Siirry pääsisältöön

Luke rakentaa ruoantuotannon tulevaisuutta uudistamalla vanhaa ja kehittämällä uutta

Blogi 19.3.2021 Johanna Vilkki

Globaalit haasteet muuttavat ruoantuotannon edellytyksiä ja ruokavalioita. Pohjoisten alueiden merkitys maailman kestävän ruoantuotannon ja ruokaturvan kannalta tulee kasvamaan. Ruokajärjestelmän murrokseen sopeutumiseksi tarvitaan uusien ja olemassa olevien tuotantotapojen yhtäaikaista kehittämistä ja tiedon jalkauttamista.

Väestönkasvu, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen haastavat nykyistä ruokajärjestelmää. Haasteet ovat suuria ja ratkaistavaa on paljon, joten tarvitaan tieteenalojen ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä muutoksen aikaansaamiseksi.

VTT, Luonnonvarakeskus, Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Ruokavirasto laativat Suomelle terveyttä ja kestävää kehitystä edistävän ruokatutkimuksen strategian, jossa yhtenä osana tarkasteltiin ruoantuotannon tulevaisuuden näkymiä.

Ruoantuotannon globaalit haasteet koskevat myös Suomea. Ilmastonmuutoksen vaikutukset maataloustuotantoomme ovat arvaamattomia. Vaihtelevat sääolot ääri-ilmiöineen asettavat haasteita vakaalle ruoantuotannolle. Toisaalta meidän pitää minimoida tuotannon haitalliset ilmasto- ja ympäristövaikutukset, toisaalta taas löytää sopeutumista edistäviä ja resurssitehokkaita ratkaisuja, joilla päästään varmaan, kilpailukykyiseen ja hiilineutraaliin ruoantuotantoon.

Suomessa ruoantuotanto on monessa suhteessa yksi maailman kestävimmistä: antibioottien käyttö kotieläintuotannossa on vähäistä ja ruokaturvallisuus on hyvällä tasolla. Suomen maaperä on puhdas, ja makean veden vesivaranto on väestöön nähden Euroopan runsaimpia. Onkin arvioitu, että maataloudella voi olla Suomessa vähintään nykyisen suuruinen rooli ruoantuottajana myös 20–30 vuoden kuluttua.

Tällä hetkellä maatalouden kilpailuedut ovat tehokkaassa kotieläin- ja kasvihuonetuotannossa. Paine ruokavalioiden muuttamiseksi kasvispainotteisemmiksi asettaa uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia ruoantuotannolle.

Tutkimusta tulevaisuuden ruokavalioista

Luonnonvarakeskuksessa tutkitaan peltoviljelyn monipuolistamista resilienssin ja proteiiniomavaraisuuden lisäämiseksi, ja mikrobien hyödyntämistä ruokaketjun eri tasoilla.

Luken johdolla on tutkittu mahdollisia ruokavaliomuutoksia ja arvioitu niiden vaikutuksia terveyteen, ilmastoon ja maatalouteen. Näillä näkymin suuria ilmastohyötyjä tuova ruokavaliomuutos mullistaisi Suomen maatalouden. Toisaalta maltillisillakin muutoksilla on arvioitu saavutettavan merkittäviä terveys- ja ympäristöhyötyjä.

Ruokavaliomuutosten ympäristövaikutukset kaipaavat vielä lisätutkimusta. Erityisesti hiilivarastojen merkitystä erilaisissa ruokavalioissa ja ruokajärjestelmissä pitää arvioida tarkemmin. Myös ruokavaliomuutosten taloudellisten vaikutusten arviointi Suomessa kaipaa jatkotutkimusta. On selvitettävä, miten ruokajärjestelmän merkittävä muutos vaikuttaa tuotantoon, maankäyttöön, eläinten määrään ja elintarvikealan työllisyyteen eri puolilla maata.

Uusia menetelmiä ruoantuotantoon

Ruoantuotannon uusien teknologioiden ja innovaatioiden kehittämiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan perustutkimusta. Uusia innovaatioita ovat esimerkiksi solumaatalous, uusiksi ruoka- ja rehuraaka-aineiksi tarkoitetut kasvit ja levät, ja vertikaaliviljelyn uudet mahdollisuudet. Luke on mukana MMM:n rahoittamassa hankkeessa ”Food without Fields”, jossa näitä mahdollisuuksia tutkitaan.

On myös tarpeen tutkia edellytyksiä ottaa käyttöön jalostuksen työkaluina uusia genomien muokkausmenetelmiä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Tällä hetkellä EU:n lainsäädäntö rajoittaa näiden menetelmien käyttöä rinnastamalla ne GMO-tekniikoihin. Aiheeseen liittyen on valmistumassa raportti Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa: Uusien genominmuokkaustekniikoiden hyödyntäminen Suomessa.

Perinteisten ja uusien tuotantomenetelmien kestävyyden arviointiin on myös kehitettävä uusia indikaattoreita. Kestävyystutkimuksen ja kestävän kehityksen suurimpia haasteita on kestävyyden eri osa-alueiden samanaikainen tarkastelu ja eri osa-alueiden kestävyystavoitteiden samanaikainen täyttäminen.

Vähemmän haittavaikutuksia

Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteillä on todettu olevan suuret päästövähennysmahdollisuudet. Luke on arvioinut, että merkittävimmät ja nopeimmat päästövähennykset saataisiin muuttamalla turvepeltojen viljelykäytäntöjä ja hillitsemällä metsäkatoa. Kasvihuonekaasupäästöjä ja ravinteiden hävikkiä on silti estettävä kaikissa tuotantomuodoissa. Tarvitaan tehokkaita menetelmiä hiilen sidontaan ja varastointiin.

Luonnonvarakeskuksessa on käynnistymässä useita MMM:n maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuteen liittyviä hankkeita. Ilmatieteen laitoksen koordinoima Carbon Action -tutkimusverkosto, johon Lukekin kuuluu, toimii maaperän hiilensidonnan tehostamiseksi ja maanviljelyn ilmastovaikutusten parantamiseksi. Tavoitteena on kehittää hiilensidontaa nopeuttavia uudistavia viljelymenetelmiä sekä luoda käytännöllinen järjestelmä hiilensidonnan ja ilmastovaikutusten todentamiseksi. Hiilen virtoja sekä kasvillisuuden ja maaperän monimuotoisuuden merkitystä mitataan maaperä- ja mikrobianalyysein, ilmakehämittauksin sekä mallinnuksin. Lisäksi tutkitaan ravinteiden huuhtoutumista sekä sadon ravitsemuksellista laatua.

Monimuotoisuuden ja maaperän terveyden arvioimiseen ja hallintaan tarvitaan myös uusia mittareita ja työkaluja. EU:n Horizon 2020 ohjelmaan sisältyvässä SoildiverAgro-hankkeessa tutkitaan maaperäeliöstön monimuotoisuutta ja sen yhteyttä kasvinterveyteen, sadon laatuun ja määrään sekä lisäravinteiden tarpeeseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Tavoitteena on tuottaa viljelyratkaisuja maaperän monimuotoisuuden kohentamiseen ja samalla sadon parantamiseen ja lannoitteiden tarpeen vähentämiseen.

Suomalaisten maatilayrittäjien tulevaisuus

Pohjoisten alueiden merkitys maailman kestävän ruoantuotannon ja ruokaturvan kannalta tulee kasvamaan. Suomelle tämä merkitsee mahdollisuuksia ruokatuotteiden viennin merkittävään kasvattamiseen. Suomen ruoantuotannon kokonaisvaltaisen vastuullisuuden ja turvallisuuden tulee jatkossakin olla suomalaisten tuotteiden kilpailukyvyn perusta ja vientivaltti.

Tällä hetkellä kuitenkin Suomen alkutuotanto on liikaa tuontipanosten, kuten fossiilisten polttoaineiden ja epäorgaanisten lannoitteiden varassa. Luken koordinoiman LEX4BIO-hankkeen tavoitteena on optimoida sivuvirroista tuotettavien kierrätyslannoitteiden käyttöä Euroopassa ja samalla vähentää riippuvuutta tuontiin pohjautuvista fosforilannoitteista ja energiaintensiiviseen tuotantoon pohjautuvista typpilannoitteista.

Tuottajien ja viljelijöiden taloudellinen tilanne ja asema ruokaketjussa on jatkuvasti heikentynyt. Alkutuotannon kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan koulutusta, uusia teknologioita, innovaatioita ja erikoistumista. Luke koordinoi uuden kansallisen AgriHubi- osaamisverkoston rakentamista ja toimintaa. AgriHubin tavoitteena on edistää tutkimustiedon ja tutkimukseen pohjautuvien ratkaisujen käytäntöön vientiä maatilayritysten kilpailukyvyn ja uudistumisen kehittämiseksi.