Blogiartikkelit Teuvo Niva Kala

Kalastuslain ytimenä on pyrkimys kestävään kalastukseen ja luonnonlisääntymisen turvaamiseen.

Kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että kalakantojen hyödyntäminen pidetään kohtuullisella tasolla, jotta toiminta voisi jatkua tulevaisuudessa vähintään samalla tavalla kuin nykyisin.

Kalastuslaissa on suuri määrä toimenpiteitä, joilla kalastusta pyritään säätämään kestävälle tasolle. On ajallisia ja alueellisia kalastusrajoituksia, sekä pyydysten rakennetta ja määrää koskevia rajoituksia.

Säätelyllä on myös saavutettu erinomaisia tuloksia; parhaana esimerkkinä Tornionjoen lohikannan valtava runsastuminen.

Eduskunta sääti vuonna 1991 niin sanotun Tenojoen kalakorvauslain.

Tämä tapahtui niin, että merikalastajat joutuivat tinkimään oikeudestaan kalastaa lohta, jolloin kutukannat vahvistuivat. Merikalastajatkin lopulta hyötyivät säätelystä, koska nykyisin lähes kaikki lohisaalis merellä on peräisin luontaisista lohikannoista.

Tenojoen lohen kalastusta on säädelty jo pitkään Suomen ja Norjan yhteisesti sopimalla kalastussäännöllä, jonka tavoite on kestävä lohikantojen hyödyntäminen.

Eduskunta sääti vuonna 1991 niin sanotun Tenojoen kalakorvauslain. Sen mukaan valtio on korvausvelvollinen, mikäli säätelyn takia Tenojokivarren tilat eivät voi käyttää kalastusoikeuttaan tai oikeuden käyttö vähenee merkittävästi.

Lain perusteella ei ole vielä maksettu yhtään korvausta, mutta korvausperusteista on tehty tutkimus, jossa on esitetty korvauksen laskentaperusteet. Korvauslain soveltaminen merkitsee huomattavaa poikkeusta vuosikymmeniä jatkuneeseen konsensukseen kalastuksen säätelyn oikeusperustasta.

Kalastuslain mukaan säätely turvaa riittävän suuren kutukannan, joka tuottaa riittävän suuren määrän jälkeläisiä myös tulevaa kalastusta varten. Tenojoen kalakorvauslain tulkinnassa säätelyn takia menetetty saalis katsotaan kokonaan haitaksi, siis ilman positiivista vaikutusta kutukantaan.

Lisäksi oletetaan, että lohisaaliin määrälle on olemassa historiallinen vakio ajalta ennen säätelyn käynnistymistä. Vakion avulla voidaan laskea korvauksen määrä menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Valitettavasti lohisaaliille ei ole olemassa mitään säätelyyn kytkettävää kiinnekohtaa, koska kantojen runsauteen vaikuttaa suuri määrä muitakin tekijöitä. Säätelyn positiivisista vaikutuksista on olemassa konkreettista ja tieteellistä näyttöä, joihin kalastuslaki nojaa.

Tenojoen kalakorvauslaki ei siis ole linjassa kalastuslain kanssa. Tässä mielessä voidaan esittää kysymys: onko Tenojoen kalakorvauslain ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen perusta kestävä?

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.5.2017.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös