Blogiartikkelit Liisa Tyrväinen Metsä, Talous, Ympäristö

Kolmekymmentä vuotta sitten, 1990-luvun alussa työskennellessäni Helsingissä insinööritoimiston ympäristönsuunnitteluosastolla, oli vaikea löytää riittäviä argumentteja luonto- ja virkistysarvojen säilyttämiseen maankäyttösuunnittelussa ja rakentamisessa. Viimeinen sysäys tutkijanuralle tuottamaan tietoa oli rakentamishanke, jossa luonnonläheisen ja metsää leikkiympäristönä hyödyntävän päiväkodin rakentamisen toteutus aloitettiinkin hakkaamalla tonttipuusto vastoin ympäristösuunnitelman ehdotusta. Helppo rakentaminen avoimella tontilla ilman jätettävien puiden suojausta painoi enemmän kuin ympäristöltään onnistunut lopputulos.

Nyt tutkimuksen kautta tiedetään, että luontoympäristö tukee lasten motorista ja henkistä kehitystä monin tavoin. Hiljattain kokeellisessa tutkimuksessa myös varpujen, kuntan ja karikkeen tuominen päiväkodin pihalle monipuolisti lasten mikrobikantaa ja paransi vastustuskykyä nopeasti.

Teollistumisen aikakaudella puistojen ja muiden viheralueiden tarvetta kaupungeissa perusteltiin terveydellisillä hyödyillä. Saastuneisiin, epäterveellisiin tehdaskaupunkeihin haluttiin luoda vihreitä ympäristöjä, joissa voidaan rentoutua, liikkua ja saada esteettisiä elämyksiä.

Luontoympäristöjen tarve ei ole moderneissakaan kaupungeissa vähentynyt, vaan tulevaisuudessa niiden arvo lisääntyy väestömäärän kasvaessa entisestään. Luonnon arvostus näkyykin esimerkiksi vihreillä asuntoalueilla kohonneina asuntohintoina, koska asunnon oston yhteydessä ostetaan myös pala ympäristöä. Se näkyy myös julkisessa keskustelussa ja hiljattain tehdyn kyselytutkimuksen tuloksissa asukkaiden nostamana huolena liialliseen luontoalueille rakentamiseen liittyen.

Luonnon tärkeys ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tukena on avautunut karttuneen tutkimustiedon myötä yhä monipuolisemmin. Terveyshyötyjä saadaan asuin- ja työympäristöjen viheralueilta, maaseudun luontoretkiltä ja vapaa-ajan luontokokemuksista. Asuinalueen viherympäristö voi tukea merkittävästi ihmisten elämänlaatua ja jokapäiväistä toimintaa. Luonnossa liikkuminen ja oleskelu tukevat hyvälaatuista unta ja mielialaa. Luontoliikunta vähentää riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Luonto sopii myös mielenterveyden ylläpitoon ja kuntoutukseen.  Stressin, ahdistuneisuuden ja masennuksen oireet voivat helpottua, samoin painonhallinta.

Luonnon hyvinvointihyödyt ovat monen osatekijän summa. Kokemuksiin vaikuttavat ympäristön kauneus, turvallisuus ja kiinnostavuus sekä ilmanlaatu ja äänimaisema. Sopiva virkistysympäristö riippuu kävijän taustoista ja toiveista ja jossain määrin myös kulttuurisesta taustasta. Kaupungistumisesta huolimatta monet kokevat metsän edelleen ylivertaisena virkistysympäristönä. Riittävän laaja alue mahdollistaa monipuolisen liikunnan, luontoelämykset sekä hiljaisuuden ja rauhan kokemuksia.

Kaupunkilaiset kokevat luonnonmukaiset, usein laajat metsäalueet, liikuntaan ja harrastuksiin liittyvät viheralueet sekä rannat parhaiten rauhoittaviksi ja arjen huolista irrottaviksi mielipaikoikseen.

Laadukkaat luontoalueet hyvinvoinnin tukena 2050

Muuttoliikkeestä ja kasvaneesta rakentamisesta huolimatta Uudellamaalla on tarjolla vetovoimaisia luontoalueita vielä melko hyvin. Luontoalueiden verkostoon kuuluvat esimerkiksi monipuoliset kaupunkiviheralueet, Nuuksion ja Sipoon kansallispuistot, muut virkistykseen varatut alueet sekä upeat merenranta- ja saaristokohteet.

Muuttoliike kasvukeskuksiin ja ilmastonmuutoksen sanelema tiivistämistarve näyttävät johtavan kuitenkin myös ylilyönteihin, jossa tiivistämisellä, eheyttävällä rakentamisella ja ekotehokkuudella perustellaan viheralueiden tarjonnan merkittävää pienentämistä ja väljien kaupunkialueiden mittavaa täydennysrakentamista. Asukkaiden kipukynnyksen ylittämisestä kertovat osaltaan kansalaisliikkeet, jotka sitkeästi puolustavat heille tärkeitä luontoalueita kaavoitusprosesseissa. Miten siis ylläpidämme ja kehitämme riittävää ja laadukasta luontotarjontaa nykyisille ja uusille asukkaille vuonna 2050?

Kestävän kehityksen mukaisessa yhdyskuntasuunnittelussa pyritään luomaan edellytyksiä hyvälle elinympäristölle sekä edistämään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Terveysnäkökulman kytkentä yhdyskuntasuunnitteluun on kuitenkin vielä melko ohut. Terveys kytkeytyy paitsi ihmisen perimään, henkilökohtaisiin kulutusvalintoihin ja elämäntapaan, myös sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön sekä yhdyskuntasuunnittelun ratkaisujen kautta asumis-, työ- ja vapaa-ajan ympäristöihin.

Yhdyskuntasuunnittelussa luontoalueiden tarjonta voidaankin nähdä investointina terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon. Luonnon virkistyskäytön hyödyt syntyvät säännöllisen ja toistuvan käytön kautta, jolloin niiden tulee olla helposti saavutettavia. Kestävässä maankäyttösuunnittelussa tulee huomata ja arvioida myös se, että luonnon virkistyskäytöllä ja ulkoilulla on oma hiilijalanjälkensä. Kun rakennettuja ympäristöjä tiivistetään liikaa, eikä laadukasta lähiluontoa löydy läheltä, sitä etsitään usein autoillen kauempaa.

Luonnon hyvinvointihyödyt liittyvät erityisesti sairauksien ehkäisyyn ja kansanterveyden edistämiseen. Luontoa voidaankin hyödyntää nykyistä paremmin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällöissä. Lähiluonto on avainasemassa erityisesti ikääntyvän väestön liikunta- ja toimintakyvyn tukemisessa sekä lasten luontosuhteen muodostumisessa. Luonto tarjoaa monille tärkeän keinon oman hyvinvoinnin parantamiseen ja säätelyyn.

Vahva luontosuhde auttaa tutkimusten mukaan myös ihmisiä ymmärtämään paremmin ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä omien kulutusvalintojen merkityksiä ympäristöön. Toistaiseksi luontoa käytetään sosiaali- ja terveyspalveluissa melko vähän, vaikka se säästäisi terveydenhuollon kustannuksissa ennaltaehkäisevän terveydenhoidon kautta. Sen avulla voitaisiin vastata myös ikääntyvän väestön ja työurien pidentämisen haasteisiin. Näillä asioilla on vahva yhteys paitsi terveydenhuollon kasvaviin kustannuksiin myös ihmisten kokemaan elämän laatuun.

Kohti ekotehokkuuden ja ympäristön laadun tasapainoa

Jatkossa on yhä tärkeämpää se, kuinka elinvoimaista ja terveyttä tukevaa kaupunkirakennetta suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään palveluineen kaiken ikäisille ihmisille sekä erilaisille sosio-ekonomisille ja etnisille ryhmille.  Asumisen monipaikkaisuus, ajankäytön muuttuminen, etätöiden määrän kasvu, ympäristötietoisuus sekä ilmastomuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun vaateet lisäävät entisestään ihmisten oman arkiympäristön laadun merkitystä.

Vuonna 2020 koronapandemia antoi esimakua siihen mitä tapahtuu, kun luonnon virkistys- ja matkailukäyttö kasvaa tulevaisuudessa eikä luontoalueiden kapasiteetti riitä. Monet lähiluontokohteet ja Uudenmaankin kansallispuistot ruuhkautuivat, joka nosti keskusteluun yhdyskuntien tiivistämisen vaikutukset elämän laatuun myös pitkällä aikavälillä.

Maankäyttö- ja yhdyskuntasuunnittelussa päätetään miten paljon ja missä asukkaille ja matkailijoille on tulevaisuudessa tarjolla virkistysmahdollisuuksia luonnossa. Suunnittelussa on tärkeää varautua väestörakenteen, asumisen, liikkumisen ja ajankäytön muutoksiin, mutta myös arvojen muutoksiin, jossa henkilökohtainen ja läheisten terveys on noussut kärkisijoille. Suunnittelua ja sen ohjeistusta varten tulee jatkossa olla aiempaa kattavammin tietoa virkistyspalvelujen tarjonnan riittävyydestä sekä ihmisten eriytyvistä ja muuttuvista asumis- ja ympäristömieltymyksistä.

Uudellamaalla tulisi toteuttaa erilaisia maankäytön malleja, jotka mahdollistavat paitsi urbaanin asumisen tiiviissä kaupunkiympäristössä myös luonnonläheisen asumisen. Keskeistä on löytää tasapaino tiivistämisen ja ympäristön laadun välille, johon myös luonnon monimuotoisuuden suojelu on kytketty mukaan.

Luontotarjonnan riittävyyden mitoituksia tulee kokonaisuudessaan päivittää ajan tasalle. Mitoituksessa tulee arvioida millaisilla alueilla luonnon monimuotoisuus säilyy ja millaiset alueet ovat käyttäjilleen mieluisia ja terveyttä edistäviä. Tärkeitä kriteerejä ovat myös saavutettavuus eri käyttäjäryhmille, esteettömyys, yhteydet laajemmille virkistysalueille sekä mahdollisuudet erilaisille harrastuksille.

Tärkeää on myös tunnistaa ekologisen ja sosiaalisen kantokyvyn rajat. Riittävyyden arviointiin tarvitaan sekä kotimaisia vertailuja että lisää tutkimustietoa, sillä kansainväliset mallit eivät suoraan sovellu Suomen olosuhteisiin.  Luontoalueet ovat tulevaisuudessakin tärkeitä, koska ne houkuttelevat asukkaita niin muualta Suomesta kuin ulkomailta.

Omassa visiossani vuonna 2050 luonto on kytketty aiempaa paremmin osaksi uusmaalaisten arkea ja hyvinvointia. Tehdyt maankäyttöratkaisut kunnioittavat luontoa, tukevat ihmisten hyvinvointia ja hyödyttävät alueen yritystoimintaa.  Täysimääräinen yhteiskunnallinen hyöty investoinneista luonto- ja viheralueisiin saadaan, kun alueet ovat laajasti eri kohderyhmien ja sektoreiden käytössä. Näihin kuuluvat Uudenmaan väestön ulkoilu- ja virkistyskäyttö, luonnon vahva hyödyntäminen matkailun yritystoiminnassa sekä tiivis kytkentä seudun sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Hyvä yhdyskuntasuunnittelu ja uudistuneet toimintamallit ovat tuolloin vähentäneet väestön terveyseroja, turvanneet luonnon monimuotoisuuden ja tuottaneet säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla. Luontokokemukset on tuotu myös virtuaalisesti saataville esimerkiksi työ- ja opiskelupaikkoihin sekä hoivaympäristöihin, joissa mahdollisuudet kokea luontoa ovat muutoin varsin rajatut.  Samalla myös viherseiniä ja -kattoja sekä erilaisia vesiaiheita käytetään laajasti sisustuksessa elvyttävinä ja sisäilmaa puhdistavina elementteinä. Luonto löytyy läheltä.

Kirjoittaja Liisa Tyrväinen työskentelee tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksessa Helsingissä. Tyrväinen tutkii ihmisten luontosuhdetta, luonnon virkistyskäyttöä sekä eri lähestymistavoin luonnon terveyshyötyjä ja kestävää luontomatkailua. Tyrväinen on tutkimusryhmineen kehittänyt menetelmiä luonnon aineettomien hyötyjen, erityisesti virkistys-, maisema- ja terveyshyötyjen mittaamiseksi ja huomioon ottamiseksi maankäyttö- ja ympäristösuunnittelussa. 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *