Blogiartikkelit Maarit Hellstedt Maaseutu, Maatalous, Ruoka, Talous, Ympäristö

Olin huhtikuun lopulla Ranskassa Bretagnessa tutustumassa sikäläisen sianlihaa tuottavan osuuskunnan, Cooperlin toimintaan. Toiminta yllättikin minut täysin laaja-alaisuudellaan.

Siinä missä meillä vastaavanlaiset osuuskunnat pääasiassa välittävät porsaita, ostavat lihasikoja ja harjoittavat teurastamotoimintaa ja lihanjalostusta, Cooperlilla on lisäksi muun muassa lannankäsittelyyn, kierrätysravinteiden valmistukseen ja jätevesien käsittelyyn liittyvää tuotekehitystä ja laitteiden valmistusta. Myös lemmikkieläinten rehut kuuluvat osuuskunnan tuotepalettiin, koska periaate on, että mikään jalostuksen sivujae ei ole jäte vaan seuraavan tuotteen raaka-aine.

Tuotekehityksen tavoitteena on ollut ratkaisu, jossa ei muodostu lietelantaa eikä lantaa varastoida eläinten alla.

Vierailutilalla meille esiteltiin lannanpoistoon kehitetty uuden tyyppinen menetelmä. Tuotekehityksen tavoitteena on ollut ratkaisu, jossa ei muodostu lietelantaa eikä lantaa varastoida eläinten alla.

Tämä TRAC-system -ratkaisu on moderni versio meillä aikaisemmin tuotantorakennuksissa käytössä olleista virtsan ja lannan erottelujärjestelmistä. Kuivalanta kuljetetaan kahden viikon välein jatkojalostukseen joko ensin biokaasulaitokselle tai suoraan kierrätyslannoitetehtaalle. Tilalle jää pelloille levitettäväksi vain virtsa. Laskennallisena esimerkkinä meille kerrottiin, että 1000 lihasian lietelanta vaatii yleensä 60 hehtaaria levitysalaa, mutta TRAC-systeemiä käytettäessä virtsalle tarvitaan levitysalaa vain 25 hehtaaria.

Tämä ratkaisu sai ajatukseni liikkeelle. Onkohan kotieläintuotannon lantaongelmien suurin syy 60–70 -luvuilla alkanut siirtyminen lietelantaan? Lietelantaa syntyy uskomattomia määriä, kun siihen vielä sekoitetaan erilaisia pesuvesiä mukaan. Ja sitten yritetään keinolla jos toisellakin saada määrää vähemmäksi ja ravinteita erotettua. Eikö olisikin yksinkertaista, jos virtsa ja siten pääosa typestä olisi valmiiksi omassa säiliössään. Fosfori, joka tuntuu vaikeuttavan lannanlevitystä aina vain enemmän, olisi pääosin kuivalannassa.

Tiloille syntyisi lisätuloja sivujakeesta, joka aiemmin on koettu pelkäksi kustannukseksi.

Jatketaan ajatusta vielä eteenpäin siten, että eläintuottajat perustavat tai ovat ainakin osakkaina yhtiössä, joka jatkojalostaa tämän kuivajakeen energiaksi ja/tai kierrätyslannoitteiksi. Tiloille syntyisi näin lisätuloja sivujakeesta, joka aiemmin on koettu pelkäksi kustannukseksi. Olettaa sopii, että kierrätyslannoitteen raaka-aineesta saisi suhteessa parempaa tuloa kuin tuotetusta lihakilosta konsanaan.

Ja seuraava haaste menisikin sitten jo eläinjalostajille. Ovatko kasvunopeus ja hyvä rehuhyötysuhde enää tärkeät jalostusta ohjaavat tekijät? Olisiko mahdollista hyväksyä hitaampikasvuinen ja enemmän ravinteita lantaan erittävä sika, jolla olisi uusia ominaisuuksia?

Toivottavaksi uudeksi ominaisuudeksi voisi sopia vaikka isäntiemme esittelemä karjun hajun puuttuminen, jonka seurauksena karjuporsaiden kastroinnista voitaisiin luopua.

Blogikirjoitukset ovat kirjoittajien omia pohdintoja, eivätkä välttämättä edusta Luonnonvarakeskuksen (Luke) virallista kantaa.

Kommentoi

  1. Olipa hyvä otsikko. Mikä surullisinta, lietelannan ongelmiin ei oikeastaan ole löytynyt mitään ratkaisuja. Itse taisin olla aikoinaan(n. 20-30 vuotta sitten) aika edistykselllinen, kun sekoitin emakkosikalani lannan turpeeseen ja lähes kaikki hajuongelmat poistuivat. Menetelmä oli kohtuullisen kallis, mutta pellot ja naapurit tykkäsivät. Toivoisin tutkimustyön tosissaan perehtyvän ongelmaan. Mitä uutta tutkimustietoa on viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tullut lietelannan ongelmien poistamiseksi? Ei oikeastaan mitään mullistavaa. Lietelannan haju on kylillä suuri ongelma. Nytkin on asunrakennukseni viereen laitettu oraalle mullattuna tai oikeastaan osittain mullattuna lietelantaa. Se on nyt viikon haissut ja loppua ei ole näköpiirissä, ainoa toivo on länsituuli.

  2. Hei Maarit!

    Hyvää tekstiä ja reissumme tuli hyvin kuvatuksi.
    Olisit ehkä voinut mainita että matkan järjesti ja junaili BSAG osana Business Finlandin rahoittamaa Raki-liiketoimintaekosysteemiä.

    Hyvän yhteistyön merkeissä,

    Mathias

    1. Hei, ja kiitos kommentistasi.
      Pahoittelen, että juttua kirjoittaessani syvennyin täysin lantaongelmaan ja sen ratkaisuun, enkä huomannut lainkaan mainita antoisan ja ajatuksia herättävän matkan järjestäjää.
      Toivottavasti joitain ajatuksia jäi muidenkin osanottajien mieliin itämään ja niistä kehittyy uusia avauksia ravinteiden kierrätykseen.

      Parhain terveisin,
      Maarit

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *