Blogiartikkelit Henrik Heräjärvi Jari Viitanen Ilmasto, Metsä, Talous

Kansallinen ilmastokeskustelu on kirvoittanut tutkijoita ja poliitikkoja esittämään kannanottojaan metsien käytöstä. Julkinen keskustelu on painottunut kysymykseen kestävästä hakkuumäärästä hiilensidonnan kannalta. Väheksymättä puun käytön ilmastovaikutuksia, nostamme tässä kirjoituksessa esiin neljä näkökulmaa, jotka keskustelussa olisi syytä nykyistä paremmin ymmärtää.

Suosittu puheenaihe on metsäteollisuuden mahdollisten investointien vaikutus kotimaisen puun käyttöön, hakkuisiin ja hiilensidontaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 20.11.2019 professorit Markku Ollikainen ja Jyri Seppälä peräävät metsien käyttöön kokonaisnäkemystä kirjoituksessa, joka alkaa ”Jos Suomeen kaavaillut sellutehdasinvestoinnit toteutuvat, metsien hakkuut lisääntyvät.” ja jatkuu ”Hakkuita täytyy lisätä vähintään 21 miljoonalla kuutiometrillä.”.

Samanlaisiin lukuihin ovat päätyneet monet muutkin viime aikoina. Ajatusmalli on, että uudet tehtaat lisäisivät puun käyttöä periaatteella nykykäyttö plus uusien tehtaiden puuntarve. Jos näin kävisi, olisi Suomi vakavissa ongelmissa hiilensidontatavoitteidensa kanssa. Mielestämme tämä matematiikka sivuuttaa metsien käytön kokonaiskuvan ja sisältää epärealistisia oletuksia.

Näkökulma 1: Kapasiteetin sulkeminen vapauttaa puuvaroja tulevaisuudessa

Metsäteollisuuden tuotantokapasiteetti ja raaka-ainetarve eivät ole luonnonvakioita. Ei vaadi uskaliaisuutta ennustaa, että Suomessa joudutaan jatkossakin sulkemaan paperikoneita kysynnän laskiessa.

Tiedossa on myös, että nykyisten sellutehtaiden soodakattiloista kymmenkunta saavuttaa teknisen käyttöikänsä pään 2020-luvulla. Näillä on kuitupuun käyttöä voimakkaasti supistava vaikutus. Vanhan selluntuotantokapasiteetin käyttöikää voidaan jonkin verran jatkaa ylläpitoinvestoinneilla, jos sellusuhdanne kääntyy nykyistä olennaisesti paremmaksi.

Ylläpitoinvestoinnin vaihtoehtoina ovat uuden tehtaan rakentaminen tai vanhan sulkeminen. On ilmeistä, että tosiasiallisesti uusilla puuta käyttävillä tehtailla olisi Suomessa noin kymmenen vuoden aikatähtäimellä pikemmin puun käyttöä ylläpitävä kuin sitä kasvattava vaikutus.

Näkökulma 2: Markkinat määrittelevät investointien kannattavuuden ja hakkuumäärät

Toinen erikoinen keskustelu liittyy hakkuumäärien suunnitelmalliseen rajoittamiseen. Vuonna 2018 toteutunut 78 miljoonan kuutiometrin ennätyksellinen hakkuumäärä tulkitaan usein tasoksi, johon tulevia hakkuita peilataan. Korkea hakkuumäärä selittyy kuitenkin tuotantokapasiteetin lisäyksillä sekä erityisesti maailmanmarkkinoiden hyvällä vedolla ja sen aiheuttamalla korkealla kantohintatasolla. Metsänomistajat myivät poikkeuksellisen paljon puuta, koska saivat siitä poikkeuksellisen hyvän korvauksen.

Luonnonvarakeskus arvioi metsäsektorin suhdannekatsauksessaan hakkuumäärien supistuvan kuluvana vuonna miljoonia kuutiometrejä, ja ensi vuonna hakkuissa tultaneen edelleen alaspäin. Hakkuumäärille katon asettaminen olisi näin ollen paitsi turhaa myös käytännössä likimain mahdotonta.

Hallitus voi vaikuttaa hakkuisiin suoraan Metsähallituksen tuloutusvaatimusten kautta. Välillisesti valtio voi vaikuttaa esimerkiksi kieltäytymällä rakentamasta uusien investointien edellyttämää julkista infrastruktuuria tai vaikeuttamalla investointien lupakäytäntöjä. Nämä keinot olisivat ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa; aiemmin valtio on tukenut esimerkiksi Äänekosken tehtaan edellyttämää liikenneinfrastruktuuria. Investointien vaikeuttaminen olisi ristiriidassa myös työllisyystavoitteiden kanssa. Yksityismetsien puukauppaan voitaisiin vaikuttaa epäsuorasti metsäverotuksen tai puunmyyntitulojen verotuksen kautta tai luomalla hiilensidontaan liittyvä kannustinjärjestelmä, joka kilpailee puunmyyntien kanssa.

Näkökulma 3: Uudet sellutehtaat ovat energiatehokkaita

Kolmas unohduksiin jäänyt seikka on, että uudet sellutehtaat tuottaisivat sellun lisäksi vanhoja tehtaita enemmän energiaa per käytetty puukuutiometri ja aiheuttaisivat vanhoja tehtaita pienemmän nettoympäristökuormituksen per tuotettu sellutonni. Energian tuotannon hyötysuhde ei ole vähäpätöinen seikka, sillä sellutehtaat ovat Suomen merkittävin uusiutuvan energian tuottaja.

Näkökulma 4: Puumarkkinoiden hinnoittelumekanismi itsessään hillitsee hakkuumääriä ja investointihalukkuutta

Neljäntenä keskustelupaitsioon jääneenä asiana on puumarkkinoiden sisäinen hinnoittelumekanismi. Mitä enemmän puuta tarvitaan ja siitä kilpaillaan, sitä korkeammaksi kantohinnat nousevat. Tämä hillitsee puun kysyntää, investointihaluja ja hakkuumääriä.

Raaka-ainekustannusten kohoaminen heikentää vanhan kapasiteetin kannattavuutta ja voi johtaa ennenaikaisiin tehtaiden sulkemisiin. Toisaalta puuraaka-aineen hintavaihteluilla on taipumus näkyä voimakkaammin tukki- kuin kuitupuussa. Niinpä kantohintojen kohoaminen rankaisee enimmäkseen sahateollisuutta, joka tekee parhaansa tuottaakseen ilmastonmuutoksen hillinnän kaipaamia pitkäikäisiä hiilivarastoja. Puumarkkinoiden sisäinen hinnoittelumekanismi toimii siis puun käyttömäärien tasoittajana, mutta ei ohjaa puun käyttöä ilmaston kannalta ihanteellisesti.

Jotta metsien käyttöön liittyvä keskustelu saataisiin etenemään samaan suuntaan reaalimaailman kanssa, kaivataan keskusteluun toden totta osaoptimoinnin sijaan kokonaiskäsitystä. Tämä on mahdollista vain, jos tarkasteluihin sisällytetään kestävyyden kaikki ulottuvuudet ja lisätään ripaus realismia.

Kommentoi

  1. Eräässä koivikon lannoituskokeessa kerättiin karikenäytteet. Koivu pudottaa vuosittain kaikki lehtensä. Mittausjakson aikana 40 vuotias viljelykoivikko harvennettiin, pohjapinta-alasta 30 % ja runkoluvusta 50 % pois.
    Lehtikarikkeen massa väheni ensimmäisenä kesänä harvennuksen jälkeen 40 %, toisena kesänä 20 %, kolmantena kesänä lehtikariketta tuli yhtä paljon kuin ennen lannoitusta, n. 2300 kg kuivamassa/ha. Koivujen hiilen kerääminen tapahtuu lehdissä. Lehtien ja hienojuurten yhteenlaskettu vuosittainen hiilen sidonta on yhtä suuri kuin runkopuun (n, 2 tn hiiltä ja 8 tn CO2/ha). Saman verran kuluttaa tavallinen suomalainen aikuinen.
    Yritin laittaa tähän kuvan, mutta ei onnistunut.

  2. Kuviteltu esimerkki osaoptimoinnista:
    Vanhat sellutehtaat olivat ilmastoystävällisiä, koska n. puolet puun hiilestä sedimentoitui järvien pohjiin vuosikymmeniksi.

  3. Kiitos hyvästä jutusta. Itseäni on aina kiehtonut, semminkin kun olen työurani aikana osallistunut lukuisiin metsäteollisuuden investointiprojekteihin niin koti kuin ulkomailla, että puun riittävyyttä ja hintaa ei ymmärretä rajoitteeksi.

    Projekti projektilta on selvää että yrityksen ylin johto rahoittaa vain kannattavia hankkeita ja tärkein kannattavuuden edellytys on riittävä ja edullinen puu. Vastaavasti on korostunut että sijoittajat (pankit) haluavat antaa rahaa vain kannattavia hankkeita ja tärkein kannattavuuden edellytys on riittävä ja edullinen puu.

    En ole mukana Kemin tehdashankkeessa. Olen kuitenkin varma että kymmeniä henkilöitä tekee töitä puunhankinnan kanssa. Olen varma että (valitettavasti) projekti EI toteudu jos muita tehdashankkeita tulee samoille puuapajille.

    Ei suomalainen metsäteollisuus ole niin tyhmä että rakentaa tehtaan jonnekin vain itsepäisyyttään tietäen että kohta myytävä puu loppuu ja siitä tulee kilpailu ja kilpailu nostaa hinnat ja korkea puun hinta tarkoittaa että tehdas tuottaa tappiota.

  4. Kiitos hyvästä blogista!

    Lisään yhden näkökulman, tai kysymyksen. Globaalit megatrendit kuten väestönkasvu, kaupungistuminen, elintason nousu ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu lisäävät fossiilitaloudesta luovuttaessa vääjäämättä puuraaka-aineen globaalia kysyntää. Kaikki kulutus ei lopu.

    Missä lisähakkuut ovat ilmastonmuutoksen torjumiseksi järkevintä toteuttaa? Missä hakatun, ja tehtaan pihaan toimitetun, puun ilmastokuorma on pieni?

    Suomessa hakatun ainespuun ilmastokuorma on pieni ainakin seuraavista syistä:

    1.)
    Suomessa yli 2/3 osaa hakkuista on harvennushakkuita, pääosin alaharvennuksia. Harvennushakkuista kertyy lähes puolet teollisuuden käyttämästä ainespuusta. Alaharvennuksen jälkeen jälkeen kestää tavallisesti vain 2-6 vuotta kun kasvu (mottia/ha/a) palaa hakkuuta edeltävälle tasolle. Tästä seuraa että Suomessa hakkuiden keskimäärin aiheuttama hiilinielun notkahdus on pienempi ja lyhytkestoisempi kuin maissa joissa tehdään vain päätehakkuita (Kanada, Venäjä)

    2.)
    Suomessa metsät uudistetaan pääosin aktiivisesti ja jalostetulla taimimateriaalilla. Lisäksi taimikonhoidot ohjaavat kasvua tukkipuun tuottamiseen. Hiilinielu palautuu merkittävästi nopeammin kuin maissa joissa uudistuminen tapahtuu luontaisesti.

    3.)
    Suomessa sivujakeet käytetään hyvin resurssitehokkaasti joko lopputuotteiksi (esim ligniinin talteenotto) tai energiaksi. Puun energiakäyttöä on arvosteltu ja väitetään että se korvaa fossiilisia huonolla hyötysuhteella. Kuitenkin, kilpailijamaissa esim. kuori ja puru ei yleensä korvaa yhtään mitään vaan ne läjitetään tehtaan takapihalle mistä ne siirtyvät metaanina ilmakehään.

    4.)
    Suomessa hakkuutähteet ja nuorten metsien harvennuksilta kerätty energiapuu ovat merkittäviä fossiilisen energian korvaajia. Niitä ei hyödynnetä juuri muualla kuin Suomessa ja niiden sisältämä hiili on nopeasti ilmakehässä ilman että niillä korvataan mitään. Sivujakeiden hyödyntäminen energiaksi pienentää ainespuun ilmastokuormaa erittäin merkittävästi.

    5.)
    Suomessa logistiikka kannolta tehtaalle on ilmastotehokasta, polttoaineen kulutus (per tehtaalle toimitettu motti) on pieni. Lisäksi lähes kaikki kaadettu puu päätyy tehtaalle asti. Jokainen jolla on kokemusta vaikkapa venäläisestä puunhankinnasta tietää että puuta jää siellä metsään ja matkalle hyvin merkittäviä määriä.

    Vaikka jo edellä mainitun perusteella on selvää että suomalaisesta metsästä suomalaisen tehtaan pihaan toimitetun ainespuun ilmastokuorma on erityisen alhainen niin asiaa olisi syytä selvittää, ja vertailla, tarkemmin. Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ei ole varaa sortua osaoptimointiin jollaista lulucf sääntely tosiasiallisesti on.

    Petri Kortejärvi
    Metsänhoitaja

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *