Blogiartikkelit Markus Melin Ilmasto, Metsä

Ei riitä, että eteläisimmän Suomen metsiä kurittaa ilmastonmuutoksen vahvistama kirjanpainaja. Kyllähän tähän maahan aina yksi uusi neulastuholainen mahtuu.

Tämä tuholainen on omaa luokkaansa siinä, että sille maistuvat kaikenikäiset kuusen ja männyn neulaset. Sankarimme ennätyksiin kuuluu muun muassa yli kahden miljoonan metsähehtaarin vahingoittaminen Puolassa vuosina 1978–1983. Aiemmissa massatuhoissa osa sen vahingoittamista alueista muutettiin jopa pelloiksi ja niityiksi, koska tuhon jälkeen jäljelle ei jäänyt mitään varsinaista metsäkasvia, pensaat ja varvutkin kaluttiin paljaiksi  (Bejer 1988). Hyvät lukijat, tässä tulee Lymantria monacha, kavereiden kesken havununna.

Havununna on yöperhonen, jota on tavattu maassamme pieniä määriä jo 50-luvulta asti. Kesti pitkään ennen kuin sitä alettiin nimittää tuholaiseksi. Perhonen itsessään ei tee tuhoja, vaan neulasmassa häviää sen nälkäisten toukkien suihin. Toukat täyttävät mahaansa touko-kesäkuussa, koteloituvat, ja kuoriutuvat heinä-elokuun taitteessa aikuisina perhosina.

Havununnan kaikkien kehitysvaiheiden tarkka ajankohta riippuu lämpötiloista. Kuoriutumisen jälkeen vuorossa on lisääntyminen. Naaraat eivät tähän energiaansa tuhlaa, vaan ne pötköttelevät puun rungolla tuprautellen ilmaan feromonia, mikä kertoo uroksille kaiken tarvittavan. Kun urokset löytävät naaraan ja lisääntyminen onnistuu, naaras munii munansa puiden runkojen alaosiin, kaarnan koloihin. Munissa talvehtivat uudet yksilöt aloittavat elämänsä seuraavana keväänä nälkäisinä toukkina, ja näin kierto jatkuu. Aikuiset perhoset ehtivät nauttia kesätuulista vielä muutaman viikon. Tämän jälkeen niiden tehtävä on tehty.

Miksi meluta juuri havununnasta?

Terve metsä on aina täynnä hyönteisiä, jotka eri kehitysvaiheissaan hyödyntävät puu- ja kasvimateriaalia ravinnokseen. Havununnalla kuitenkin on kyky muodostaa valtavia massaesiintymiä, jotka johtavat havumetsien ennenaikaiseen kaljuuntumiseen. Mikäli kaljuuntuminen on tarpeeksi voimakasta, alkaa koko puu kärsiä.

Jos Suomessa on joskus tuudittauduttu siihen, että kylmä ilmasto estää vakavat hyönteistuhot, on nyt tullut aika herätä.

Kuva 1. Havununnan feromonipyydys viritettynä. Pikkukuvassa näkyy suurennettuna pyydykseen jääneitä havununnia, jotka kasassa ovat menettäneet tyypillisen värityksensä. Kuva: Melin ym. (2020).

Lähestyttäessä 2010-lukua havununnakanta alkoi kasvaa todella voimakkaasti (Nocturna-yöperhosseuranta, SYKE). Jopa siinä määrin, että se säikäytti Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsätuhotutkijat. Tutkijat ottivat ohjat omiin käsiinsä ja alkoivat selvittää lajin levinneisyyttä feromonipyynnin avulla.

Pienestä koostaan huolimatta havununna on pelottava olento metsänomistajalle.  Vuoden 2019 feromonipyynti toteutettiin 137 alueella Etelä- ja Keski-Suomessa, pääosin Metsähallituksen mailla. Kartoitus varmisti, että laji on läsnä koko Etelä- ja Keski-Suomessa (kuva 2).

Pohjoisimmilla alueilla pyydyksiin saatiin vain yksittäisiä uroksia, joiden läsnäolo ei tarkoita metsätuhoja  – nehän olivat niitä parittelun jälkeen patikalle lähteneitä yksilöitä. Etelän suurten saaliiden takana täytyi sen sijaan olla paikallisesti lisääntyvä populaatio, jonka toukat popsivat alueensa havupuita myös ensi kesänä.

Tarkemmin pyyntiä on kuvattu alkuperäistutkimuksessa Melin ym. (2020). Suomenkielinen kuvaus seurannasta ja sen menetelmistä julkaistaan myöhemmin Luken Metsätuhot vuonna 2019 -raportissa.  Seurannan ohessa rannikon lehtimetsissä pyydettiin myös havununnan ilkeää sisarpuolta, lehtinunnaa (Lymantria dispar). Näitä lehtiä rohmuavia petoja ei saatu saaliiksi yhtään kappaletta.

Havununnan tulevaisuus Keski- ja Etelä-Suomessa näyttää valitettavan hyvältä

Julia Fält-Nardmann (2018) totesi väitöskirjassaan havununnan levinneen, sekä osittain sopeutuneen pohjoiseen. Väitöskirjan mukaan -29 C on kriittinen lämpötila havununnan munien talvikuolleisuudelle. Tämä lämpötila saavutetaan vielä useammassa osassa Manner-Suomea useimpina talvina. Havununnan lisääntymiselle kriittisiä ovat puolestaan heinä-elokuun yölämpötilat, jotka Keski-Suomea pohjoisempana ovat usein niin alhaisia, ettei lisääntyminen aina onnistu.

Havununna hyötyy siitä, että ilmastomme on lämmennyt (Mikkonen ym. 2015 – katso etenkin kuva 2). ja että se ennusteiden mukaan lämpenee edelleen. Asian merkitystä lisää se, että vaikka havununna ei yksin aiheuttaisikaan esimerkiksi kuusten joukkokuolemia, niin sen syönti voi heikentää puita niin, että kirjanpainaja voi hoitaa homman loppuun. Näin on käynyt aiemmissakin massaesiintymisissä.

Maamme on havumetsien peittämä rannikolta tuntureille saakka. Ihanteelliset elinympäristöt havununnalta eivät siten lopu kesken. Tulevat tutkimukset tulevat paljastamaan uutta tietoa toukkien ruokailutottumuksista, havununnan elinympäristön valinnasta sekä sen suhteista lämpötilaan. Tämän jälkeen olemme viisaampia arvioimaan havununnan aiheuttamaa tuhoriskiä ja leviämispotentiaalia. On selvää, että pohjoiseen päin mentäessä lämpötila on havununnan leviämistä rajoittava tekijä. Sen sijaan etelän metsänomistajien on jo syytä hyväksyä, että tämä uusi metsien tuholainen on tullut sekä syödäkseen että jäädäkseen.

Kuva 2. Havununnan feromonipyynnin tulokset kesältä 2019. Vasemmassa kartassa olevat pisteet ovat pyydysten sijainteja, jotka on väritetty saaliskoon mukaan. Mustavalkoiset ympyrät kahdessa symbolissa ovat alueita, joissa saalis lähenteli tuhatta yksilöä. Oikeanpuoleisessa kartassa visualisoidaan sitä, kuinka tuhot alueellisesti vaihtelevat. Alkuperäinen kuva: Melin ym. (2020).

 

Yläreunan kuva: Havununnaurokselle tyypillinen musta-valkoinen siipikuviointi voi vaihdella kuvan väreistä aina ruskean-harmaaseen asti. Hyvänä tuntomerkkinä toimivat myös silmäripsimäiset tuntosarvet. Kuva: Markus Melin, Luke.

Kommentoi

  1. Artikkelissa ei lainkaan käsitelty mahdollisia vastatoimia havununnalle. Markus Melin kommentissaan otti jo asian esille, mutta myös ao. tutkijat voisivat tätä puolta asiasta valaista.

    1. Moi Simo,

      nyt esiin tuodut tiedot olivat rajallisia, koska lajista ei toistaiseksi tiedetä tarpeeksi. Nyt saimme selville alueita missä kanta on korkea, ja näin ollen tiedämme alueet mistä kerätä sitä puuttuvaa lisätietoa. Tutkija on tässä rehellinen: emme tiedä vielä tarpeeksi, mutta tiedonetsintä ja tutkimus on jo käynnissä.

      Etelä-Ruotsissa, reilut 100 vuotta sitten nunnaepidemiaa kontrolloitiin liimanauhoilla, joita sidottiin puiden runkojen ympärille. Näin pyydystettiin onnistuneesti toukkia, jotka kuoriuduttuaan alkavat kiivetä runkoa ylöspäin. Me aiomme ensi kesänä toteuttaa samanlaista pyyntiä. Näin saadaan selville paljonko toukkia metsissä keskimäärin on, mikä kertoo taas lisää tuhoriskeistä. Samalla opitaan lisää tästä pyyntimenetelmästä ja sen toimivuudesta.

      Toinen kysymys johon voidaan vastata kun lisää aineistoa kertyy, on se kuinka nunnatiheydet vaihtelevat eri metsätyyppien välillä. Asia on uusi, ja tutkimus sen ympärillä on nyt polkaistu käyntiin. Sitä mukaa kun tietoa tulee, se tullaan julkaisemaan yksityiskohtaisesti, ja siten että se on kaikkien saatavilla.

  2. Moi Veli-Matti.

    Tuhojen ennaltaehkäisyssä yksinkertainen sääntö on pitää metsät terveenä ja elinvoimaisina. Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle, ajantasainen ja hyvä hoito ym. Historiallisissa havununnatuhoissa joita mainitsin, alttiimpia tuhoille olivat väärille ja huonolaatuisille kasvupaikoille istutetut kuusikot ja männiköt. On myös selvää, että kuusimetsät ovat paitsi alttiita myrskytuhoille, niin myös kirjanpainajalle ja aikanaan myös tässä kuvatulle havununnalle. Luontaisella sekametsäisyydellä ei tässäkään tilanteessa olisi haittavaikutuksia – päinvastoin: silloin kaikki ei olisi sen yhden kortin varassa.

  3. Mikä merkitys sekapuustoisuuden suosimisella on tuhojen ennaltaehkäisyssä?

    1. Vaikka havununnan tuhot ovat usein alkaneet vanhoista kuusi- tai mäntymetsistä, ja laajat tuhot olleet laajoissa tasaikäisissä metsissä, ei varmaa yhteyttä metsikkörakenteen ja tuhoriskin välillä ole toistaiseksi esitetty.

      Seppo Nevalainen

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *