Blogiartikkelit Maarit Heinonen Puutarha

Vanhojen viljelykasvien etsinnässä voi päästä aistimaan harvinaisiin kasvilajeihin ja -lajikkeisiin liittyvää menneiden aikojen lumovoimaa.

Yksi loistokkaimmista lähteistä on maailmankuulun suomalaisen kasvitieteilijä Pehr Kalmin Pohjois-Amerikan tutkimusmatkallaan vuosina 1747–1751 keräämät kasvinäytekokoelmat.

Yhtä näistä kokoelmista säilytetään Ruotsissa Uppsalan yliopiston Evoluutiomuseon kasvitieteen osaston holvissa lukkojen takana.

Kalm lahjoitti kokoelmat vuonna 1754 Ruotsin kuningatar Lovisa Ulricalle kiitoksena siitä tuesta, jota kuningatar oli antanut tälle erittäin poikkeukselliselle ja ensimmäiselle Uuteen Maailmaan suuntautuvalle tutkimusmatkalle.

Näiden erittäin hyväkuntoisten kasvinäytteiden loistokkuuden kruunaa taustapaperien sivuja kiertävä hento kultaus, joka oli sivelty kuningatarta varten.

Turun Akatemian ensimmäisen taloustieteen professorin Pehr Kalmin syntymästä on tänä vuonna kulunut 300 vuotta. Hän omisti elämänsä puutarhanhoidon, maanviljelyksen ja metsänhoidon kehittämiseen etsien näistä keinoja kansakunnan vaurastumiseen.

Tässä työssä tärkeänä oli uusien viljelykasvien kotiuttaminen Suomen ilmastoon ja maaperään.

Pohjois-Amerikan matkalta palattuaan hän perusti koetarhoja tuomiensa satojen kasvien koeviljelyyn.

Säätyläisille jaettiin koetarhasta ilmaiseksi uutuuskasvien siemeniä ja 1700-luvun lopulla etenkin varsinaissuomalaisissa puutarhoissa kasvoi siellä täällä näitä amerikankasveja. Useimmat näistä eivät lopulta sopeutuneet kasvuolosuhteisiimme.

Vanhat puutarhat ovat myös sanomattoman hyödyllisiä geenivaratutkijoille.

Kalmin puutarhanhoidon kehittämisen perintö elää kuitenkin meidän ajassamme monella tapaa. 1700-luvun puolivälin jälkeen alkoi puutarhakulttuuri vähin erin syntyä Suomessa.

Kalmin puutarhanhoidon luentokurssille vuonna 1769 osallistunut Turun Akatemian opiskelija kirjasi luentomuistiinpanoihin Kalmin perusaatteet:

”Puutarhat ovat hyvin hoidettuina sanomattoman hyödyllisiä. Keittiöyrttitarhoista saa yrttejä omasta takaa eikä tarvitse ostaa yrttejä puodeista. Hedelmäpuutarhoissa on tarhurilla aina haluttaessa ihania hedelmiä nautittavaksi. Kukkatarhoissa voi puolestaan huvitella – hyvin hoidetussa kukkatarhassa on kuin maanpäällisessä paratiisissa.”

Vanhat puutarhat ovat myös sanomattoman hyödyllisiä geenivaratutkijoille. He kartoittavat vanhoja kasvikantoja kansallisen kasvigeenivaraohjelman työryhmiin arvioitaviksi.

Geneettisesti ja kulttuurisesti arvokkaimmat kasvikannat päätyvät pitkäaikaissäilytettäviksi kansallisiin kokoelmiin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 30.5.2016.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös