Blogiartikkelit Anne Pihlanto Maatalous, Ruoka

Suomi oli The Economistin joulukuussa 2019 julkaiseman The Global Food Security Index -vertailun mukaan maailman viidenneksi paras maa ruokaturvan suhteen. Loistavan sijoituksen taustalla on peruselintarvikkeiden raaka-aineiden yli 70 prosentin kotimaisuusaste. Toisaalta Suomessa ei kuluteta käytännössä yhtään täysin kotimaista elintarviketta, jos otetaan huomioon kaikki ruuan tuotannossa, jalostuksessa ja myynnissä tarvittavat panokset.

Huoli ruokaturvasta ja paikallisesta tuotannosta on noussut koronaviruspandemian myötä. Suomalaisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuksia ovat esimerkiksi riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta sekä tuotantopanoksista kuten rehujen täydennysvalkuaisesta, lannoitteista ja energiasta. Suomalainen viljelykasvilajisto on myös sangen yksipuolinen. Yksipuolisen ruokajärjestelmän sopeutumiskyky kriisitilanteissa on heikko.

Yksipuolisen ruokajärjestelmän sopeutumiskyky kriisitilanteissa on heikko.

Yksipuolisuus näkyy meillä esimerkiksi siinä, että kolme tärkeintä viljelykasviamme, ohra, kaura ja vehnä, kattavat viljelyalastamme yli puolet. Näiden viljely perustuu väkilannoitteiden käyttöön ja ilman aluskasvien ja maanpeitekasvien viljelyä peltomaan hiilivarannot vähenevät, maan laatu huononee ja ravinteita hukataan valumina.

ScenoProt-hankkeessa on selvitetty vaihtoehtoisten kasvien menestystä Suomen oloissa. Monet uudet vaihtoehdot menestyvät jo Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sadot voivat yltää lähelle Keski-Euroopan satotasoja. Keskisadoissa jäädään jälkeen, sillä vaihtoehtoisten kasvien viljelytekniikoita ei ole viljojen tavoin selvitetty. Ruokaturvan kannalta tietoa ja osaamista tulisikin kerryttää erityyppisistä satokasveista.

Monipuolisuus toisi varmuutta erilaisina satokausina, sillä kun olosuhteet ovat yhdelle kasville huonot, toinen kasvi voi pärjätä paremmin. Monipuolisuus myös pitää kurissa ruoantuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia esimerkiksi vähentäen kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. Lisäämällä myös proteiinikasvien viljelyä saataisiin monipuolisuutta ja turvaa koko ruokajärjestelmään. Palkokasvien juurinystyrät sitovat ilmakehän typpeä, ja kasveja oikealla tavalla viljelykierrossa viljelemällä voidaan vähentää väkilannoitteiden tarvetta. Syväjuuriset kasvit, kuten hamppu ja härkäpapu, voivat sitoa muita yksivuotisia enemmän hiiltä ja parantaa maaperän laatua.

On tervetullutta, että öljy- ja valkuaiskasvien viljelyä vauhditetaan alkavalla kasvukaudella lisäämällä tuotantosidonnaista palkkiota ja helpottamalla siementen saantia. Huomattava osuus Suomessa käytetystä rehun täydennysrehuvalkuaisesta on ulkomailta tuotua soijaa sekä rypsiä ja rapsia. Pandemia voi vaikuttaa näiden saatavuuteen. Tuontisoijan 70 miljoonan valkuaiskilon korvaaminen esimerkiksi kotimaisella härkäpavulla tarkoittaisi noin 90 000 hehtaaria härkäpapua nykyisillä satotasoilla. Vuonna 2019 härkäpavun viljelyala oli kuitenkin vain 15 100 hehtaaria.

Nurmikasvien entistä laajempi käyttö ja viljojen proteiinipitoisuuden nostaminen jalostamalla voivatkin olla varteenotettavia keinoja parantaa proteiiniomavaraisuutta.

Suomessa elintarviketeollisuus on tuonut kiitettävästi uusia kasviproteiinituotteita markkinoille. Monissa niissä on kuitenkin vielä haasteita kuluttajille, erityisesti härkäpapu-tuotteet aiheuttavat monille vatsavaivoja. ScenoProt-hankkeessa olemme keskittyneet vaihtoehtoisten raaka-aineiden, kuten öljyhampun, tattarin ja kvinoan, prosessointiin kuluttajille sopiviksi tuotteiksi.

Luoko koronapandemia ilmapiirin, jossa systeeminen ruokajärjestelmän muutos tapahtuu nopeammin?

Kasviproteiinien lisäämistä ruokavaliossa puoltavat terveydelliset ja ympäristölliset seikat. Proteiinien ohella palkokasveista saa runsaasti kuituja, mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja. ScenoProt-hankkeessa toteutetussa interventiokokeessa eläinproteiinien osittainen korvaaminen kasviproteiineilla muutti rasvan laatua siten, että se vaikutti myös veren lipidiprofiiliin pienentäen merkitsevästi sekä kokonaiskolesterolin että LDL-kolesterolin pitoisuutta. Siten eläinproteiinin lähteiden korvaaminen kasviproteiinin lähteillä voi osaltaan edistää sydän- ja verisuoniterveyttä. Monipuolinen ruokavalio on osa terveyden ja normaalin vastustuskyvyn ylläpitoa ja auttaa osaltaan myös suojautumaan koronavirukselta.

Luoko koronapandemia ilmapiirin, jossa systeeminen ruokajärjestelmän muutos tapahtuu nopeammin? Uudessa tilanteessa kilpailueduiksi nousevat esimerkiksi ruoan verkkokauppa, lähiruoka- ja palvelut sekä jakelujärjestelmien monipuolisuus. Muutokset esimerkiksi kauppasuhteissa ja logistiikassa voivat muuttaa tilannetta nopeastikin. Kyse on lähinnä ennakoinnin, tehokkuusajattelun ja monipuolisen sopeutumisen välisestä suhteesta. Koronaepidemia osoittaa, että taloudellisesti tehokkain toimintapa ei kriisissä takaakaan järjestelmän sopeutumista tilanteeseen.

 

Kommentoi

  1. Tässä toukokuun puolivälin räntäsateessa ei voi olla ajattelematta myös sitä, että kasvinjalostustakin tarvittaisiin näille pohjoisille alueille, jossa ilmastonmuutos näyttää ajautuvan siihen, että elämme täällä koko vuoden marraskuun lämpöoloissa vuodenaikainen valoisuus vain vaihtelee. Näin vähän karrikoiden. Onneksi taidettiin suurimmaksi osaksi Etelä-Suomessa ehtiä tehdä kylvöt tuonne räntäkerroksen alle.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *