Blogiartikkelit Hannu Salminen Metsä, Ympäristö

Lappi oli sodanjälkeisessä rillumarei-mytologiassa savottajätkien Klondike, jonka laajoilla outamailla riitti puuta sahan syötäväksi. Sittemmin ymmärrys ja tieto luonnonvarojen hyödyntämisestä ovat karttuneet niin, että kestävyyden eri ulottuvuudet ovat esillä puheissa ja yhä useammin myös teoissa. Nykyajan savottamiesten puuntuotannolle asetetaan monenlaisia toiveita ja rajoitteita, ennen kaikkea vaaditaan kestävyyttä sen eri merkityksissä.

Kasvimaantieteelliset ja ilmastolliset tekijät asettavat metsätaloudelle omat ehtonsa; mitä korkeammalle ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä hitaammin puu kasvaa ja sitä pitempään kestää, että metsänkasvatuksen vaatimat taloudelliset panokset maksavat itsensä takaisin. Pohjoisessa on pakko vahtia esimerkiksi uudistamisvaiheen kustannuksia, muuten toiminta ei ole taloudellisesti perusteltua. Toisaalta karut kasvupaikat myös soveltuvat varsin hyvin esimerkiksi luontaiseen uudistamiseen eikä intensiiviseen taimikonhoitoonkaan ole samanlaista tarvetta kuin eteläisessä Suomessa.

Vaikka metsänkasvatuksen taloustulos hehtaaria kohden on pääsääntöisesti sitä pienempi, mitä pohjoisemmaksi mennään, on metsätalous kuitenkin tärkeä osa elinkeinojen palettia. Maankäyttömuotojen ja elinkeinojen välillä on kitkaa, mutta ne myös tukevat toisiaan. Ilmeisin esimerkki on metsätieverkosto, joka hyödyttää paitsi puuntuotantoa niin myös porotaloutta, luonnontuotteiden keruuta, matkailua ja luonnon virkistyskäyttöä.

Tutkijana toivon, että yhteisen hiilen loimua vaalitaan mieluummin kuin sammutetaan

Elinkeinojen yhteensovittaminen on Lapissa arkipäivää; varsin moni lappilainen ottaa leipänsä monesta eri lähteestä ja yhdenkin elinkeinon katoaminen saattaa olla se ratkaiseva tekijä laukkujen pakkaamiseen. Alueellisten elinkeinojen laaja kirjo takaa myös palveluiden ylläpidon. Tutkijana toivon, että yhteisen hiilen loimua vaalitaan mieluummin kuin sammutetaan.

Pelivaraa pitäisi siis löytyä sekä puuntuotantoon että muihin käyttömuotoihin ja käyttämättä jättämisiin

Lapin lisääntyvät metsävarat antavat pohjaa myönteisille odotuksille. Onnistuneet metsänkasvatuksen ratkaisut, nuorten kasvatusmetsien määrä ja viimeisten vuosikymmenien ilmasto-olot ovat saaneet puuston kasvun suuremmaksi Lapissa kuin koskaan nyt jo liki satavuotiaan inventointihistorian aikana. Pelivaraa pitäisi siis löytyä sekä puuntuotantoon että muihin käyttömuotoihin ja käyttämättä jättämisiin, kunhan vain päätöksentekijät onnistuvat luovimaan läpi eturistiriitojen myräköiden.

Kommentoi

  1. Teuvolle vastaan näin; ilmasto on lämmennyt 1980-luvun lopulta alkaen ja on siis puuston kasvun kannalta suotuisampi kuin muutamana sitä edeltävänä vuosikymmenenä. Sen sijaan kun mennään ajassa riittävästi taaksepäin, esimerkiksi vajaan sadan vuoden päähän, niin sieltä löytyy lämpimiä jaksoja.

    Ei muuten upottanut jänkä tuossa 2000-luvun alkuvuosinakaan, kun pohjavedetkin olivat aika alhaalla. Silloin ei räkkä kiusannut kisuroita ja marjamies sai liikkua hillajängällä ilman paitaa. Annas olla pari vuotta myöhemmin, niin taas oli verenhimoisia kavereita seurana.

    Vaihtelua on siis ollut suuntaan jos toiseen näinkin lyhyellä pätkällä puhumattamaan tuhansien vuosien jaksoista. Mennyt ilmastohistoria sentään tiedetään jollakin tarkkuudella; kunpa samaa voisi sanoa tulevaisuudesta.

  2. Seppo Mannisen kommentti kirvoittaa minulta seuraavia ajatuksia;
    Sodanjälkeisten vuosikymmenien aikana yhteiskunnan metsätalouteen ohjaaman tuen ja silloin tehtyjen investointien kansantaloudellinen kannattavuus Lapissa vaatisi tarkempaa analyysiä. En esimerkiksi ole perillä siitä, minkä verran niitä veromarkkoja metsätalouden hyväksi aikanaan käytettiin. Jo kohta satavuotisen inventointihistoria perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kokonaisuutena Lapissa harjoitettu metsätalous on ollut onnistunutta, jos mittareina ovat puuston määrä, rakenne ja kasvu. Virheitä toki tehtiin sekä uudistamistavoissa että vaikkapa uudisojituksissa.

    Metsätalous ei varsinaisesti ”perustu” istuttamiseen missään päin Suomea, vaan metsänuudistamisen menetelmät valitaan kasvupaikan ominaisuuksien mukaan. Kylvö ja luontainen uudistaminen eri muodoissaan ovat yhtä lailla vaihtoehtoina. Mitä vähäravinteisimmille kohteille mennään, sitä enemmän suositaan muuta kuin istuttamista. Uudistamiskustannusten näkökulmasta on varmasti nollarajoja; mitä pohjoisemmaksi ja ylemmäksi mennään, sitä pienemmillä kuluilla pitää toimia, sillä tuototkin ovat pienempiä kuin etelässä. Aivan yksiselitteistä luokitusta esimerkiksi metsänistuttamisen nollarajalle ei ole, koska arvioon vaikuttavat monet tekijät. En myöskään rohkene heittää mitään summittaista arviota, koska en ole tästä näkökulmasta asiaa sen enempää pohtinut.

    Metsätalouden aikaperspektiivi ja investointien takaisinmaksuajat ovat ylipäätään niin pitkiä, että pelkästään omaa etuaan ajavan kannattaa hakata kaikki arvopuu heti ja uhrata mahdollisimman vähän metsän uudistamiseen ja hoitoon. Tuolla periaatteella ei kuitenkaan kansantalouden näkökulmasta kovin montaa vuosikymmentä edetä. Siinä mielessä yhteiskunnan tuet eivät ole aivan perusteettomia.

  3. Klondikesta jotkut löysivät kultaa, tavallisten jätkien tilit eivät tahtoneet riittää ruokamaksuihin. Meni vellin kanssa vastakkain.
    Mihin verrattuna Lapin ilmasto on viime vuosikymmeninä ollut edullisempi?
    Muistan, kun työkaverini Pekka V. soitteli heinäkuussa 1987. Kertoi olevansa ettohommissa, sanoi että nyt on hyvä liikkua porojen perässä, kun jänkä ei upota yhtään. Puhumattakaan valtavista rikkilaskeumista ja suuresta otsonipitoisuudesta.

  4. Lapin metsiä uudistettiin railakkaasti 1950-1980luvuilla. Me kaikki tiedämme, että takaiskuja koettiin ja samoja alueita viljeltiin moneen kertaan. Nämä tehtiin pääasiassa valtion varoin. Metsähallituksenkin metsiä viljeltiin osittain valtion budjettivaroin ei metsästä saatavilla tuloilla. Nyt nautitaan hakkuumahdollisuuksista, joita on avitettu valtion budjetista. Kysymys kuuluu, kuinka kannattavaa toiminta on ollut ja onko istutukseen perustuva metsätalous ilman avustuksia järkevää ja kuinka pohjoisessa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös