Blogiartikkelit Saija Huuskonen Metsä, Ympäristö

Metsän kasvu on vielä nykyiselläänkin tutkijan näkökulmasta tuskastuttavan hidasta. Jos nyt nelikymppisenä voisin perustaa pitkäaikaisen kokeen vaikkapa sekametsän kasvatusvaihtoehdoista, ehtisin juuri ja juuri julkaista tulokset ennen eläköitymistäni. Mutta mihin uusia kokeita vielä tarvitaan? Tämän kysymyksen kuulee aina välillä. Meillähän on jo runsaasti kokeita, niistä saadun aineiston perusteella laadittuja malleja ja näitä yhdisteleviä ohjelmistoja, joilla puuston kehitystä voi ennustaa.

Pitkällä aikavälillä seurattu puuston kehitys on ehdoton edellytys luotettavalle tiedolle metsänkasvatustoimenpiteiden vaikutuksista

Luotettava tieto metsien kehityksestä edellyttää niin ajallisesti pitkää seuranta-aikaa kuin maantieteellistä kattavuutta, erilaisia kasvupaikkoja ja eri puulajeja. Kun lisäksi haetaan vastauksia moninaisiin metsänkasvatuksen tutkimuskysymyksiin metsikön varhaisvaiheen toimenpiteistä, harvennushakkuista, lannoituksista ja kunnostusojituksista, on kokeiden tarve suuri.

Tällä hetkellä meillä on varsinaisia pysyviä metsänkasvatuksen aihepiirin kenttäkokeita reilut 1300. Näiden lisäksi on seurantakoealoja ja havaintokohteita, joilla ei ole varsinaista koeala-asetelmaa. Kokeista merkittävä osa tehdään koko maan kattavassa tutkimusmetsäverkostossa. Tutkimusmetsät kattavat hyvin Suomen ilmastollisen ja kasvupaikkojen vaihtelun.

Vuosikymmeniä sitten perustetut ja pitkään seuratut metsänkasvatuksen kokeet ovat tuoneet valaistusta jo tuolloin tärkeiksi koettuihin tutkimuskysymyksiin. Sen lisäksi ne voivat tuoda vastauksia tämän päivän haasteisiin, jollaisista ei kokeiden perustamisvaiheessa ole vielä ollut aavistustakaan. Vanhoista kokeista on saatu tietoa muun muassa typpilaskeuman vaikutuksista metsäekosysteemiin, käsittelyjen vaikutuksista puuston biomassa-allokaatioon ja hiilensidontaan, harvennushakkuiden vaikutuksista puuaineen ominaisuuksiin sekä vanhojen ojitusalueiden vesistövaikutuksista.

Kaikkia tutkimuskysymyksiä ei voida ratkaista olemassa olevilla kokeilla – tarvitaan myös uusia kokeita

Metsänkasvatuksen menetelmät ja toimintaympäristö ovat muuttuneet. Tämän vuoksi tarvitaan myös uusia kokeita.

Uudet kehittyneet metsänuudistamisen menetelmät, kuten mätästys, jalostettu taimimateriaali ja paakkutaimet, johtavat paljon nopeampaan metsikön varhaiskehitykseen ja erilaiseen puulajien väliseen kilpailuun. Metsien hiilensidonta, ilmastonmuutos sekä tuhoriskit aiheuttavat uudenlaisia tietotarpeita.

Lisää tietoa tarvitaan kiireellisesti peitteisestä metsänkasvatuksesta niin kivennäismailla kuin turvemaillakin. Uusia pitkäaikaisia kokeita tarvitsemme myös sekametsän kasvatusvaihtoehtoihin. Vain siten voimme luotettavasti sanoa, kuinka sekametsä tulisi perustaa ja kasvattaa hallitusti käyttäen jalostettua materiaalia ja hyödyntäen luontaista taimiainesta.

Pitkäaikaiset kokeet ovat tärkeitä havaintokohteita

SNS-Efinord kasvu- ja tuotostutkijoiden kokous G&YN2019 tutustumassa Vesijaon tutkimusmetsän Heikinheimon kaski -pitkäaikaiseen kokeeseen, jota on toistuvasti mitattu vuodesta 1948 alkaen.

Pitkäaikaiset kokeet ovat tutkimuksen kivijalka, mutta niillä on suuri arvo myös havaintokohteina. Maastossa paikan päällä havainnoiden konkretisoituu selkeästi esimerkiksi se, mitä metsän käsittely ja toisaalta metsän luonnontilainen kehitys tarkoittavat puuston järeytymisessä, latvuston elinvoimaisuudessa ja kuolleen puun määrässä.

Järjestimme Suomessa kesäkuussa SNS-Efinord verkoston metsien kasvu- ja tuotostutkijoiden kokouksen, jossa osanottajia oli pohjoismaista ja Baltian maista. Kokouksen erityisteemana olivat pitkäaikaiset kestokokeet ja niiden hyödyntäminen tulevaisuudessa.

Totesimme ongelmien olevan samantyyppisiä kaikissa maissa: Kuinka turvata olemassa olevien kokeiden ylläpito ja aineistojen käytettävyys ja kuinka mahdollistaa uusien kokeiden perustaminen.  Koetoiminnan kehittäminen vaatii enemmän näkyvyyttä, monipuolista ja entistä laajempaa aineistojen käyttöä ja monitieteistä lähestymistä uusia kokeita perustettaessa.

Vesijaon tutkimusmetsään suuntautuneen maastoretkeilyn osanottajien puheenvuoroista kävi hyvin ilmi, että voimme syystä olla ylpeitä tutkimusmetsistämme ja siitä, mitä arvoa huolella perustetut, hoidetut ja mitatut kokeet tuovat.