Blogiartikkelit Johanna Buchert Ilmasto, Maatalous, Metsä, Ympäristö

Luke julkaisee useita erilaisia metsien hiilinielun kehittymistä koskevia arvioita. Meiltä on kysytty, miksi arviot muuttuvat ajan myötä. Kiinnostusta on herättänyt myös se, miten laskelmat eroavat toisistaan. Miksi julkistetut luvut voivat näyttää kovin erilaisilta?

Aivan aluksi on todettava, että maankäytön kasvihuonekaasujen arviointiin liittyy paljon epävarmuuksia. Näin on yleensä kaikessa tulevaisuutta kartoittavassa laskennassa. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen ennustetaan, sitä suuremmiksi muodostuvat myös tuloksiin liittyvät epävarmuudet.

Puutteistaan huolimatta tutkimukseen perustuvat laskelmat ovat kuitenkin paras ikkunamme tulevaisuuteen. Niiden arvo on merkittävä niin valtionhallinnolle, yksityiselle sektorille kuin esimerkiksi kansalaisjärjestöillekin.

Hyväksi havaittu tapa täydentää yksittäisen laskelman antamaa kuvaa on lähestyä samaa ilmiötä erilaisilla laskentamalleilla.

Tässä kirjoituksessa katsomme kolmenlaisia laskelmia: kasvihuonekaasujen inventaariota, hiilinielun vertailutasoa ja hiilinieluskenaarioita. Laskelmat ovat luonteeltaan varsin erilaisia.

Kasvihuonekaasujen inventaario on lähtöpiste

Kasvihuonekaasuinventaario kertoo historialliseen dataan pohjautuen, miten päästöt ja nielut ovat muuttuneet ajan myötä. Inventaariomenetelmät kuitenkin kehittyvät jatkuvasti. Menetelmämuutosten myötä – ja uusimman datan tullessa tutkijoiden käyttöön – aikasarjoja päästöistä ja nieluista joudutaan tuon tuosta päivittämään. Takautuvat muutokset voivat kattaa jopa kymmeniä vuosia.

Uudelleenlaskenta voi siis suurentaa tai pienentää laskennallista hiilinielua. Ero aiempiin analyyseihin voi olla huomattava. Esimerkiksi vuonna 2018 raportoitu metsänielun koko pieneni takautuvasti miljoonilla tonneilla, sillä korkeamman keskilämpötilan vuoksi orgaaninen aines hajoaa maaperässä nopeammin ja pienentää nielua.

Lähtöpisteen vaikutus on suuri

Kasvihuonekaasuinventaarion muutokset vaikuttavat myös muihin laskelmiin. Inventaarioon tehtävät menetelmien tarkennukset on huomioitava esimerkiksi hiilinielun vertailutason laskennassa. Jos menetelmät muuttuvat merkittävästi, on hiilinielun vertailutaso laskettava uudelleen. Muutokset tuloksissa voivat olla merkittäviä.

Hiilinielun vertailutason laskentaa määrittää EU (ns. LULUCF-asetus). Suomen metsien hiilinielu lasketaan vuosina 2000–2009 toteutuneeseen metsänkäyttöön perustuen. Tulevaisuuden hiilinieluja verrataan tähän aikaikkunaan.

Samaa laskentamallia käytetään myös hiilinieluskenaarioita tehtäessä, mutta skenaariot voivat luonteensa takia antaa hyvin erilaisia tuloksia.

Skenaariot ovat vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Niissä käytetyt aineistot ja laskennan lähtöoletukset vaihtelevat. Aineiston pohjana on valtakunnan metsien inventointidata, jonka pohjalta erilaisilla malleilla lasketaan tulevaisuutta. Malleja ohjaavat skenaariotyön tavoitteet – esimerkiksi se, kuvaako skenaario tilaa, jossa metsien hoidon ja käytön nykykäytännöt säilyvät, vai muuttuuko vaikkapa teollisuuden puunkäyttö ja sen myötä hakkuutaso. Tämän seurauksena myös skenaarioiden tulokseksi saatavan hiilinielun koko vaihtelee.

Muutokset ilmastossa tuovat lisähaastetta tulevaisuuden skenaarioihin

Metsiemme kasvuolosuhteet muuttuvat nyt poikkeuksellisen nopeasti. Ilmaston lämpeneminen on lyhentänyt talvia merkittävästi, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut voimakkaasti. Osaltaan tämän seurauksena puuston kasvu on lisääntynyt arvaamattomasti. Aikana, jolloin ilmasto muuttui hitaasti, puuston kasvun arviointi pidemmälle tulevaisuuteen ei tuottanut ongelmia. Nyt tilanne on toinen.

Jo melko pieni muutos skenaarioissa käytettävissä lähtötiedoissa voi vaikuttaa merkittävästi tulokseksi saatavaan hiilinieluun. Pienikin muutos puuston kasvussa tai poistumassa voi johtaa suureen muutokseen arvioidussa hiilinielussa. Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen laskentaa jatketaan, sitä suuremmiksi muodostuvat lähtötilanteessa tehtyjen oletusten vaikutukset.

Tieteen luonteeseen kuuluu, että laskentamenetelmät ja aineistot tarkentuvat jatkuvasti. Tiede etsii ja löytää jatkuvasti parempia menetelmiä maailman kuvaamiseen. On odotettavissa, että maankäyttösektorin hiilihistoria ja -tulevaisuus kirjoitetaan uudelleen jatkossakin.

Tiedämme kuitenkin jo paljon. Kansainvälinen tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Meidän on löydettävä keinoja vähentää päästöjä ja lisätä hiilinieluja jo nyt.

Kommentoi

  1. Mallien laatiminen pitäisi perustua mitattuun tietoon. Jos datan perusteella laskettujen mallien parametreillä lasketaan uusia malleja, tulokset voivat olla vääriä.
    Esimerkiksi talven lauhuus tai kylmyys ei merkitse sitä, kuinka paljon humusta hajoaa seuraavana kesänä. Puolangan Paljakalla ei minun töissä ollessani ollut keväisin routaa metsissä lainkaan. Kemiön saarella ja Olkiluodossa kuusikot olivat roudassa joka kevät.
    Roudan sulamisen kesto alkukesällä on merkittävä tekijä metsämaan ekologiassa. Jäisessä maassa kasviaines ei lahoa.
    Metsämaan orgaanisen aineen hajoamisnopeuden ennustamiseksi pitäisi ennustaa lumipeitteen paksuus ja kevään sateisuus. Niiden ennustaminen on todellista ennustamista.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *