Blogiartikkelit Jari Viitanen Matleena Kniivilä Metsä, Talous

Yhteiskunnallinen keskustelu metsäteollisuuden merkityksestä, kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta Suomessa on ollut viime päivinä vilkasta UPM:n julkistettua suunnitelmansa sulkea Kaipolan paperitehdas Jämsässä. Toteutuessaan sulkeminen päättäisi yhden merkittävän aikakauden Suomessa: sanomalehtipaperin tuotanto loppuisi kokonaan.

Yhdessä loppuvuodesta toteutuvien Stora Enson Oulun hienopaperikoneiden sulkemisten kanssa Suomesta häviää paino- ja kirjoituspaperin tuotantokapasiteetista vajaa kolmannes. Julkisuudessa onkin esitetty kysymys, mitä Suomessa tehdään paperin jälkeen.

Metsä on Suomen tärkein luonnonvara, eikä Suomella ole varaa hukata siihen liittyviä mahdollisuuksia.

Paperi on Suomen tärkein vientituote

Paperin viennin merkitys Suomen kansantaloudelle on ollut suuri. Vuonna 2000 pelkästään paino- ja kirjoituspaperista saadut vientitulot olivat 6,4 mrd. euroa, mikä vastasi 13 prosenttia Suomen tavaraviennistä. Kysynnän jatkuvan pienentymisen ja kapasiteetin sulkemisten seurauksena vastaavat vientitulot olivat 3,7 mrd. euroa vuonna 2018, ja osuus oli supistunut vajaaseen kuuteen prosenttiin tavaraviennistä. Paperi (sisältää myös pehmo- ja erikoispaperit) oli kuitenkin edelleen Suomen tärkein tuoteryhmä viennin arvolla mitattuna. Koko metsäteollisuuden osuus viennistä on noin 20 prosenttia.

Kulutuksen rakennemuutos merkitsee vääjäämättä paino- ja kirjoituspaperin tuotannon vähenemistä myös tulevaisuudessa. Eri puolilla maailmaa paperikoneita suljetaan tai muutetaan muiden tuotteiden tekemiseen. Paperikoneiden sulkemisten ja uusien selluinvestointien myötä selluntuotannon suhteellinen merkitys Suomessa on kasvanut. Samalla metsäteollisuuden tuotannon jalostusarvo on alentunut ja metsäteollisuutta on syytetty tuotekehityksen puutteesta. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen osuus massa- ja paperiteollisuuden liikevaihdosta oli vain vajaa puoli prosenttia vuonna 2018, kun koko tehdasteollisuudessa sama luku oli liki kaksi prosenttia.

Merkittävä osa metsäteollisuuden tuotekehityksestä kohdentuu tuotteisiin, joissa sellua voidaan hyödyntää uudella tavalla.

Suomessa kehitellään sellusta uusia tuotteita

Tällä hetkellä vielä noin puolet Suomessa tuotetusta sellusta käytetään kotimaassa paperin tai kartongin tuotantoon. Jatkossa paperin tuotannon väheneminen vapauttaa sellua aiempaa enemmän vientiin, mutta myös muuhun käyttöön kotimaassa.

Sellu on nykyisellään monimuotoinen välituote, jota voidaan hyödyntää paperin ja kartongin lisäksi monissa eri käyttökohteissa, kuten tekstiileissä, lääkkeissä, kemikaaleissa, elintarvikkeissa, biokomposiiteissa ja liimoissa. Toistaiseksi sellun käyttö näissä tuoteryhmissä on kuitenkin marginaalista paperin ja kartongin tuotantoon verrattuna.

Merkittävä osa metsäteollisuuden tuotekehityksestä kohdentuu tuotteisiin, joissa sellua voidaan hyödyntää uudella tavalla. Vaikka kehitystyö on hidasta, ensimmäisiä koelaitoksia on Suomessa jo käynnissä tai rakenteilla. Spinnovan Jyväskylän koelaitoksella testataan, kuinka selluloosasta tehtyjä puukuitulankoja voidaan tuottaa suuressa mittakaavassa. Metsä Spring ja Valmet rakentavat Äänekoskelle koelaitosta, jossa märästä sellusta valmistetaan kierrätettäviä ja biohajoavia 3D-kuitutuotteita, joilla voidaan korvata muovista tehtyjä ruokapakkauksia. Pisimmälle tuotekehittelyssä on edennyt Kotkamills, joka on edennyt jo toimitussopimuksiin muovittoman kuppikartongin tuotannossa.

Kasvavat markkinat ja kuluttajien lisääntyvä halukkuus ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita ovat luoneet odotuksia erityisesti pakkaus- ja tekstiiliteollisuuden uusien tuotteiden mahdollisuuksista. Myös muita sellua hyödyntäviä innovaatioita on kehitteillä. Mutta onko niitä riittävästi ja johtaako tuotekehitys koskaan suuremman mittakaavan tuotantoon Suomessa?

Kotimaisen tuotannon jalostusasteen kohentamiseksi olisi nyt syytä pohtia, millä toimintaedellytyksillä metsäteollisuuden uusia, suuren mittakaavan investointeja saadaan Suomeen.

Tulevatko uudet tehtaat Suomeen vai lähemmäksi markkinoita?

Lopputuotemarkkinat ovat usein kaukana Suomesta. On mahdollista, että sellu on kannattavampaa kuljettaa Suomesta lopputuotemarkkinoiden läheisyydessä olevaan tehtaaseen jatkojalostettavaksi kuin jalostaa se Suomessa. Näin tapahtuu jo nykyisin muun muassa pehmopaperin osalta. Toisaalta tuotantolaitosten sijainti Suomessakaan ei ole mahdoton ajatus. Jos aaltopahvin valmistaminen Suomessa on edelleen kannattavaa liiketoimintaa ja siihen investoidaan, miksi esimerkiksi suuren mittakaavan muovia korvaavien elintarvikepakkausten tuotanto ei olisi mahdollista?

Investointeja suunnitellessaan yritykset huomioivat lukuisia kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä: lopputuotteiden kysyntä ja sijoittuminen, raaka-aineen ja muiden tuotantopanosten saatavuus sekä hinta, kuljetuskustannukset, osaava ja koulutettu työvoima, infrastruktuurin toimivuus, poliittinen vakaus ja toimintaympäristön ennakoitavuus. Myös valuuttakurssiriskien suhteen pohditaan, toimitaanko euroalueen sisällä vai ulkopuolella. Investointi toteutetaan sinne, missä näistä tekijöistä koostuva kokonaispaketti on yritykselle kannattavin.

Kotimaisen tuotannon jalostusasteen kohentamiseksi olisi nyt syytä pohtia, millä toimintaedellytyksillä metsäteollisuuden uusia, suuren mittakaavan investointeja saadaan Suomeen. Kyse on yleisemminkin vientiteollisuuden kilpailukyvyn ylläpitämisestä ja parantamisesta. Metsä on Suomen tärkein luonnonvara, eikä Suomella ole varaa hukata siihen liittyviä mahdollisuuksia. Vuoropuhelu poliittisten päättäjien, etujärjestöjen ja teollisuuden välillä on nyt aiempaa tärkeämpää, sillä pilottituotannossa olevista tuotteista tehdään isoja investointipäätöksiä jo aivan lähivuosina. Silloin investointiolosuhteiden Suomessa on oltava houkuttelevia.

Mikäli metsäteollisuuden investoinnit Suomeen jäävät pitkälti sellun tuotantokapasiteetin lisäämisen varaan tai toteutuneisiin kartonki-investointeihin, kohtalo olisi Etelä-Amerikan kaltainen alhaisemman jalostusarvon raaka-aineen ja välituotteen tuottaja. Tämä vaikuttaisi esimerkiksi valtion verokertymään, työllisyyteen ja kantorahatuloihin. Kansantalouden kannalta kyse on merkittävästä asiasta ja hyvinvoinnista. Mitä paperin jälkeen -kysymyksen sijasta pitäisikin esittää kysymys, mitä sellun jälkeen – onko muualle raaka-aineeksi vietävän sellun tuotannon kasvu vain välivaihe ja mitä tapahtuu sen jälkeen?

Kommentoi

  1. Mielenkiintoinen artikkeli metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Itse kiinnostuin alasta kuljetusliikkeen kautta. Haluaisin uskoa, että kotimaiselle tuotannolle on kydyntää myös tulevaisuudessa.

  2. Tutkijat tuovat blogissa esiin Suomen talouden ja metsäteollisuuden kannalta olennaisen asian – mitä sellun jälkeen? Selluinvestointien tuoma tuotannon lisäys tarvitsee uusia selluun perustuvia innovaatioita viennin jalostusasteen nostamiseksi. On varauduttava siihen, että uusien tuotteiden investoinneista päätettäessä investointiolosuhteiden on Suomessa oltava houkuttelevia.

  3. Suomen kilpailuvaltti on ehdottomasti toimiva ja luotettava yhteiskunta sekä siihen liittyvä yksittäisen ihmisen toiminta yhteisen hyvän eteen. Tämä riippumatta siitä, mikä hallitus ja muut päätöksentekoon vaikuttavat henkilöt ovat taustoiltaan. Yleensä keskustelussa investointien suuntaamisessa on vain työn ja raaka-aineen hinta. Pääsääntöisesti tuotannontekijöiden yksityinen omistus on ollut myös siunaukseksi paremmalle lopputulokselle.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *