Blogiartikkelit Anu Reinikainen Juha-Matti Katajajuuri Ilmasto, Ruoka

Uusi alku -raportissa (Karhinen 2019[1]) nostetaan taloudellisten tavoitteiden ohella esiin tavoite kotimaisen ruuantuotannon ympäristöystävällisyydestä ja kestävyydestä sekä keinoista ilmastonmuutoksen torjuntaan.  Tavoitteen saavuttaminen kokonaisvaltaisesti edellyttää, että tuotteiden takana olevan tuotantoketjun kestävyys voidaan määrittää ja todentaa. Näin ei kuitenkaan vielä ole.

Ruokaketjun vastuullisuus on hyvin laaja ja monitahoinen kokonaisuus. Luken aikaisemmissa, laajapohjaisissa tutkimuksissa ruokaketjun vastuullisuus on määritelty ympäristön, tuoteturvallisuuden, ravitsemuksen, työhyvinvoinnin, eläinten hyvinvoinnin, paikallisen hyvinvoinnin ja talouden muodostamaksi arviointikokonaisuudeksi (Forsman-Hugg ym. 2013[2]).

YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals, SDG) saavuttaminen edellyttää ruuantuotannon ja -kulutuksen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tarkastelua. SDG:n 17 tavoitteen, mm. tavoite toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta vastaan, tulisi ohjata kestävän kehityksen edistämistä.

Tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen on haasteellista ja toimialojen sekä yritys- että ketjutason mittarit tarvitsevat vielä kehitystä. Esimerkiksi 60 prosenttia SDG:n indikaattoreista ei linkity yritystasolle yritysvastuullisuusraportoinnin GRI- työkalussa (GRI 2017[3]). Vastuullisuuskriteerit ja niiden raja-arvot on pystyttävä konkretisoimaan ottaen huomioon globaalit kestävän kehityksen tavoitteet. Lisäksi on tunnistettava ruokasektorin toimialan erityispiirteet ja keskeisimmät kohteet vastuullisuuden ja kestävyyden näkökulmasta kullakin eri elintarvikesektorin alatoimialalla.

Kullekin elintarvikealatoimialalle tulisi kehittää omat, koko tuotantoketjun kattavat vertailukelpoiset vastuullisuuden toiminnalliset kriteerit ja mittarit.

Kestävyys esimerkiksi eläin- ja kasvintuotannossa tarkoittaa osin aivan erilaisia asioita, ja niin sanotut raja-arvokriteerit kestävälle tuotannolle eri alatoimialoilla eroavat merkittävästi. Kullekin elintarvikealatoimialalle tulisi kehittää omat, koko tuotantoketjun kattavat vertailukelpoiset vastuullisuuden toiminnalliset kriteerit ja mittarit.  Niiden tulee olla integroitavissa kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Yhteisen kestävyyden vision luominen, nykyisen toiminnan tarkastelu ja riskikohtien selvittäminen sekä toimenpiteiden valinta ja tavoitteiden mittaaminen ovat keskeisessä asemassa, jos haluamme saavuttaa ja todentaa kestävän elintarvikeketjun Suomessa ja globaaleilla markkinoilla. Tähän olennaisuusperiaatteen mukaiseen, puolueettomaan ja todennettavissa olevaan vastuullisuustyöhön ja sen mittaamiseen tulisi alan toimijoiden, tutkimuksen ja hallinnon lähteä nyt yhteistyössä.

[1] Karhinen, R. 2019. Uusi alku, Maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:3. 89 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-998-2
[2] Forsman-Hugg, S., Katajajuuri, J_M.,  Riipi, I., Mäkelä,J., Järvelä, K. & Timonen, P. 2013.  Key CSR dimensions for the food chain. British Food Journal 115 (1), 30-47. https://doi.org/10.1108/00070701311289867
[3] GRI, 2017. Measuring progress on the SDGs https://www.globalreporting.org/resourcelibrary/sdg-indicator-mapping.pdf

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *