Blogiartikkelit Ruoka

Suomalaisen kouluruokajärjestelmän juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse. Järjestelmä on laajentunut alkuperäisestä vähävaraisille osoitetusta tuesta ja kattaa nykyisin päiväkodit, peruskoulun ja toisen asteen oppilaitokset. Tuskin kukaan enää ajattelee kouluruokailua avustuksena.  Se on luonteva osa koulupäivää, tuo siihen tervetulleen tauon ja turvaa energiansaannin pitkälle iltapäivään. Kouluruoka on perusoikeus ja oppimisen edellytys.

Oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvoperiaatteen ansiosta suomalainen kouluruokailumalli on kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu. Vähitellen sama käytäntö on leviämässä muuallekin. Näinköhän käy, että putoamme paalupaikalta? Maineemme kouluruokailun mallimaana saattaa nimittäin olla vaarassa, sillä tiukka taloudellinen tilanne pakottaa kuntia etsimään säästöjä ja niistämään kaikesta mahdollisesta.

Voimme toki valita toisinkin ja kehittää kouluruokailua edelleen. Se voidaan kytkeä mukaan kestävyyskasvatukseen, jolloin oppituntien tietopainotteinen opetus kestävyyden eri ulottuvuuksista yhdistyy omakohtaisiin kokemuksiin ja havainnollistuu käytännössä. Suomella on siis kaikki edellytykset tulla kansainvälisesti tunnetuksi paitsi kouluruokailun myös ruokakasvatuksen mallimaana.

Kouluruoka on tärkeä osa ruokakasvatusta

Kouluruokailun järjestäminen vaatii paljon ruokaa. Lakisääteisenä se muodostaa melko yhtenäisen kokonaisuuden suomalaisessa ruoankulutuksessa. Sen hankinnat vaikuttavat ruoan kokonaiskulutukseen ja sitä kautta ruokahuollon kestävyyteen tai kestämättömyyteen.

Kouluruokailu on selkeä viesti siitä, minkälaista ruoankulutusta yhteiskunta tukee. Kestävän kehityksen tavoitteita tukeva ruokakasvatus toteutuu käytännössä, kun arkiruokailua kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona tarjoamalla myönteisiä kokemuksia, tietoa ja tarinoita sekä tuomalla esiin ruoan yhteiskunnallisia kytkentöjä ja yhteisöllistä merkitystä. Myönteiset kokemukset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, sillä ne muokkaavat ruokailutottumuksia ja asenteita.

Jokainen suomalainen syö kouluruokaa koko 12-vuotisen perus- ja toisen asteen koulutuksen ajan, usein pidempäänkin. Tätä ruokakasvatuksen mahdollisuutta ei pidä hukata, vaan kouluruokailua kannattaa määrätietoisesti kehittää kiinnittämällä huomiota ruoan alkuperään ja tuotantotapaan, sen laatuun ja maittavuuteen sekä ruokailuympäristöön. Kestävyyskasvatus perustuu myönteisiin kokemuksiin, kielteiset kokemukset vesittävät viestin.

Kansalaislounas olisi perusoikeus kaikille

Entäpä jos kouluruokailun malli otettaisiin laajemmin käyttöön yhteiskunnassamme? Turvattaisiin terveellinen, monipuolinen ja maittava lämmin ateria kaikille kansalaisille.  Se olisi kansalasikasvatusta, joka tähtää terveellisten ruokailutottumusten ja nykyistä kestävämmän ruokakulttuurin omaksumiseen. Yhteinen ruokailu on erinomainen tapa tutustua ihmisin, lisätä vuorovaikutusta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kansalaiskuppila voisi olla kohtauspaikka, missä eri-ikäiset, erilaisista sosio-ekonomisista ja kulttuurisista taustoista lähtöisin olevat ihmiset kokoontuvat yhteisen päivittäisen aterian äärelle.

Vapaaehtoisjärjestöt ja seurakunnat järjestävät jo yhteisiä aterioita, mutta ne on suunnattu etupäässä vähävaraisille.  Kansalaisaterian suhteen olemme siis samassa vaiheessa, missä kouluruokailu oli1900-luvun alussa. Tuolloin koulukeittiöyhdistys huolehti vähävaraisten kouluruokailusta. Kouluruokailun tie köyhäinavustuksesta kaikkien oikeudeksi kesti liki sata vuotta. Kuinkahan pitkä aika tarvitaan, että samanlainen perusoikeus taataan kaikille kansalaisille?

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *