Blogiartikkelit Ari-Matti Seppänen Ilmasto, Kiertotalous, Maatalous, Ruoka, Ympäristö

Kohti agroekologisempaa 1/3: Koronaviruspandemia on nostanut ruoantuotannon ja sen kestävyyskriisin ratkaisut uuteen valoon. Tulevaisuuden kestävää ruokajärjestelmää maalailevissa visiossa toistuu kolme näkökulmaa: business as usual, teknologian kaikkivoipaisuus tai paluu agraariyhteiskuntaan.

Villeimmissä teknologisissa visioissa metropolit ruokitaan muun muassa kerrostalojen katoille rakennetuissa kerrosviljelmistä, koteihin asennetuista ruokatulostimista ja muista soluviljelmistä. Maaseudun, jossa vain harvan epäonnisen tarvitsee enää asua, pellot on joko metsitetty tai peitetty aurinkopaneelein.

Toinen teknologiseen kehitykseen nojaavien visioiden alalaji on maatalousalalla jokseenkin yleinen business as usual: Ruoantuotannon tulevaisuus on tilakokojen ääretön kasvu, tuotannon yksipuolistuminen, automatisaatio sekä geeniteknologian ja kemiallisten panosten voitto kilpajuoksussa luontoa vastaan. Monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut, maaseudun kulttuuriset arvot ja puhdas ympäristö ovat tässä visiossa vain hidastetöyssyjä kvartaalitalouden voittojen tiellä. Ruoka tuotetaan siellä missä se on taloudellisesti tehokkainta välittämättä kuljetusmatkoista, ulkoistetuista ympäristövaikutuksista tai arvoketjun epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta.

Toisessa ääripäässä, ympäristö- ja sosiaaliset arvot edellä kulkevissa visiossa tulevaisuuden ruokajärjestelmän tavoitetilaksi voisi kärkevästi kuvata paluuta punaiseen pirttiin ja perunamaahan. Kaupungistuminen käännetään laskuun, suuret massat jättävät kaupungit ja muuttavat elämäntapansa omatarve-, pien- tai puutarhaviljelyyn. Ravinteet kierrätetään kompostoiden omia biomassoja ja työt tehdään permakulttuurisesti ihmisvoimin polttoaineenaan kasvispainotteinen ruokavalio. Supermarketteja ei tarvita, kun ruokaostokset tehdään vaikkapa reko-rinkien ja kumppanuusmaatalouden keinoin.  Pirteän väriset pakettiautot huristelevat ympäri maakuntia, tietysti sähköllä tai biopolttoaineilla.

Tulevaisuuden ruokajärjestelmän tehokkuus mitattava vuosikymmenien aikajänteellä

Kärjistykset sikseen. Ruokajärjestelmä on laaja ja kompleksinen kokonaisuus, jonka haasteiden ratkaisut näyttäytyvät sitä monimutkaisemmilta mitä syvemmälle asiaan uppoutuu. Sekä ekstensiiviselle että intensiiviselle tuotannolle tulee olemaan rooli osana ratkaisua, eikä kehityksessä ole mahdollista, saati mielekästä kulkea ajassa taaksepäin. Kaupungistuneiden, mukavuudenhaluisten ja ruoan alkuperästä etääntyneiden kansalaisten massaliikkeen takaisin agraarielämään käynnistyminen vaatisi luultavasti niin järisyttäviä luonnonmullistuksia, että mielikuvitus käy rajalliseksi. Toisaalta näiden luonnonmullistusten todennäköisyys käy entistä suuremmaksi mitä pidemmälle ruoantuotannossa jatketaan huomioimatta planeetan ekologisia rajoja. Tarvitaan varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka soveltuvat vallitsevaan tilanteeseen ja sopeutuvat tulevaisuuden megatrendeihin.

Teknologia on tulevaisuudessakin keskeisessä osassa ruoantuotantoa, vaikkakin sen kehityksen suunta tulee muuttaa kohti monimuotoista kestävää tuotantoa.

Tulevaisuuden ruokajärjestelmän tulee olla entistä tehokkaampi, mutta myös tehokkuus tulee mitata vuosikymmenien, jos ei jopa vuosisatojen aikajänteellä, ei talouskvartaalien. Teknologia on tulevaisuudessakin keskeisessä osassa ruoantuotantoa, vaikkakin sen kehityksen suunta tulee muuttaa kohti monimuotoista kestävää tuotantoa. Esimerkiksi kierrätyslannoitus, peltometsäviljely, IPM-kasvinsuojelu, jatkuva kasvipeitteisyys, monipuoliset viljelykierrot ja seoskasvustot ovat jo monella tilalla arkipäivää, vaikka markkinat ohjaavatkin tuotantoa yksipuoliseen kemikaaliviljelyyn.

Ruokajärjestelmän tulee kytkeytyä irti ehtyvistä fossiilista resursseista, joka tarkoittaa siirtymistä suljetumpiin ravinnekiertoihin ja uusiutuvan energian käyttöön. Ruoantuotannon alueellinen keskittyminen lantaongelmineen tulee purkaa alueellisiksi yksiköiksi, jotka pystyvät kierrättämään ravinteensa. Myös bioenergian tuotantopotentiaalien saavuttaminen edellyttää hajautetumpaa tuotantorakennetta, jossa biomassojen kuljetusmatkat pysyvät maltillisina.

Kansallinen päätäntävalta ja kuluttajat edistämään muutosta

Hajautettu malli, missä elintarvikejalostus toteutetaan paikallisesti, vastaa ruoantuotannon arvoketjun sosiaalisiin ongelmiin. Se vahvistaa paikallista elinkeinorakennetta ja maakuntien ruokakulttuurin erityspiirteitä. Jotta jalostuksen keskittyminen muutamiin ruokatehtaisiin ja logistiikkakeskuksiin voidaan purkaa, tulee myös paikallinen logistiikka järjestää yhtä tehokkaasti.

Hajautettu malli, missä elintarvikejalostus toteutetaan paikallisesti, vastaa ruoantuotannon arvoketjun sosiaalisiin ongelmiin. Se vahvistaa paikallista elinkeinorakennetta ja maakuntien ruokakulttuurin erityspiirteitä.

Myös ajatusmallien tulee muuttua. Jotta tuotantorakenne voi hajautua, eivät pelkät kaunopuheet ja rajalliset tukieurot riitä, vaan muutos tarvitsee vipuvoimaa markkinoilta. Kansallinen päätäntävalta voi edistää muutosta perinteisten tukielementtien lisäksi mm. tukemalla kestävää ja paikallista tuotantoa ruokahankinnoissaan. Kuluttajat voivat tukea viljelijöitä vaihtoehtoisia myyntikanavia pitkin ja vaatia paikallisia tuotteita markettien hyllylle. Pelkkä kysyntä ei myöskään riitä, vaan tarvitaan myös maksuvalmiutta tuotteille, joiden tuotannossa ei ole oiottu mutkia, sekä kuluttajilta että jalostavalta teollisuudelta.

Ja, koska jostain on aloitettava, esittelen blogikirjoituksen toisessa osassa, miten tämän järjestelmällisen muutoksen mahdollisuuksia selviteltiin Agroekologisten symbioosien verkostot-hankkeessa Palopuron Agroekologisen Symbioosin kokemusten pohjalta.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *