Blogiartikkelit Tarja Tuomainen Ilmasto, Maatalous, Metsä

Suomi on metsäinen maa. Kun maata tarvitaan rakentamiseen tai maatalouteen, kohdistuu muutos väistämättä metsiin. Vaikka metsäkato eli metsien raivaaminen muuhun maankäyttöön onkin nykyään suhteellisen vähäistä, sen vaikutukset kasvihuonepäästöihin ja samalla Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ovat kuitenkin merkittävät.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsää on otettu muuhun maankäyttöön vuosittain noin 0,1 % metsäalasta eli vajaat 19 000 hehtaaria vuodessa. Metsäkadosta aiheutuvat päästöt ovat vuosittain noin 3-4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Määrä on suuruusluokaltaan noin 6 % Suomen kokonaispäästöistä, jotka vuonna 2017 olivat 56 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Metsäkadon päästövaikutus on merkittävä myös siksi, että päästöt lasketaan – toisin kuin metsänielut – täysimääräisesti mukaan arvioitaessa Suomen maankäyttösektorin ilmastotavoitteen saavuttamista. Metsäkadon ehkäisemisen vaikutus päästöihin on lisäksi välitön verrattuna esimerkiksi metsittämiseen, josta Suomen olosuhteissa on mahdollista saada ilmastohyötyjä vasta vuosien kuluttua itse toimenpiteestä.

Metsäkadon syitä ja suuruusluokkaa, siitä aiheutuvia päästöjä sekä sitä, millaisia keinoja voisimme Suomessa käyttää metsäkadon ehkäisemiseen, on selvitetty juuri päättyneessä MISA-hankkeessa (Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi). Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsäalan raivauksesta noin puolet on aiheutunut rakentamisesta ja infrastruktuurin kehittämisestä ja noin kolmannes maataloudesta.

Maankäyttösektorin kustannustehokkain ilmastotoimi olisi  välttää turvemailla sijaitsevien metsien raivaamista

Maankäyttösektorin kustannustehokkain ilmastotoimi olisi tutkimuksen mukaan välttää turvemailla sijaitsevien metsien raivaamista muuhun maankäyttöön. Turvemaita on kuitenkin Suomessa paljon ja esimerkiksi turvepellot ovat Suomen maataloustuotannon rakenteen ja sijoittumisen vuoksi välttämättömiä monille toimiville maatiloille. Entistä isommat karjatilat tarvitsevat usein lisää tilaa lannanlevitystä varten, mikä puolestaan lisää metsien raivausta maatalouskäyttöön.

Metsäkatoa aiheuttavat myös kaupungistuminen sekä liikenne- ja energiajakeluratkaisut, joilla sinänsä pyritään muun muassa liikenteen päästöjen vähentämiseen. Niiden hintana saattaa kuitenkin olla metsäkadosta aiheutuva päästöjen lisääntyminen, mikä myös tulisi huomioida kaavoituksessa. Metsien raivaamisen vaihtoehtona ei saisi myöskään olla tuotantokäytössä olevan maatalousmaan ottaminen rakennuskäyttöön, koska se voisi lisätä painetta metsien raivaamiseen muualla. Kaavoituksessa tulisi aina tarkastella toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia ja myös sitä, miten metsä- ja peltomaiden ottaminen rakennuskäyttöön vaikuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Metsäkatoa voitaisiin ehkäistä erilaisilla kannustimilla ja maankäytön muutoksiin kohdistuvilla maksuilla

MISA-hankkeessa selvitettiin myös erilaisia ohjauskeinoja, joilla metsäkatoa voitaisiin ehkäistä. Esille nostettiin esimerkiksi erilaiset kannustimet pitkäaikaisten pellonvuokra- ja rehuntuotantosopimusten lisäämiseksi sekä tilusjärjestelyt ja maanvaihtomekanismien kehittäminen. Lannan hyötykäytön edelleen kehittämisellä ja tehostamisella voitaisiin lisäksi välttää pelkästään lannanlevitystä varten tapahtuvaa metsien raivausta.

Myös erilaiset maankäytön muutoksiin kohdentuvat maksut ja hiilikorvaukset olisivat mahdollisia. Kertyneitä maksuja voitaisiin käyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimien, kuten metsityksen, rahoittamiseen. Metsäkadon ehkäisemisen ja metsityksen toimenpiteitä tulee kuitenkin tarkastella aina yhdessä, jotta toimijoita ei kannusteta metsitykseen yhtäällä mutta metsänraivaukseen toisaalla. Maksujen sekä erilaisten hiilikorvauksien ja -vuokrien käyttöönoton toteuttamiskelpoisuudesta sekä niihin liittyvistä haitoista ja hyödyistä tarvitaan lisäksi edelleen lisätietoa.

YK:n ilmastosopimuksen toimeenpanossa metsäkadon torjuminen on ollut kansainvälisesti merkittävä ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpide. EU:ssa on parhaillaan käynnissä julkinen kuuleminen siitä, miten globaalin metsäkadon ehkäisemisen toimia voitaisiin vahvistaa.

Blogin kirjoittajat:
Neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen, maa- ja metsätalousministeriö, puh. 029 516 2270, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Erikoistutkija Tarja Tuomainen, Luke, puh, 0295 322 190, etunimi.sukunimi@luke.fi

Tiedote 31.1.2019
Tutkimus: Metsäkadon vähentäminen ja metsityksen lisääminen auttaisivat osaltaan Suomea saavuttamaan ilmastotavoitteensa

 

Kommentoi

  1. Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan metsäkadolla ja miten sen päästöt lasketaan? Kuitenkin Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen puuston määrä kasvaa joka vuosi ja näin osaltaan nielee myös hiilidioksidipäästöjä.

    1. Metsäkadolla tarkoitetaan tässä yhteydessä maankäytön muutosta metsästä johonkin muuhun maankäyttöön. Näin määriteltyä metsäkatoa Suomessa tapahtuu raivattaessa metsämaata pelloksi tai asunto- ja muuhun rakentamiseen, liikenneväyliksi tai energian siirtoon ja tuotantoon. Metsäkato-termi voi luoda mielikuvan metsän ja puuston täydellisestä, jopa peruuttamattomasta hävityksestä, josta ei kuitenkaan ole kyse. Tarpeen tällaisten termien käytölle loi Kioton pöytäkirja, joka edellyttää metsityksen ja uudelleen metsityksen (afforestation, reforestation) sekä metsäkadon (deforestation) päästöjen ja poistumien sisällyttämistä maan sallittuun päästömäärään. Myös metsänhävitys-termiä voi nähdä käytettävän samassa tarkoituksessa kuin metsäkato.

      Tietyn vuoden metsäkadon päästöihin lasketaan kyseisen vuoden ja kyseistä vuotta edeltävien vuosien metsäkatoalueiden hiilivarastojen muutokset (puusto ja muu biomassa, maaperä, kuollut puu, karike) ja muut kasvihuonekaasupäästöt. Päästöjä tarkasteltaessa tulee tietää, ovatko luvut niin sanotusta ilmastosopimuksen vai Kioton pöytäkirjan raportoinnista. Kioton pöytäkirja edellyttää metsäkadon seurantaa vuodesta 1990 alkaen. Esimerkiksi vuodelle 2019 metsäkadon päästöihin tulevat sisältymään tänä vuonna tapahtuvista maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt, sekä vuosien 1990–2018 metsäkatopinta-alalla tapahtuvat päästöt ja mahdolliset poistumat (nielut). Sen sijaan ilmastosopimuksen mukaisissa arvioissa tarkastellaan 20 vuoden ajanjaksoa. Joka tapauksessa molemmissa tapauksissa metsäkadon päästöihin vaikuttaa merkittävästi muutoksen jälkeinen maankäyttö.

      Metsämaan kokonaisalaan metsäkadolla ei Suomessa ole kovin suurta merkitystä, eikä siten se sinällään ole pienentänyt merkittävästi metsämaan nettonielua. Metsäkadon päästöjen merkitys tuodaan esiin osana Suomen päästövähennysvelvoitetta Kioton toisella kaudella 2013–2020 sekä sen jälkeen EU:ssa LULUCF-sektorille asetetun velvoitteen näkökulmasta. Kioto-kaudella metsäkadon päästöt lasketaan täysimääräisinä mukaan maan sallittuun päästömäärään (240,5 miljoona tonnia CO2-ekv.) samoin kuin EU:n laskennassa LULUCF-sektorin velvoitteeseen (laskennalliset päästöt eivät saa ylittää nieluja). Metsityksen pieni nielu kattaa noin kymmenesosan metsäkadon päästöistä ja metsien nielun käytön rajoitus mahdollistaa enimmillään 20 miljoonan tonnin CO2-ekv. nieluhyödyn Kioto kaudella 2013–2020. Jos metsäkadon päästöt kasvavat nykyisestä tasosta, voidaan tarvita lisää uusia päästövähennystoimia muilla sektoreilla velvoitteen saavuttamiseksi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *