Blogiartikkelit Juha-Matti Katajajuuri Ruoka, Ympäristö

Käsi ylös, jollet ole vielä päätynyt mukaan muovikeskusteluun – kaikilla on nyt mielipide muovista. Kuluttajat valtaosin kokevat muovin ja muovipakkaukset isona ympäristöongelmana ja –uhkana, ja paljon suurempana kuin esimerkiksi ruoantuotannon ja -kulutuksen. Muovipakkaus on näkyvä ja keittiön roskiksia päivittäin täyttävä materiaali. Siihen on helppo arjessa puuttua. Ongelma onkin iso, muovia kertyy ekosysteemiimme kovaa vauhtia. Muoviroskan määrä merissä on lisääntynyt muovin kulutuksen ja tuotannon kasvun mukana. Muovin lähteitä ja käyttökohteita on useita, mm. rakennus-, auto, pakkaus-, tekstiili- ja elektroniikkateollisuus.

Erityisesti kehittymätön jätehuolto on vaikuttanut meriroskan (makromuovit) määrään, ja tällöin katseet kohdistuvat kehittyviin maihin. Itämeren alueella ongelma ei ole ehkä ihan yhtä vakava, mutta toisaalta Itämeren pohjan roskista ei taida olla toistaiseksi tietoa. Nyt on vasta alettu tutkia rantaroskaantumista.

Mitä voimme nyt sanoa muovien haitoista? Meidän on syytä erottaa makro- ja mikromuovit toisistaan. Meressä makromuoviroskat voivat muokata ympäristöä ja eliöiden selviytymistä, ja happikatoa aiheuttamalla ne voivat muuttaa koko ekosysteemin toimintaa. Lisäksi eliöille voi aiheutua esim. liikuntaongelmia ja elinkelvottomuutta, ja mahdollisesti muovit voivat aiheuttaa lopulta jopa tietyn eliön kuoleman.

Ympäristössä muovi ei katoa vaan ­hajoaa hyvin hitaasti yhä pienemmiksi ja pienemmiksi hiukkasiksi. Muovihiukkasia on kertynyt vesistöihin ja muualle ympäristöön jo vuosikymmenien ajan, mutta nyt asiaan on vasta herätty. Komissio julkaisi jo muovistrategian alkuvuodesta ja on nyt jo luonnostellut ehdotusta kertakäyttömuovien (esim. pumpulipuikot, muovihaarukat ja pillit) kieltämisestä EU:n alueella.

Mikromuovien haitat kaloille tai ihmisille eivät ole välttämättä kovin suuria, koska muovi on inerttiä eivätkä mikromuovipartikkelit siirry ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön. Asiaa ei kuitenkaan vielä kovin hyvin tunneta.

Vesistöihin ja maaperään levinnyttä mikromuovia on löydetty esimerkiksi hanavesistä. Toistaiseksi ei tunneta mikromuovien ravintoketjuvaikutuksia, eikä tiedetä, onko mikromuovista ihmisen elimistölle haittaa. Muovin yksi ongelmallisin piirre saattaa se, että muovit voivat kuljettaa mukanaan kemikaaleja ja taudinaiheuttajia pitkiäkin matkoja, ja mikromuoveissa olevat haitalliset aineet voivat lisätä eliöstön kemikaalikuormaa. Ei ole myöskään olemassa mitään vertailuarvoa siitä, mikä määrä muoviroskaa on ympäristön kannalta hälyttävää. Mikromuovien kuljettamista haitallisista aineista ei ole juuri tietoa Itämeren alueelta. Myöskään nanomuovien esiintymisestä ja mahdollisista terveyshaitoista ei ole tietoa. Tietoa ympäristö- ja terveysvaikutuksista on olemassa siis loppujen lopuksi ihan hämmentävän vähän.

Mikromuovien haitat kaloille tai ihmisille eivät ole välttämättä kovin suuria, koska muovi on inerttiä eivätkä mikromuovipartikkelit siirry ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön. Asiaa ei kuitenkaan vielä kovin hyvin tunneta.

Ilman puhdistus- ja roskienkeruutalkoita emme saa edes omaa lähiympäristöämme enää kovin puhtaaksi muovista. Itsekin tässä huomaa helpommin nyt katsovansa roskaamisen perään kuin aiemmin.

Meneillään on paljon tutkimusta, kehittämishankkeita, aloitteita, kieltoja, vapaaehtoisia sitoumuksia jne. liittyen niin muovin haittojen tutkimiseen ja vähentämiseen, muovin käytön vähentämiseen ja kierrätykseen sekä korvaavien materiaalien kehittämiseen. Komissio, moni maa ja yritys valmistelevat ja ovat julkistaneet omia aloitteitaan ja selvityksiä. Suomi perusti muovitiekarttatyöryhmän – lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpide-ehdotusten tiekartan pitäisi valmistua syyskuun puoliväliin mennessä. On kunnia olla työryhmän sihteeristössä mukana asiantuntijana – aihe on kompleksinen ja haastava. Kaikki teidän ideanne ja ehdotuksenne ovat tervetulleita, joten eikun vain idearaiteelle lisäämään ja kommentoimaan toimenpide-ehdotuksia.

Palataanpa niihin vahvuuksiin.  Muovi on toimiva, kulutusta kestävä, resurssitehokas, kevyt ja helposti muovattavissa oleva materiaali ja sillä voidaan korvata tehokkaasti esimerkiksi metallia ja lasia, ja sitä kautta vähentää kuljetuksien ympäristövaikutuksia. Elintarvikepakkauksissa muovilla ja muovipinnoitteisilla materiaaleilla on hyvät säilyvyys-, barrier-, lujuus- ja työstettävyysominaisuudet. Pakkauksen tehtävänä on suojata pakattavaa tuotetta ja estää itse tuotteen pilaantumista tai tuhoutumista, jonka ilmasto- ja rehevöittävät vaikutukset ovat usein moninkertaiset itse pakkaukseen verrattuna. Helposti pilaantuvissa ruokatuotteissa pakkauksilla on merkittävä ruokahävikkiä ja sitä kautta tarpeettomien ympäristövaikutusten syntyä ennaltaehkäisevä rooli. Pakkaus onkin siis itse asiassa ekologinen silloin, kun se suojaa tuotetta mahdollisimman hyvin.

Tarvitsemme lisää tietoa ja toimivat kannustimet kuluttajille, jotta kaikki pakkaukset saataisiin asianmukaisen jätehuollon piiriin.

Muovijätteiden luontoon ja vesiin päätymistä ei voi kokonaan laittaa vain muovin tuotannon ja käytön syyksi, vaan ongelmana ovat myös kuluttajien asenteet ja käyttäytyminen eli se, että kuluttajat eivät tuotteen käytön jälkeen toimita pakkauksia asianmukaisen jätehuollon ja hyödyntämisen piiriin. Tarvitsemme lisää tietoa ja toimivat kannustimet kuluttajille, jotta kaikki pakkaukset saataisiin asianmukaisen jätehuollon piiriin.

Edellä on jo noussut vahvasti uuden tiedon, oppimisen ja tekemisen tarve, kuten muovin keräämisen ja kierrättämisen kehittäminen ja kuluttajakäyttäytymisen muuttuminen.

Isoimpana asiana heittäisin ilmoille, että muovin kiertotalousratkaisujen rinnalla Suomessa tulisi panostaa entistäkin voimallisemmin biopohjaisten, biohajoavien ja kokonaiskestävyydeltään parempien uusien materiaalien kehittämiseen ja tutkimukseen. Tämä on biomassapohjaiselle suomalaiselle teollisuudelle ja Suomelle erinomainen mahdollisuus.

Näiden uusien ratkaisujen suorituskyky tulee saada samalle tasolle perinteisten muoviratkaisujen kanssa. Lisäksi on varmistuttava, että vaihtoehdot ovat kokonaisympäristövaikutuksiltaan vähäisempiä kuin nykyiset ratkaisut. Tämä tarkoittaa elinkaaristen ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämistä ja toteuttamista uusille materiaaleille. Suomessa pakkausmateriaalien ympäristövaikutusten arviointeja on toteutettu viime aikoina Lukessa, keskittyen erityisesti systeemiseen hiilijalanjäljen arviointiin. Arvioinneissa tulee ottaa laajemmin huomioon eri ympäristövaikutusluokat ja mikromuovikysymys eli kehitystyötä tarvitaan tälläkin tutkimuksen saralla.

Tutkimuksella on iso painoarvo kokonaisuudessa, jotta teemme tulevaisuudessa oikeita ratkaisuja pakkausmateriaalien kehittämisessä ja -valinnoissa. Luke haluaa olla tässä tiiviisti mukana. Vaikka muovista ympäristöongelmana nyt puhutaan paljon ja ilman muuta turhan muovin käytöstä on hyvä pyrkiäkin eroon, niin ei unohdeta sitä tosiasiaa, että planeettaamme uhkaa vielä vakavampia tunnettuja ongelmia kuten ilmastonmuutos.

 

 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *