Blogiartikkelit Mikko Rahtola Maatalous, Ympäristö

Karjanlannan levitys on ollut vuosisatoja maanviljelijän keskeisiä töitä.

Maailma kuitenkin muuttuu. Lantaa levitetään entistä suurempia määriä, entistä kauemmaksi ja entistä kovemmalla tahdilla. Muuttuvat viljelykäytännöt ja kasvavat yksikkökoot pakottavat tarkastelemaan perinteisiä työmenetelmiä uusista näkökulmista.

Tehokkuudella on kääntöpuolensa, ja lannan vastaanottoa toisinaan vältellään tai lannasta pyritään pääsemään eroon mahdollisimman helpolla.

Viljelijät tuntevat lannan käytön keskeiset haasteet. Ravinnemääriä suhteessa työmääriin pidetään pieninä, levitysajankohtaa on vaikea sovittaa optimaaliseksi ja levityskalusto voi aiheuttaa ongelmia maan rakenteelle. Rikkakasvi- ja tautiriskikin mietityttävät.

Lannan käytön ohjeistus on haasteellista, sillä eri puolilla maata lantalajit ja niiden saatavuus ovat kovin erilaisia.

Peltoviljelyssä jako näkyy niin, että on selkeästi vilja- ja nurmi-Suomi, joissa on kovin erilaista maataloustuotantoa ja lantaan liittyviä käytäntöjä. Luontaisesti maalajit karjatalousalueella ovat selvästi eloperäisempiä kuin Etelä-Suomessa.

Lantaa ei nykyisellään käytetä täysin hyödyksi.

Miten tämä erilaisuus sitten pitäisi ottaa huomioon ravinnekierron suunnittelussa? Jos kivennäislannoitteilla on totuttu siihen, että lannoitussuositukset ja lannoitteet ovat melko samankaltaisia eri puolilla maata, on lannan ja kierrätyslannoitteiden käyttö arvioitava aina paikallisista olosuhteista, maalajeista ja lantalajeista lähtien.

Paras lannoitusvaikutus lannalla saadaan usein niillä pelloilla, joissa sitä on vähiten vuosien aikana käytetty tai maan luontainen viljavuus on muuten huono.

Lannan käyttöön suhtaudutaan joskus yllättävän kielteisesti. Lantaa on jopa pidetty ensisijaisena riskinä vesien rehevöitymiselle.

Tutkimukset ja tilastot tätä väitettä eivät kuitenkaan näyttäisi tukevan, sillä huuhtoutumisriskiä kasvattavat ensisijaisesti monet muut tekijät, kuten maaperän savipitoisuus, lannoituksen ja maan pintakerroksen runsas liukoisen fosforin määrä sekä lohkon kaltevuus ja eroosioherkkyys.

Kivennäislannoitteiden osalta on olemassa vaihtoehto, jossa niiden käyttöä voidaan lisätä tai vähentää, mutta lantaa eläimet tuottavat, halusimmepa tai emme. Järkevää on pyrkiä ottamaan lannasta kaikki hyöty irti ja sen jälkeen katsoa, tarvitaanko muuta lannoitustäydennystä.

Niihin alussa mainitsemiini lannankäytön ongelmiinkin on nyt saatavilla valtiovallan taholta reilu kädenojennus . Hallituksen kärkihankkeessa tuetaan merkittävästi alan teknologista kehitystä ja uusia ratkaisumalleja. Yhteydenotot ovat tervetulleita.


Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 3.10.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Kommentoi

  1. Kun nyt ensiksi saataisiin toimiva systeemi, jossa näkyisivät kaikki lantaa tarvitsevat ja sitä luovuttavat tilat. Farmit.net versiossa ei montaakaan tilaa ole. Näin saataisiin lanta kiertämään tehokkaammin pelloille. Luomuviljelyn lisääntyessä lanta on elinehto.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös