Miksi suojelemme haittaeläimiä?

Luonnonsuojeluaatteen sosiaalinen pääoma on kasvanut huikeasti viimeisen 50 vuoden aikana. Se on noussut marginaalista valtavirtaan sekä politiikassa että taloudessa. Vastuullisuus, kestävyys ja monimuotoisuus ovat kaikkien muiden paitsi populistien huulilla. Meillä siis saattaa olla toivoa paremmasta Suomesta ja maapallosta.

Sosiaalista tai poliittista pääomaa voi kertyä vain luottamuksen avulla. Luottamusta mitataan esimerkiksi vaaleissa. Nykyään sosiaalista pääomaa mitataan myös – kuinkas muuten – sosiaalisessa mediassa.

Oma käsitykseni on se, että luonnonsuojeluaatteen sosiaalinen pääoma on kääntynyt laskuun viime vuosina, koska epäluottamuksen ilmapiiri on laajentunut. Sama koskee tieteellistä maailmankuvaa. Ilmaston lämpeneminen ja biodiversiteetin vähentyminen kyseenalaistetaan laajuudessa, jota ei ollut olemassa ennen sosiaalista mediaa. Olennainen kysymys kuuluu: onko epäluottamukselle todellisia syitä, vai onko kyse trumppilaisesta mielettömyydestä?

Luonnonsuojeluaate on pelastanut Suomessakin monia sukupuuton partaalla käyneitä lajeja.

Luonnonsuojeluaate on pelastanut Suomessakin monia sukupuuton partaalla käyneitä lajeja, kuten laulujoutsenen. Luonnonsuojeluaatteen yksi kulmakivi on luonnonsuojelulaki, jossa on määritelty rauhoitetut lajit. Myös EU-direktiivit ohjaavat suojelua. Metsästyslaissa on puolestaan määritelty metsästettävät lajit, joista nykyään osa on kantojen taantumisen takia luokiteltu uhanalaisiksi.

Uhanalaisia metsästettäviä lajeja on vaadittu rauhoitettavaksi, siis poistettavaksi metsästettävien lajien listalta. Nämä pyrkimykset eivät ole nähdäkseni vähentäneet luonnonsuojeluaatteen sosiaalista pääomaa, koska uhanalaisuus on kiistaton tosiasia.

Luonnonsuojeluaatteen sosiaalinen pääoma on vähentynyt siksi, että monet aikaisemmin harvinaiset lajit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, jolloin niistä on tullut haittaeläimiä.

Luonnonsuojeluaatteen sosiaalinen pääoma on vähentynyt siksi, että monet aikaisemmin harvinaiset lajit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, jolloin niistä on tullut haittaeläimiä, joita me täällä ylhäällä kutsumme riutoiksi. Tätä tosiasiaa monet luonnonsuojelijat eivät halua tunnustaa saati ryhtyä toimenpiteisiin ylisuurien kantojen vähentämiseksi. Heidän mielestään voimakkaasti runsastunutta, ennen uhanalaista lajia ei pidä lisätä metsästettävien lajien listalle, vaikka ylisuuret populaatiot haittaavat jopa ihmisten toimeentuloa. Samaan aikaan he ovat sitä mieltä, että uhanalaiseksi muuttunut metsästettävä laji pitää poistaa metsästettävien lajien listalta, eli rauhoittaa. Ajattelun ristiriita on niin räikeä, että sen huomaa Pihtiputaan mummokin.

Että ihmiset kokevat asian omakseen ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.

Luonnonsuojelu ei voi olla tehokasta, elleivät kansalaiset tunne luottamusta siihen. Tätä luottamusta monet luonnonsuojelijat ovat aatteen palossa nakertaneet. Tehokas luonnonsuojelu edellyttää mielestäni sitä, että se on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti kestävää. Että ihmiset kokevat asian omakseen ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.