Blogiartikkelit Hannu Känkänen Ilmasto, Maatalous, Monimuotoisuus, Ympäristö

Kerääjäkasvien käyttö on keino lisätä viljelyn monimuotoisuutta, estää ravinteiden joutumista pois pellolta ja parantaa maan kasvukuntoa. Yleisimmät kerääjäkasvit ovat viljan aluskasveiksi kylvettyjä heiniä tai apiloita. Kerääjäkasvien onnistumiseen vaikuttaa moni asia, eikä vähiten viljelijän motivaatio.

Kerääjäkasviala ryöpsähti yli kymmenkertaiseksi vuonna 2015 ympäristökorvauksen myötä. Ala pieneni oleellisesti seuraavana vuonna ja on sen jälkeenkin hiljalleen hiipunut. Silti se on edelleen merkittävä, yli satatuhatta hehtaaria.

Korvauksen rajaaminen 25 prosenttiin tilan pinta-alasta ei ollut ainoa syy pienenemiseen. Moni ensikertalainen luovutti epäonnistumiseen. Viljelyohjeet eivät saavuttaneet kaikkia ja siementen pintalevityksen heikko taimettuminen yllätti. Myös epäilys aluskasvin liian kovasta kilpailusta pääkasvia kohtaan saattoi iskeä.

On avartavaa tavata viljelijöitä, jotka käyttävät kerääjäkasveja määrätietoisesti osana pellon kunnostusta.

On avartavaa tavata viljelijöitä, jotka käyttävät kerääjäkasveja määrätietoisesti osana pellon kunnostusta. Tutkimustietoa haetaan, mutta omia ratkaisuja tehdään. Tutkijan ja viljelijän tapaamisissa tiedon saanti on molemmanpuoleista.

Onko hyvin kasvava aluskasvi vain riski pääkasville vai kerääjäkasvihyötyjen takaaja? Mikä saa käyttämään talouspaineiden alla rahaa kerääjäkasvin siemeneen ja kylvön onnistumiseen? Riittääkö tieto pellon elävyyden vähittäisestä paranemisesta uhraamaan ajatuksia kerääjäkasveille?

Vain pieni osa jatkaisi kerääjäkasvien käyttämistä, jos korvaus poistuisi. Muut motivoivat tekijät löytyvät niiden perusteluista, jotka jatkaisivat ilman korvaustakin. Jo mainittujen hyötyjen lisäksi kerääjäkasveilla on vaikutuksia, joita ei aina huomata. Märkinä syksyinä hyvä aluskasvusto auttaa kantamaan puimuria, mikä voi heijastua vuosiksi eteenpäin.

Kerääjäkasvien tiedetään ylläpitävän pellon multavuutta, mutta ilmastokeskustelu toi asialle uuden ulottuvuuden. Viljelijä tekee tärkeää työtä myös ilmastonmuutoksen hillinnässä ja viljatiloilla kerääjäkasvit ovat realistinen keino hiilinielun kasvattamiseen.

Tutkimus paikkaa tietoaukkoja. Viimeksi aluskasvien on todettu toimivan suorakylvössä ja syysviljalla, kevätöljykasveillakin yhden kesän oloissa. Kerääjäkasvuston hyödyntäminen biokaasun raaka-aineena on mahdollista. Juuristohyödyt jäävät silloinkin pellon iloksi.

Muiden kuin satokasvien käyttö pellon tuoton turvaajina on kaikkea muuta kuin uusi keksintö. Nykyviljelijälle kerääjäkasvi on silti ajatuksena uusi. Kerääjäkasvitkin kannattaa viljellä huolella. Vaa’an eri kupeissa voi olla lyhyen ajan realismi ja pitkän tähtäimen tavoite, tai ne ovat samassa kupissa.

 

Sivun yläreunan kuva: Hannu Känkänen
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.1.2020
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös