Blogiartikkelit Ari Saura Ilmasto, Kala, Ympäristö

Luonnonvarakeskus (Luke) hallinnoi Itämeren piirin laajinta kalamerkkitietokantaa, josta löytyy tietoja yli 4,4 miljoonasta yksilöllisesti merkitystä kalasta ja 340 000 merkkipalautuksesta reilun 60 vuoden ajalta. Tietokanta on lähteenä luotettava, mutta tietoja tulkittaessa on hyvä huomioida tiettyjä epävarmuustekijöitä.

Kalamerkkitietokannan tiedot saadaan merkeistä, jotka kiinnitetään kaloihin, ja jotka kalastajat palauttavat pyyntitietoineen ne löydettyään.  Pääosa merkeistä kiinnitetään kalanviljelylaitoksella kasvatettuihin kalanpoikasiin, jotka istutetaan vesistöihin esimerkiksi kalavesien hoitotarkoituksissa tai kalakantojen ylläpitämiseksi.

 

T-ankkurimerkki on nykyisin eniten käytetty yksilömerkki kaloilla.

Palautettujen kalamerkkien avulla saadaan tietoa muun muassa istutusten tuottamasta saaliista, kalojen vaelluksista ja kasvusta, pyyntimuodoista ja kaloja syövistä pedoista. Pitkät aikasarjat ovat tuoneet lisätietoa ja ymmärrystä myös ympäristössä tapahtuneiden muutosten vaikutuksista kaloihin. Kalamerkkitietoja on hyödynnetty kymmenissä väitöskirjoissa ja muissa tieteellisissä julkaisuissa.

Palauttamattomia merkkejä, huonosti selviytyviä istutuspoikasia

Kuten kaikissa tutkimusmenetelmissä, kalamerkinnässäkin on epävarmuustekijöitä, jotka on huomioitava tuloksia tulkittaessa. Vaikka merkinnän tekevät asiantuntevat ammattilaiset, se voi varotoimenpiteistä huolimatta aiheuttaa kaloille poikkeavaa käytöstä tai jopa lisätä kuolleisuutta. Merkki saattaa myös irrota kalasta, tai se voi houkutella petokaloja tai lintuja nappaamaan kalan. Näistä syistä merkityt kalat päätyvät merkkaamattomia kaloja harvemmin saaliiksi.

Kaikki löydetyt merkit eivät palaudu Lukeen. Kalastaja voi jättää merkin palauttamatta monestakin syystä. Voi olla että hän ei tunne sen tarkoitusta eikä tiedä, mitä merkille pitäisi tehdä. Kalastaja saattaa myös ajatella merkintätulosten vaikuttavan haitallisesti hänen kalastusmahdollisuuksiinsa, ja merkki jää siksi palauttamatta. Alamittaisen merkityn taimenen verkkoonsa saanut kalastaja saattaa myös jättää tiedot lähettämättä rangaistuksen pelossa.

Kuten kaikissa tutkimusmenetelmissä, kalamerkinnässäkin on epävarmuustekijöitä, jotka on huomioitava tuloksia tulkittaessa.

Jos osa verkkokalastajista jättää ilmoittamatta saaliiksi saamiaan merkittyjä kaloja, merkkipalautusten antama tieto verkkosaaliista jää todellista pienemmäksi. Toisaalta merkitty kala saattaa takertua merkistään verkkoon merkkaamatonta kalaa helpommin, mikä taas korostaa verkkokalastuksen osuutta, ja voi vääristää kuvaa saaliin jakautumisesta eri pyydyksiin. Carlin-merkin  korvannut sileä muovista valmistettu t-ankkurimerkki ei juuri verkkoon takerru. Tästä huolimatta merkittyjen taimenten merkkipalautuksista edelleenkin suurin osa on peräisin  kalastajien verkoista.

Koska suurin osa kalamerkinnöistä tehdään kalanviljelylaitoksissa kasvatetuille poikasille, voidaan kysyä, kuinka hyvin kalamerkkien avulla kerätty aineisto kuvaa luonnonkalojen menestymistä. Tornionjoella on merkattu rinnakkain lähes kaksi vuosikymmentä istutettuja ja luonnosta pyydystettyjä lohen ja meritaimenen vaelluspoikasia. Vertailututkimusten tuloksista käy ilmi, että luonnonpoikasista saadaan merkkipalautuksia 2-3 kertaa enemmän kuin istutuspoikasista. Näyttää siltä, että luonnonpoikaset selviävät istukkaita paremmin elossa merivaelluksen alussa.

Kudulle nousevia vaellussiikoja on merkitty Suomenlahdella kalojen vaellusalueiden ja pyyntimuotojen selvittämiseksi.

Merkintätulosten näyttämä suunta on oikea

Merkintätulos ei siis kerro aivan täsmällisesti sitä, mitä kaikille merkityille kaloille tapahtuu. On tärkeää tiedostaa merkintäaineiston laatuun vaikuttavat seikat, kun merkintätuloksista päätellään merkkaamattomien kalojen kohtalo. Merkintätulosten on kuitenkin havaittu tuovan oikein esille pääpiirteitä kalakannasta ja sen kalastuksesta myös luonnossa syntyneiden lajitovereiden osalta.

Kalamerkkien avulla saatu aineisto sopii parhaiten laajojen alueiden tarkasteluun. Mitä pienempää aluetta tarkastellaan ja mitä vähemmän on merkkipalautuksia, sitä epävarmemmaksi merkinnöistä saatava tieto muuttuu. Suhteelliset muutokset ajassa käyvät tuloksista hyvin ilmi, ja tuloksia käytetäänkin usein indekseinä muutoksista. Kenties kaikkein parhaiten merkinnät toimivat vertailtaessa erilaisia kalaryhmiä toisiinsa. Näin voidaan toimia esimerkiksi merkitsemällä ja istuttamalla samalla tavoin samaan aikaan ja paikkaan erilaisen viljelytaustan omaavia poikasia, joiden menestymistä luonnossa halutaan verrata.

Luonnonvarakeskuksen vastuulla on tuottaa laadukasta ja puolueetonta tietoa kalakantoihin vaikuttavista ilmiöistä esimerkiksi päätöksentekijöiden tarpeisiin.  Tiedon tulkitsijat taas ovat vastuussa siitä, että perehtyvät eri menetelmiin liittyviin virhemahdollisuuksiin ja epävarmuuksiin sekä siitä, mihin ja miten tietoa käyttävät.

Ja vielä, hyvät kalastajat, tietojemme kerääjät: palauttakaa jatkossakin kalamerkit. Siitä on apua kalakantojen ja -vesien hoitotyössä.  Alamittaisenkin kalan voi vapauttaa kun on ensin lukenut tai valokuvannut merkkikoodin. https://lomakkeet.luke.fi/kalamerkki

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös