Blogiartikkelit Olli Niskanen Yleinen

Viljelykierto, eli viljeltävien kasvien vuorottelu vuosien välillä on eräs yksinkertaisimmista keinoista parantaa viljelyn resilienssiä lähes kaikkia vaivoja vastaan. Voiko maatalouspolitiikan keinoin kannustaa lisäämään viljelykiertoja, ilman hallinnollista taakkaa tai pakollisia ehtoja?

Oikein toteutettu kierto vähentää yksipuoliseen viljelyyn verrattuna kasvitautien painetta, parantaa ravinteiden hyväksikäyttöä ja pienentää tuholaisriskejä. Viljelykierron avulla parannetaan maan rakennetta, kuivuuden ja liian kosteuden sietokykyä sekä sidotaan hiiltä maahan. Monivuotisten kasvien, kuten nurmien jatkuva viljely ei ole vastaavalla tavalla ongelma kuin yksivuotisten yksipuolinen viljely, mutta nurmivuosienkin välissä voi olla järkevää ainakin silloin tällöin viljellä välillä jotain muuta satokasvia. Tätä voisi verrata siihen, että nostaa etukortille kertyneet bonukset silloin tällöin.

On varaa parantaa

Peltonen-Sainion ja Jauhiaisen (2019) tutkimuksen mukaan noin viidennes Etelä-Suomen peltoalasta on melko yksipuolisessa viljakasvien viljelyssä. Kaiken kaikkiaan lohkoja, joilla kiertoja olisi hyödyllistä parantaa, on jopa 40 prosenttia peltoalasta. Suurin potentiaali viljelykiertojen lisäämisessä on sika- ja siipikarjatiloilla, sekä viljanviljelytiloilla. Yksipuolisen viljelyn heikentyneen kannattavuuden pitäisi ohjata tuotantoa muutoksiin. Näin ei välttämättä tapahdu, sillä riskejä karttavat tilat eivät uskalla tai tunne pystyvänsä poikkeamaan rutiiniksi muodostuneista viljelytavoista. Kotieläintiloilla lannankäsittelyn rutiinit voivat lisäksi hankaloittaa kiertojen lisäämistä. Kiertojen monipuolinen käyttö voi aiheuttaa lisäkustannuksia vähintään lantalogistiikan kautta.

Käytössä keppiä ja vähän porkkanaa

Maatalouspolitiikka tunnistaa kiertojen hyödyt ja kannustaa viljelykiertoon. Näkyvin toimenpide on viherryttämistuen edellytyksenä oleva kolmen kasvin viljelyvelvoite Etelä-Suomessa. Lisäksi kuluvalla ohjelmakaudella ympäristökorvauksen edellytyksenä oli 5-vuotisen viljelykierron ei-sitova suunnittelu, jonka tarkoituksena oli herätellä kaikki tuenhakijat ainakin pohtimaan kiertoa suunnitelman kirjoittamiseksi. Ajatus oli hyvä, mutta monille vaatimus suunnitelman palauttamisesta tuntui vain ylimääräiseltä byrokratialta, ja suunnitteluun suhtauduttiin vaihtelevalla vakavuudella.

Yksinkertainen vaihtoehto voisi olla kasvinvuorottelun tuki osana ympäristökorvausta. Tällöin korvaus maksettaisiin seuraavalle yksivuotiselle kasville, jos lohkon esikasvina on ollut sopiva, esikasviarvoa tuottava kasvi (esimerkiksi nurmi tai palkokasvi). Sopivat esikasvit ja sopivat yksivuotiset kasvit on helppo listata olemassa olevista kasvilajeista ja toimenpidettä voidaan valvoa suoraan sähköisistä järjestelmistä.

Yksinkertaisin esimerkki on, että viljalohkolle tukea maksettaisiin siitä, että esikasvi oli viherlannoitusnurmi. Korvauksen ”siirtyminen” seuraavan vuoden kasville siirtää toki maksatusta eteenpäin, mutta palkintona voisi olla hyvä ohjausvaikutus ilman suurta hallinnollista taakkaa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *