vaikka on jo pitkään ollut yksi tärkeimpiä tukijalkoja kalastukselle, Kalastajat saavat nytkin yli puolet tuloistaan turkiselinkeinosta. Tämä on merkittävää erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa Venäjän elintarvikevienti on lähes pysähdyksissä. Kaikki kala ei sovi elintarvikekäyttöön, joten on hyvä, että sille on muutakin hyötykäyttöä. Muualla elintarvikekäyttöön sopimattoman kalan poisheitto on ollut todellinen ongelma, mutta meillä se voidaan viedä minkeille tai ketuille. Sama asia koskee elintarviketeollisuuden sivuvirtoja muutoinkin. Suomessa turkistalous on mahdollistanut sivuvirtojen hyödyntämisen, kun muualla on ollut vähän pakko lähteä kehittelemään muita vaihtoehtoja. Turkisten viennistä saadaan noin 300 miljonaa euroa vientituloja, joka on lähes 10 kertainen määrä kalan vientiin. Saattaapi olla, että juuri nyt silakankin arvo nousee eniten juuri turkiselinkeinon arvoketjussa. Toivottavasti saamme jatkossa niitä lisäarvotuotteita kehitettyä, mutta siihen asti pitää olla tyytyväinen myös siihen, että turkiselinkeino ylläpitää kalan kysyntää.

  6. Ihmettelen väitettäsi, että silakan käyttö turkiseläinten rehuna olisi haaskausta ja samaan aikaan väität silakan käytön kirjolohen rehuna olevan ympäristöteko. Etkö tiedä, että turkiselinten kasvatus tuo Suomeen merkittävästi vientituloja. Turkistarhauksen kalankäytön myötä ravinteet poistuvat vielä paremmin kuin kirjolohille syötettynä?

    Lisäksi voin silakan kalastajana kertoa, että ilman turkiselinkeinoa meillä tuskin olisi nykyisen laajuista kalastuselinkeinoakaan. Turkistalous on vuosikymmenten ajan ylläpitänyt suomalaista silakankalastusta.

    Voisitko perustella väitteitäsi tarkemmin.

    1. Paljon hyviä näkemyksiä ja kommentteja. Olen tainnut kuulla ne tosin jo moneen kertaan. Tekoja puheiden sijaan. Tämä kalatalouden negatiivinen eurotaseemme on kansallisesti jokseenkin häpeällistä. On toki muutamia erittäinkin innovatiivisia yrityksiä ja palkittuja sellaisia. Mutta tämä ei yksin riitä mahdollisuuksiimme nähden. Osaaminen, jota meillä on, pitää saada hyödynnettyä. Vuoropuhelu vähittäiskaupan ja yrittäjien välille voisi tuoda joitain uuttakin.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *