Blogiartikkelit Jari Hynynen Metsä

Kestävä ja eri käyttömuotoja palveleva metsien hyödyntäminen on metsänkäsittelyn lähtökohta. Se on kirjattu sekä kansalliseen metsästrategiaan että kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että eri käyttömuodot asettavat yhä lisää myös eriäviä tavoitteita metsien käsittelyyn.

Lista tarpeista on pitkä: lisää kotimaisen puun hakkuita teollisuudelle, ilmastosopimusten mukaisesti enemmän metsien hiilivarastoja ja hiilensidontaa, lisätoimia metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä virkistyskäytön ja matkailun vaatimusten huomiointia metsien käsittelyssä.

Tavoitteiden yhteensovittaminen vaatii kompromisseja.

Monien tavoitteiden yhteensovittaminen ei todellakaan ole helppoa. Tarvitaan kompromisseja, joiden saavuttamiseksi jokaisen on tingittävä tavoitteistaan.

Puuntuotanto on kiistämättä vallitsevin ja metsiin eniten vaikuttava käyttömuoto. Onhan se taloudelliselta merkitykseltään moninkertainen muihin verrattuna. Suurin ratkaistava asia on sovittaa yhteen puuntuotanto ja muut käyttömuodot.

Suomen metsissä puuta on enemmän ja metsät kasvavat nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Siitä huolimatta puun käytön lisääminen edellyttää paljon muutakin kuin lisähakkuita, jos pidämme kiinni metsien monipuolisen hyödyntämisen edellytyksistä.

Ilmastovaikutusten näkökulmasta hakkuiden lisäämisen välittömänä seurauksena puuston määrä ja hiilivarasto vähenevät talousmetsissä.

Aikaa myöten metsänhoidolla voidaan lisätä kasvua ja kompensoida hakkuiden vaikutusta. Vie kuitenkin vähintään 20 vuotta ennen kuin talousmetsien lisäkasvu on yhtä suuri kuin hakkuiden lisäys 10–15 miljoonalla kuutiometrillä.

Tutkimuksen ja käytännön kokemuksen perusteella tunnemme hyvin keinot lisätä puuntuotantoa. Näitä ”tehometsätalouden” keinoja ei kuitenkaan voi tänään soveltaa samalla lailla kuin 40–50 vuotta sitten.

Ympäristö-, maisema-, monimuotoisuus- ja myös talousvaikutukset on otettava huomioon paljon paremmin. Tarvitaan uusia toimintamalleja ja räätälöityjä ratkaisuja, joissa käsittelyt kohdennetaan ja sopeutetaan kuhunkin tilanteeseen sopivaksi hyötyjen maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi.

Viime vuosien mittavan tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä eri toimijoiden yhteistyön ansiosta meillä on saatavilla entistä monipuolisempaa ja ajantasaisempaa tietoa metsistä.

Työtä pitää jatkaa, jotta tieto saadaan siirrettyä päätöksentekijöiden ulottuville.

Metsien käyttömuodoista ja käsittelyistä päättävät omien tavoitteittensa mukaisesti metsänomistajat, joita Suomessa on yli 600 000. He tarvitsevat tukea käytännön päätöksentekoon ja palveluita päätösten toteuttamiseen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.6.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Kommentoi

  1. Metsäkeskusteluissa pitäisi huomioida, että metsien puuntuotto voi tulevaisuudessa vähentyä (teollisuudelle kelpaava puu).
    Metsien hoito oli intensiivisempää vuosina 1960 – 1990. Sen jälkeen erityisesti taimikonhoito on jäännyt retuperälle. Myöhään tehdyt ”energiapuuharvennukset” ovat surkean näköisiä. Sellaisista hakkuista olisi vielä 1960-luvulla viety raastupaan.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös