Blogiartikkelit Kaija Hakala Maaseutu, Metsä

Metsä- ja puunjalostusteollisuuden sivutuotteiden käyttö bioenergiaksi tuottaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin fossiiliset energialähteet. Kun puunjalostusteollisuus Suomessa hiipuu, sivuvirrat tyrehtyvät. Miten täytetään tämä vaje? Kävin haastattelemassa puunjalostuksen pienyrittäjää Markku Hacklinia Ojakkalassa. Mukana oli Suomen Sahayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Niina Numminen.

Sahayrittäjäveljekset Markku ja Mikko Hacklin tuottavat pienellä saha-höyläämöllään puutavaraa. Palvelevana yrityksenä he tekevät vaikka pihatammestasi paneelit kirjastoosi. Jos sinulla on pätkä vanhaa kuviohöylättyä paneelia, Markku teettää mallin mukaan terän höyläänsä, ja saat tismalleen samanlaista paneelia.

Kuva 1_kaija_hakala.

Kuva 2_kaija_hakala.

Läheisen tilan pihatammien runkoja odottamassa paneeliksi höyläämistä. Höyläämistä tehdään asiakkaan mallin mukaan, vaikka terän joutuisi erikseen tilaamaan metallipajasta.

Pääosa työstä on tavallista sahayrittämistä: ponttilautaa, raakalautaa ja pattinkia. Lisäksi tuotetaan vähän huonekalupuuta, jonka käyttää veljessarjan kolmas, puuseppä. Lisäksi tilalla tuotetaan viljaa 54 hehtaarilla. Varsinaisten tuotteiden ohella sahalla syntyy sivuvirtoja: kuoripuuta, haketta, polttopuuta, sahanpurua, kutterilastua.

Kuva 4_kaija_hakala.

Sivuvirrat ovat arvokasta biomassaa, mutta kuka niistä maksaisi?

Sivuvirtoja ei EU:ssa enää tuosta vain polteta bioenergiaksi. Niille on keksittävä ensin muuta käyttöä. Kyselen Markulta, mihin sivuvirtoja käytetään. Käy ilmi, että kuorikatetta saa sahalta hakea ilmaiseksi, kun sahanalus on täyttynyt. Sahurille riittävää korvaukseksi alustan tyhjeneminen. Hämmästelen, sillä ostan kuoriainetta kompostiini puutarhaliikkeestä monen euron säkkihintaan.

Hienoksi pilkotun ja säkitetyn kuoriosan tuottamiseen tarvitaan kuitenkin koneistus, joka maksaa paljon ja lisäksi tarvitaan työmies. Sellaista ei aina löydy omasta pihasta. Kutterinlastu ja sahanpuru menevät hevostalleille ja niistä Markku kertoo saavansa hyvän hinnan. Kutterinlastun ja sahanpurun kysyntä on jopa isompaa kuin päätuote laudan, mutta ei niihin keskittyminen sentään kannata.

Energiapotentiaalista osa jää käyttämättä

Kuorilaudoista ja sahattavaksi kelpaamattomasta puusta syntyy haketta. Polttolaitos on tästä materiaalista periaatteessa kiinnostunut, mutta maksaisi Markulle siitä vain 2,7 euroa tonnilta. Tuntuu hullulta myydä tuohon hintaan eikä Markku myykään.

Veljeksillä on ollut käytössä omalla hakkeella toimiva lämpölaitos jo vuodesta 1985. Lämpöä riittäisi pieneksi liiketoiminnaksikin ja kyselen, eikö läheinen golfkeskus ostaisi heiltä lämpöä. Kiinnostusta ei ole, sillä sähkö on helpompi ratkaisu. Ei kestävämpi tai edullisempi, mutta helppo. Asiakkaathan ovat maksukykyisiä.

Sahayrittäjien Niina Numminen kertoo, että tilanne on pienillä sahoilla yleinen. Sivuvirtoja syntyy liian vähän, jotta kuljetus polttolaitokseen kannattaa. Monen firman yhteistyöllä olisi järkevää kerätä hakekuorma myyntiin tai ostaa pellettikone. Pellettien hinnat vaihtelevat 200 – 400 euron välillä tonnilta pakkauskoosta ja paikkakunnasta riippuen. Ohrasta maksetaan 140 euroa tonnilta.

Sahayrittäminen ja sivuvirtojen hyödyntäminen kannattaisi paremmin kuin viljantuotanto, mutta tarvitaan uusia investointeja ja koordinaatiota eri toimijoiden välillä. Kuka koordinoisi tällaista yhteistyötä? Voisiko koordinoijalle jopa maksaa palkkaa?

Kyselen, onko Markku pohtinut viljan polttoa, kun sen hinta on puolet pelletin hinnasta ja sekin varmasti sopisi lämpökeskuksen polttoaineeksi. Hän vastaa, että eettistä estettä ei ole, sillä muualla olevaan ruokapulaan ei Suomessa tuotettu vilja ole ratkaisu. Viljan poltossa tulisi vastaan uudenlaisen arinan osto, ja jälleen on mietittävä toiminnan kannattavuutta. Lisäksi viljan kuivauskustannukset ovat joinakin vuosina, kuten tänä vuonna, niin suuret, ettei viljan kasvatus ja kuivatus poltettavaksi kannata sekään. Hakkeella toimivan viljakuivurin hankkiminen maksaisi jälleen kerran niin paljon, ettei investointi Markun elinaikana maksaisi itseään takaisin. Niinpä viljaa kuivataan edelleen öljyllä.

Biotalouteen pitää satsata käytännössä, ei vain puheissa

Suomella on päästövähennysvelvoite. Kun suuret yritykset panevat kotimaisia laitoksiaan kiinni yhä suurempien voittojen toivossa, menetetään suuri määrä bioenergiaksi kelpaavia sivuvirtoja.

Eri puolilla Suomea on suuri määrä pieniä henkitoreissaan sinnitteleviä maatila- ja sahayrityksiä, joilla on tahtoa ja keinot tuottaa bioenergiaksi käytettävää biomassaa ja muuttaa se energiaksi. Toiminta vaatii neuvontaa, koordinaatiota ja investointeja. Nyt aika auttaa näitä yrittäjiä saamaan toiminta kannattavaksi kunnon koneilla ja hyvillä yhteistyökuvioilla.

Loppukuva Hacklin saha tapaaminen Niina, Kaija ja Markku_kuv_kaija_hakala

Haastattelu tehtiin osana EU:n BIOTEAM-projektia. Projektissa selvitetään bioenergian tuotannon kestävyyttä ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta. Kuvassa Kaija Hakala, Niina Numminen ja Markku Hacklin.

Kommentoi

  1. Mielenkiintoinen juttu. Noinhan se on. Olisi hyvä saada yrittäjiä auttavia yhteistyökuvioita ja tekniikoita kehitetyksi ja toimimaan. Ehkäpä siihen tarvitaan uusia toimijoita erikoistumaan kuten Kaija uumoilee. Mielenkiintoinen tuo pelletin ja ohran hintasuhde.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *