Blogiartikkelit Matti Haapanen Henrik Heräjärvi Martti Venäläinen Metsä

Metsänjalostuksen tulokset siirtyvät nykyisin laajasti käytäntöön. Neljä viidestä istutetusta taimesta saa alkunsa siemenviljelyssiemenestä ja jalostettuja taimikoita on jo yli puolitoista miljoonaa hehtaaria. Jalostetun aineiston viljelyn lisääntyminen kertonee myönteisistä kokemuksista ainakin mitä tulee puiden kasvuun ja ulkoiseen laatuun. Sen vastapainoksi kuulee kuitenkin silloin tällöin uskomuksen, että jalostettujen puiden nopeutunut kasvu romahduttaisi puuaineen laadun niin sanotuksi höttöpuuksi.

Julkisuudessakin on valitettavasti ollut virheellisiä epäilyjä, joissa metsänjalostus on yhdistetty joidenkin sahojen havaintoihin kuusisahatavaran lujuuden heikentymisestä. Nämä ovat paljastuneet väärinkäsityksiksi. Vanhimmatkin jalostetuilla taimilla perustetut kuusikot ovat yhä alle kolmekymmenvuotiaita, eikä niistä vielä korjata sahatukkeja.

Kasvunopeuden ja puuaineen laadun yhteys on kuitenkin selvä. Nopeakasvuisilla puilla vaalean ja kevyen kevätpuun osuus vuosilustoissa lisääntyy tummaan ja tiheään kesäpuuhun verrattuna. Kasvun nopeutuminen vaikuttaa siis alentavasti puuaineen tiheyteen. Jalostuksen tuottama kasvunlisäys jää kuitenkin selvästi alle sen tason, mistä aiheutuisi laatuongelmia.

Eri jalostusasteen siemenviljelyssiemenillä saavutettava kasvun paraneminen on keskituotoksena (m3/ha/v) mitaten noin 10–20 %, mutta rungon pituus- ja sädekasvussa vain noin 5–15 %. Esimerkiksi kahden millimetrin vuosilustossa jalostuslisä tarkoittaa 0,1–0,3 millimetrin levenemistä. Näin pieni muutos ei vaikuta olennaisesti puuaineen tiheyteen. Toisaalta jalostettujen puiden ohuemmat oksat ovat sahatavaran laadun kannalta myönteinen ominaisuus. Jalostetusta puusta saatava puutavara ei siten ole jalostamattomasta saatavaa huonolaatuisempaa.

Mistä sahojen laatuongelmat kumpuavat?

Havupuiden ytimen ympärille muodostuvat ensimmäiset parikymmentä vuosilustoa ovat niin kutsuttua nuorpuuta, joka on tiheydeltään ja lujuudeltaan myöhemmin syntyvää aikuispuuta heikompaa. Sahatukin lujuuslaatu riippuukin ratkaisevasti nuoruusvaiheen järeyskehityksestä, johon vaikuttavat eniten käytettävissä oleva kasvutila ja kasvupaikan viljavuus. Ravinteikkaalle pellolle harvaan asentoon istutettu taimi kasvattaa varttuessaan jopa kymmenen kertaa leveämmän vuosiluston kuin ravinneköyhällä kankaalla. Sahatukki koostuu tällöin suurelta osin heikkolaatuisesta nuorpuusta, ja sen laatu on pilalla. On todennäköistä, että kuusisahojen havainnot koskevat juuri tällaisista vanhoista viljelymetsiköistä korjattua puutavaraa.

Viljeltävä puulaji tuleekin valita kasvupaikan viljavuuden mukaisesti. Kaikkein rehevimmät kohteet kannattaa metsittää mahdollisuuksien mukaan lehtipuilla, joilla nopea kasvu on havupuista poiketen pikemminkin etu kuin laatua alentava ongelma. Havupuille ominaisilla kasvupaikoilla hyvän laadun resepti on periaatteessa yksinkertainen: taimikko kasvatetaan  ensimmäiset parikymmentä vuotta niin tiheänä, että rungon sädekasvu pysyy maltillisena. Sen jälkeen kasvutilaa voidaan vapauttaa harvennuksin, sillä ensiharvennuksen jälkeinen kasvun nopeutuminen ei enää sanottavasti heikennä tyvitukista saatavan sahatavaran laatua. Siten myös metsien kasvua lisäävät lannoitukset ovat varttuneisiin puustoihin kohdistuessaan laadun kannalta turvallisia.

Kasvuolosuhteet vaikuttavat puuaineen laatuun voimakkaasti, mutta jalostuksessakaan laatua ei ole unohdettu. Metsänjalostuksessa panostetaan useisiin puun loppukäyttöarvoon vaikuttaviin ominaisuuksiin, ei pelkästään kasvuun. Puuaineen tiheyden merkitys sahatavaran tärkeimpänä lujuustekijänä on metsänjalostuksessa hyvin tiedostettu ja siihen kiinnitetään jatkossa yhä enemmän huomiota sahatavaran visuaaliseen laatuun ja lujuuteen vaikuttavien ulkoisten oksikkuustunnusten lisäksi.

Tarvitaan laatuun perustuvaa hinnoittelua

Viimeaikaiset havainnot kuusisahatavaran lujuusongelmista eivät siis johdu metsänjalostuksesta. Ei ole myöskään aihetta pelätä, että viljelymetsistä tulevaisuudessa saatava sahatavara olisi huonompaa puuston jalostetun alkuperän vuoksi. Sahojen havaitsemiin ongelmiin ja niiden syihin on kuitenkin suhtauduttava vakavasti. Metsänviljely sekä taimikoiden ja nuorten metsien hoito olisi opittava tekemään tavalla, jossa määrän tavoittelu ei heikennä laatua. Sahatukkien laatuun perustuva hinnoittelu ohjaisi metsänomistajia kasvattamaan laatua määrän sijasta. Tällaisen kannustimen käyttöönotto olisi pitkällä tähtäimellä myös puuta käyttävän teollisuuden etu.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2019

 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *