Blogiartikkelit Anna-Kaisa Jaakkonen Yleinen

Aurinko ja komeetat, tulivuoret ja ihminen. Nämä kolme ovat saaneet aikojen saatossa maapallon järkkymään. Mutta vain ihmisen toimintaan pystymme vaikuttamaan vai onko sekin yli kykyjemme?

Case 1: Saavatko kiinalaiset käyttää vesivessaa?

Elintason nousu ja väkimäärän lisääntyminen kasvattavat myös kulutusta. Perinteinen, meistä primitiivinen, mutta ravinteet kiertoon saanut järjestelmä korvautuu vesivessoilla. Jolloin tarvitaan pehmopaperia, Suomesta tai sitten jostain muualta. Kyllä kiinalaisten vessapaperitilaukset kannattaa ottaa vastaan Suomessa, jossa metsää kasvaa enemmän kuin hakataan.

Arkijärjen tuotteistaminen ja pienimuotoisten ratkaisujen laajentaminen suurempiin kokonaisuuksiin on alihyödynnettyä.

Fiksuinta maapallon kannalta olisi kuitenkin kehittää vesivessoja parempia saniteettijärjestelmiä, joissa ravinteiden kierrätys huomioidaan. Itse asiassa meidän länsimainen posliinipyttymme on vanhanaikainen, ylimielinen ja vettä ja ravinteita tuhlaileva kapistus.

Jos kehittyvissä maissa voidaan siirtyä suoraan uusiin ympäristön kannalta kestävimpiin ratkaisuihin, se hyödyttäsi myös meitä. Samaa teknologiaa voisi tuoda luksusversioina pakkaseen ja haja-asutusalueille kalliiden jätevesiputkistojen sijaan.

Pehmopaperia tarvitaan edelleen, se on osana ravinnekiertoa. Mutta onko saniteettibisnes riittävän houkuttelevaa rahoittajien kannalta, jos pikavoittoja ei ole näkyvissä.

Case 2: bensa-, biodiesel/-etanoli- vai sähköauto?

Pahis on jo selvillä, mutta kumpi on parempi, biopolttoaineet vai sähkö? Molemmilla on paikkansa, mutta sähköön liittyy enemmän ”näennäispuhtautta”, sähkökin tuotetaan jollakin energialla.

Tutkimuksen ja yrityselämän tiivis yhteistyö on oleellista, samoin vaikuttaminen siellä, missä tehdään poliittisia päätöksiä.

Raskasta liikennettä ei voida sähköistää riittävän tehokkaiden akkujen puutteessa. Sähkön varastointi on keskeinen pullonkaula, biopolttoaineet ovat siinä suhteessa helpompia.

Suurin säästö ympäristön kannalta syntyy liikkumisen vähentämisestä, jopa autosta luopumisesta. On helppo antaa toisille ohjeita, mutta jo ruuhkamaksujen suunnittelu pääkaupunkiseudulle aiheuttaa alahuulen väpätystä. Ja toisaalta suuressa osa Suomea asuminen ei enää onnistu ilman autoa.

Loppujen lopuksi maailman pelastamisen kaava on yksinkertainen: väkimäärän vähentäminen siellä, missä väestönkasvu on suurinta. Ja kulutuksen vähentäminen/kestävöittäminen siellä, missä kulutus on suurinta.

Moneen ongelmaan on jo löydetty ratkaisuvaihtoehtoja, mutta ne pitää saada vietyä käytäntöön. Arkijärjen tuotteistaminen ja pienimuotoisten ratkaisujen laajentaminen suurempiin kokonaisuuksiin on alihyödynnettyä.

Tutkimuksen ja yrityselämän tiivis yhteistyö on oleellista, samoin vaikuttaminen siellä, missä tehdään poliittisia päätöksiä. Pellepelottomat, tohtorit, rahoittajat ja muut innovaattorit tulee saada samaan työpajaan, ja Sampo jauhamaan ratkaisuja ja kestävää hyvinvointia. Ihminen on ongelma, mutta myös ratkaisu.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *