Blogiartikkelit Kala, Ruoka

Niinpä. Miksi ei?

Perinteinen maatalous on vanhaa ja kaikkien tuntemaa. Väestöllä on kollektiivinen kokemus tai perimätieto sellaisesta tuotantotapojen muutoksesta, jota kaikki eivät pidä positiivisena. Pihakanat, liinaharja haravakoneen edessä ja kyytöt hakamailla – ne kaikki ovat hävinneet tai sulkeutuneet teollisen näköisiin tuotantokomplekseihin. On nostalginen kaipuu entiseen, luonnollisempaan, itselle ja luonnolle terveellisemmäksi uskottuun.

Kalanviljely sitä vastoin on meillä nuori toimiala. Ei ole tapahtunut mitään sellaista suurmuutosta, joka saisi ihmiset kaipaamaan isoäidin vanhanajan maalaiskirjolohia. Erityistä painetta ei ole tullut myöskään eettiseltä puolelta. Selvityksissä siitä, miten kansalaiset kokevat eläinten hyvinvoinnin tavanomaisessa tuotannossa, kala on pärjännyt paremmin kuin sika ja siipikarja.

Luomulla lukuisia jarruja

Yksi luomuun siirtymisen hidaste on kalan kulutusrakenne. Luomutuotteiden käyttöönoton eturintamassa ovat nuoret aikuiset. He syövät vähemmän kalaa kuin vanhempi väestö ja heillä on ollut varauksellinen suhde kalojen kasvatukseen ylipäätään. Kasvatettu luomukala ei heille hahmotu.  Eikö vain luonnosta pyydetty kala ole luomua?

Säätelykin jarruttaa luomua. Ympäristöluvat olisi uusittava. Nykyluvissa on ehtoja, jotka estävät suoran siirtymisen. Kassien tilavuusrajoitus voi estää luomun vaatiman kasvatusväljyyden. Rehujen ravinnepitoisuuksille on rajoja, jotka täyttäviä rehuja on rehuteollisuuden mukaan mahdotonta valmistaa luomun raaka-ainekriteereillä.

Tummat näkymät markkinoilla ovat olleet epäsuorempi este. Epävarmuus jatkoluvista on vaimentanut halua ja mahdollisuuksia investoida, varsinkaan outoon. Ja lisäksi tulisi kokonaan uusi valvontajärjestelmä. Entisetkin koetaan riittäviksi.

Koko tuotantoketjun virittäminen luomulle on hidas prosessi. Viljelykalaa ruokitaan yksinomaan teollisilla täysrehuilla. Luomuehdot täyttävien raaka-aineiden, rehujen ja poikasmateriaalin turvattu saanti ja tepsivien terveydenhoitomenetelmien löytyminen ovat suuria ja avoimia kysymyksiä.

Hissukseen edetty Euroopassakin

Euroopassakin luomun osuus on vesiviljelyssä pienempi ja hitaammin nouseva kuin muissa elintarvikkeissa. Luomuaktiivisiakin maita on. Yksi on Tanska. Syykin on selvä. Tanskan viljelykalan päämarkkina-alue on Saksa, luomukulutuksen suurvalta.

Ruotsissa tilanne on aika lailla Suomen kaltainen. Norjassa on niin suuret yritykset, että jos markkinat vaativat, voidaan siivu tuotannosta säätää minkä tahansa tuotantofilosofian tai ympäristömerkin ehdot täyttäväksi. Niin on tehtykin.

Kotimainen luomukala olisi monen toive. Soisi sille löytyvän tilaa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *