Blogiartikkelit Markus Kankainen Jari Setälä Jouni Vielma Ilmasto, Kala, Ruoka, Ympäristö

Suomalaiset arvostavat laadukasta kotimaista kalaa, mutta sitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Noin vajaa viidennes ostamastamme kalasta on kotimaista. Kotimainen kalanjalostusteollisuus on tällä hetkellä lähes täysin riippuvainen tuonnista. Elintarvikekalan kauppataseemme on noin 400 miljoonaa euroa miinuksella. Pääosa kaupan kalasta on Norjassa kasvatettua lohta, vaikka Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet omavaraiselle kalatuotannolle.

Luonnonkalan lisäämisedellytykset ovat rajalliset, minkä vuoksi kalan kasvavaan kysyntään voidaan vastata lähinnä kalankasvatuksella. Kansallinen vesiviljelystrategia tähtää kotimaisen kalankasvatuksen kestävään kasvuun. Uutta tuotantoa on syntynyt kiertovesilaitoksiin, joissa osa ravinteista saadaan poistettua suodattimien avulla. Suuria lupia on myös myönnetty ulkosaaristoon, avomerelle ja jokiin, joissa on erityisen hyvät laimenemisolosuhteet.

Kasvatetun kalan tuotantokierto alkaa sisävesillä poikastuotannosta ja jatkuu yleisemmin merialueen jatkokasvatuksena teuraskokoon asti. Kiertovesikasvatus soveltuu luonnonvesissä tapahtuvaa kasvatusta korkeampien tuotantokustannusten takia parhaiten poikasten ja arvokkaampien erikoistuotteiden tuotantoon. Siten se ei ole vaihtoehto meressä tapahtuvalle kasvatukselle, vaan täydentää kalan poikasten ja ruokakalan tarjontaa erikoistuotteilla. Taloudellisesti kestävin ja tuotantomäärältään merkittävin perustuotanto tapahtuu tulevaisuudessakin merialueilla.

Kalankasvatus ympäristötehokasta

Kalankasvatuksen ympäristötehokkuutta on jo vuosikausia kehitetty Suomessa rehuteollisuuden, kalankasvatusyritysten, viranomaisten ja tutkijoiden määrätietoisena yhteistyönä. Kalankasvatuksen fosforikuormitus on 1990-luvun alusta vähentynyt yli 70 prosenttia. Kalojen ruokinta ja nykyaikaiset rehut on suunniteltu siten, että ravinteet sitoutuvat mahdollisen tehokkaasti kalojen kasvuun. Suomen ympäristökeskuksen tekemän tutkimuksen perusteella hyvään paikkaan sijoitetun suurenkaan laitoksen ympäristövaikutuksia ei pysty mittauksin havaitsemaan sadan metrin päässä laitoksesta . Esimerkiksi Ahvenanmaalla on ollut noin miljoona kiloa vuodessa tuottavia laitoskeskittymiä, joiden ympäristötarkkailun perusteella ei ole havaittu merkittävää muutosta ympäristössä 10 vuoden seurantajaksolla.

Kalankasvatus on ilmastovaikutusten kannalta hyvä tapa tuottaa eläinproteiinia. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on lihaa pienempi. Niukkoja luonnonvaroja säästetään, jos maailman kasvavan väestön eläinproteiinin tarve tyydytetään kasvatetulla kalalla. Globaalisti kasvatetun kalan tuotanto on jo nyt naudanlihan tuotantoa suurempi. Maailmalla kasvatetaan noin 80 miljardia kiloa kalaa vuodessa. Merialueiden kasvatustuotanto on kasvanut viime vuosikymmeninä noin miljardi kiloa vuodessa, ja kasvun ennustetaan tästedes tapahtuvan pääosin avomerialueella, koska maalla ei ole tilaa tuottaa ruokaa.

Kalatuotannon kestävä kasvu tavoitteena

Merikasvatuksen lisääminen on EU:n sinisen kasvun ja biotalouden keskeisimpiä tavoitteita. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö hyväksyivät sidosryhmien laajana yhteistyönä laaditun kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman vuonna 2014. Suunnitelmassa tunnistettiin merialueita, jonne voidaan sijoittaa nykyistä suurempia kalankasvatuslaitoksia ilman, että vesiensuojelutavoitteet vaarantuvat ja toiminnasta on merkittävää haittaa vesien muulle käytölle. Parhaaseen tietoon perustuva sijainnin ohjaus helpottaa ympäristölupien hakemista ja myöntämistä. Ensimmäiset suuremmat ympäristöluvat merialueille on myönnetty Kustaviin, Luvialle ja Haukiputaan edustalle.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta rahoitetussa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa jatketaan uusien kalankasvatusalueiden kartoittamista sekä kestävien tuotantomäärien suunnittelua Metsähallituksen, SYKEn, Luonnonvarakeskuksen ja kaavoituksesta sekä merialuesuunnittelusta vastaavien viranomaisten ja kalankasvatusyritysten yhteistyönä.

Tämän vuoden alussa käynnistetyssä Kalavaltio-hankkeessa arvioidaan, miten valtion vesialueita voidaan hyödyntää kotimaisen tuotannon ja omavaraisuuden lisäämiseksi mahdollisimman kestävällä tavalla. Uudessakaupungissa selvitetään vastaavasti, miten kaupunki voisi hakea omistamilleen vesialueille ympäristölupia edistääkseen kalankasvatuksen toimintaedellytyksiä ja jatkossa esimerkiksi kaavoittamalla vesi- ja ranta-alueita kalankasvatuksen käyttöön.

Markus Kankainen, tutkija

Jari Setälä, erikoistutkija

Jouni Vielma, johtava tutkija

Kommentoi

  1. Suomen kulutukseen ja miksei vientiinkin mahtuu sekä kalastettua että kasvatettua kalaa. Kuluttaja on kuningas ja ostaa välillä muikkua tai silakkaa, joskus uusia hienoja särkituotteita, juhliin kuhaa ja hyvin usein punalihaista. Me yritämme korvata tuon satojen miljoonien Norjan ja Ruotsin merilohen ja kirjolohen tuonnin suomalaisella kasvatetun kalan tuotannolla. Ei siinä onnistuminen ole millään tavalla pois ammattikalastuksen ja sen tuotteiden jalostuksen tutkimus- ja kehitystyöstä. Ollaan tyytyväisiä, että kauppa pitää pystyssä upeita kalatiskejä kasvatetun ja kalastetun kalan yhteisvoimin.

  2. Jos muikun kalastus kolminkertaistettaisiin nykyistä 3miljolnasta kiloista 9-10milj. Kg tasooon, montako annosta se tekisi? Ja vielä ollaa tutkimusten mukaan ekologisesti kestävällä pohjalla. Siihen lisäksi särki ja ahven, moninkymmen kertainen määrä tutkitusti ekologisesti kestävällä tavalla. Paljonko saataisiin kuoretta? Sitä ei edes tiedä kukaan. Lopettakaa Lukessa nyt jo tuo sisävesien dissaaminen. Meillä on järvi pinta-alaa enemmän ku peltoja Suomessa ja kaikki alikalastettuja. Paljonko nuo järvemme voisi tuottaa, jos kaikki lajit hyödynnettäisiin ja millä hiilijalanjäljellä se tuotanto syntyisi?

    1. Kuluttaja määrittelee valinnoillaan mitä kalaa Suomessa kulutetaan. Kalan kaupallinen kulutus on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut kasvatetun kalan kysynnän lisääntymisen kautta. Kasvatettu lohikala on sopinut luonnonkalaa tasaisemman tarjonnan, korkean laadun ja isona fileekalana hyvin jalostuksen, kaupan ja kuluttajan tarpeisiin. Kulutuksen kasvu on myös perustunut kilpailukykyiseen hintaan. Suomessa kalamarkkinat ovat pitkälti hintavetoisia ja isot volyymit ovat olleet kasvatettuja lohikalaa (yli puolet markkinoista). Luonnonkala on nykyisin aiempaa enemmän markkinoita täydentävä erikoistuote.

      Viime vuosina tuotu lohi on ollut poikkeuksellisen kallista, mikä on näkynyt mm. kalan kokonaiskulutuksen vähentymisenä. Kotimaiselle luonnonkalalla on puolestaan ollut kasvavaa menekkiä. Silakkaa ja muikkuakin syödään enemmän kuin muutama vuosi sitten, Hyvä näin ja luonnonkalan saatavuuden lisäämiseen kannattaa ja pitää panostaa niin sisämaan järvissä kuin rannikollakin. Luonnonkalan kysynnän merkittävä lisäys vaatii kilpailukykyiset hinnat ja koko tarjontaketjun pitkäjänteistä kehittämistä. Luonnonkalan tarjonnan lisäämisessä on omat merkittävät käytännön rajoitteensa (mm. kalastajien väheneminen, korkeat keräily-, jakelu-, lajittelu- ja jalostuskustannukset, saaliin hajanaisuus, pienet volyymit, kausiluonteisuus, hylkeet jne.), joiden kanssa ala on jo vuosikausia paininut.

      Seitsemän miljoonan kilon tarjonnan lisäys muikkusaaliissa (saaliin yli kolminkertaistaminen) merkitsisi runsaan kolmen ruoka-annoksena lisäystä jokaisen suomalaisen ruokavaliossa vuositasolla (jos 1 annos = 160 g. filettä, muikun fileesaanto 40%). Suomalaisten tulisi ravitsemussuositusten mukaan syödä 2-3 annosta kalaa viikossa. Nyt syödään pikaisen laskelman mukaan 1,71 krt/vko ja tuolla lisäyksellä syötäisiin 1,77 krt/vko. Jos söisimme suositusten mukaisesti 2,5 annosta viikossa, suomalaisten pitäisi syödä noin 36 miljoonaa nykyistä enemmän kalaa fileepainona mitaten. Eli tehtävää riittää!

      Vesiviljelyssä on periaatteessa mahdollisuudet nopeaan kasvuun. Siellä on useita kasvuhakuisia yrityksiä, joilla olisi valmiit markkinakanavat, kunhan vain tuotanto mahdollistuu. Myös kalan vientiä voidaan lisätä, jos on tarpeeksi raaka-ainetta. Kasvatettu kala ei sulje luonnonkalaa pois markkinoilta vaan pitää markkinat auki: vähittäiskauppakin panostaa kalaan, kun perustuotteita on tarpeeksi saatavilla.

  3. Kyllä ihmettelen tätä kirjoitusta ja kasvatuskalan hekumointia….. Luonnonkalan lisäämisedellytykset ovat rajalliset, minkä vuoksi kalan kasvavaan kysyntään voidaan vastata lähinnä kalankasvatuksella.
    Meillä on 187000 järveä + virtavesistöt + merialueen kalat ja kalakannoista hyödynnetään ihmisravinnoksi vain 10 % tällä hetkellä. Ei ne näin tule koskaan todellakaan riittämään mihinkään, kun kalakannat ei pääse kasvamaan ja lisääntymään vesistöjen parhaalla tuottokyvyllä.
    Eiköhän meidän pidä laittaa luonnonvesistömme ensin kuntoon ja tuottamaan ennen kuin suuresti alamme investoida kalan kasvatukseen, joka rasittaa joka tapauksessa olemassa olevia vesistöjämme ja on jopa suuri tautiuhka luonnonkalakannoille.
    En halua laittaa näitä vastakkain, mutta marssijärjestys on pidettävä investointien käytössä. Näitä asioita ei voi kehittää vain teollisuuden maksimivoittojen hakuisuuden edellä.

  4. Kalatalousalan ammattilaisena totean, että suurin ongelma viljelyn kalan, vaan luonnonkalan käyttö ja sen lisääminen.
    Olen toiminut tuon ongelman parissa 22 vuotta.
    Suurin ongelma on pääomien puute, koneistus ja automaatio jalostuksessa on välttämättömyys kilpailukyvyn kannalta. Toki saaliiden kausiluonteisuus myös, mutta niinhän Norjassa kun on, siellä rahoitus pelaa.
    Toisaalta isot toimijat, joilla on pääomia eivät keskity riittävästi. Juuri äsken maistoin järvikalapuikkoa. Täysin keskeneräinen tuote Markkinoilla. Miksi?
    Kyl kalaa on ja tulee, ku oikein tehdään.
    PS. Kuoretta olen myynyt Espanjaan, Ranskaan ja tsekkeihin kun Suomeen ei kelpaa kuin rehuksi. Miksi ?

    1. Luonnonkalan käyttöä kannattaa ehdottomasti edistää niin paljon kuin mahdollista. Isoimmat mahdollisuudet ovat silakassa, muikussa, kuoreessa ja särkikaloissa. Luke selvittää yhteistyössä kalastajien ja yritysten kanssa rannikon ja sisävesien luonnonkalan hyödyntämisen keskeisten ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja. Rannikolla testataan muun muassa hyljekarkoittimia, joita pyydyksiä ja pyyntialueita voitaisiin suojata hylkeiltä. Sisävesille on valmistumassa sisävesikalastuksen kehittämissuunnitelma, jossa on pohdittu muun muassa pyyntitekniikan ja jalostuksen kehittämistä. Ohjelmassa testataan myös pienen muikun perkaukseen sopivaa laitteistoa. Kuore on monelle suomalaiselle oudompi tuote, vaikka on esimerkiksi Kainuussa perinneruokaakin. Kuore on meillä ollut enemmän vientitavaraa, aikanaan suuri herkku Pietarin hovissa ja nykyisinkin rannikolta viedään satoja tonneja Itä-Eurooppaan. Kuoreeseen liittyy paljon ennakkoluuloja, mutta one rinomaisen hyvä ruokakala esimerkiksi silakoiden tapaan paistettuna. Särkikaloista tehtyä kalapuikkoa olen maistanut ja mielestäni hyvä ja tervetullut tuote sekin. Tällakin hetkellä neljä pakettia pakastimessa, koko perhe syö mielellään. Taitaa olla makuasioita tämäkin, jos nyt samasta ison suomalaisen valmistajan tuotteesta puhutaan.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *