Blogiartikkelit Metsä, Talous, Ympäristö

Poroa on syytetty tunturiluonnon tuhoamisesta ja jäkäliköiden ylilaiduntamisesta. Nämä tutut aiheet, yhdessä poronhoidon kannattavuuden kanssa, puhuttivat myös Lapin poro- ja kalapäivillä Rovaniemellä 16.–17.5.2018. Monissa puheenvuoroissa päädyttiin kuitenkin siihen, että poro ei ole uhka tunturiluonnolle. Mutta onko todella näin?

Professori Lauri Oksanen kertoi, miten laidunmaa itse asiassa tarvitsee laiduntajia. Laiduntaminen auttaa pitämään tunturit avoimina ja ilman poron vaikutusta monet tunturikasvit eivät menestyisi. Vastaavan näkökulman tarjosi myös tutkija Elina Kaarlejärvi kertoessaan, kuinka porolaidunnus suojelee tunturiluonnon monimuotoisuutta lämpenevän ilmaston negatiivisilta vaikutuksilta.

Molemmissa puheenvuoroissa päädyttiin siihen, että ilman laidunnusta tunturiluonnon monimuotoisuus lähtisi alenemaan. Hankalampi kysymys on kuitenkin se, mikä on sopivan suuruinen laidunnuspaine. Aihetta on pääosin tutkittu talvijäkälälaidunten osalta, kun taas yllä mainitut tutkimukset keskittyivät pääasiassa kesäaikaisen laiduntamisen vaikutukseen.

Talvijäkälälaitumia on tutkittu paljon, sillä ne ovat luonnonlaitumiin tukeutuvan poronhoidon kannattavuuden kannalta keskeisiä. Jäkälälaidunten kunto liittyy myös tiiviisti maa- ja metsätalousministeriön kymmenvuosittain määrittämiin suurimpiin sallittuihin porolukuihin.

Erikoistutkija Jouko Kumpula kertoi, että aikaisemmissa jäkälälaidunten inventoinneissa on havaittu jäkäläbiomassan selvästi vähentyneen ja nyt kiinnostuneena odotetaan uuden, juuri päättyneen inventoinnin tuloksia.

Väitöskirjatyöni tulosten perusteella nykyiset jäkäläbiomassat Suomessa ovat monin paikoin liian pieniä, mutta taloudellisesta näkökulmasta tilanne ei ole niin hälyttävä kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella on päätelty.

Jäkälälaidunten merkitys porotalouden kannattavuudelle

Omassa väitöskirjatyössäni tarkastelin porotalouden kannattavuuden ja jäkälälaidunten yhteyttä taloudellis-ekologisella matemaattisella mallilla. Tulosten perusteella nykyiset jäkäläbiomassat Suomessa ovat monin paikoin liian pieniä, mutta taloudellisesta näkökulmasta tilanne ei ole niin hälyttävä kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella on päätelty.

Kuitenkin taloudellisestikin tarkastellen nykyiset poromäärät näyttävät monin paikoin liian suurilta luonnonlaidunten tämän hetkiseen kantokykyyn nähden. Eli poromäärien vähentäminen näyttäisi yksinkertaiselta ratkaisulta tähän matemaattisesti formuloituun pulmaan.

Todellisuus Suomen poronhoitoalueella ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Poromäärän vähentäminen olisi suoraviivainen ja matemaattisesti selkeä keino, mutta jättäisi huomioimatta muut aiheeseen vahvasti vaikuttavat tekijät.

Porojen vähentäminen jäkälälaidunten suojelemiseksi ei huomioi sitä, että metsätaloudella ja muulla maankäytöllä on suuri vaikutus jäkälälaidunten käytettävyyteen ja kasvuun.

Väitöskirjani tulosten perusteella erityisesti laidunkierron puuttumisella on suuri vaikutus jäkälän kulumiseen, sillä havaitsimme kesäaikaisen kulutuksen (pääasiassa tallomisen takia) olevan suurempaa kuin aikaisemmin on arvioitu. Laidunkierron merkitystä jäkälikköjen suojaamiseksi korostivat myös professori Oksanen ja erikoistutkija Kumpula.

Porojen vähentäminen jäkälälaidunten suojelemiseksi ei myöskään huomioi sitä, että metsätaloudella ja muulla maankäytöllä on suuri vaikutus jäkälälaidunten käytettävyyteen ja kasvuun. Vanhojen metsien hakkaaminen vähentää jäkälälaidunten määrää ja tuottavuutta. Samalla kun laitumet pirstoutuvat, jäljelle jäävät jäkälälaitumet joutuvat yhä suuremman laidunnuspaineen alle. Tutkimustemme perusteella nämä tekijät saattavat jopa johtaa siihen, että on taloudellisesti kannattavampaa siirtyä intensiiviseen lisäruokintaan kuin yrittää pitää poroja heikosti tuottavilla pirstoutuneilla luonnonlaitumilla.

Monitieteistä porotutkimusta tarvitaan edelleen

Poro- ja kalapäivien loppupuolella yleisöstä kommentoitiin, että lisäruokintaa on jouduttu lisäämään sitä mukaa, kun metsätalouden kannattavuus on noussut. Kysyttiin, joutuuko poronhoito maksamaan metsänhoidon kannattavuuden nousun lisäämällä kallista ruokintaa? Luken edustaja pohti, että aiheen voisi nostaa tutkimuskysymykseksi. Toistaiseksi metsänhoitoa ja poronhoitoa on tutkittu pääasiassa erikseen, yhdistetty tutkimus on ollut harvinaisempaa.

Myös saamelaiskäräjien edustaja Heikki Paltto korosti puheenvuorossaan tutkimuksen merkitystä, mutta peräänkuulutti monipuolista ja monitieteistä lähestymistä. Poron ollessa oleellinen osa saamelaista kulttuuria, ei pelkkä laidunanalyysi riitä. Myös sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset tekijät sekä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset tulisi huomioida entistä paremmin tutkimuksessa.

Poro- ja kalapäivillä käytännön toimijoiden, viranomaisten ja tutkijoiden välinen vuorovaikutus toimi kuumasta säästä huolimatta, tai sen takia, mallikkaasti. Paikalla olijat suhtautuivat poronhoitoon pääsääntöisesti positiivisesti ja oleellisena osana Lappia. Todellinen haaste olisikin saada vuoropuhelua myös poronhoitoon kriittisenmimmin suhtautuvien kanssa. Tässä puolueettomalla tutkimuksella on keskeinen rooli.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös nämä blogikirjoitukset